IRC-Galleria

kello kahdelta iltapäivisin
yläkerran naapurini
juoksee ympyrää
se miettii kai missä pitää sen kameraa
yhdeksältä illalla keittää kahvia
öisin huutaa apua
ja kuuntelen miten aika ruoskii jälkensä
lattiaan seiniin kattoon
ja ranteisiin
ohut valkea iho ja verisuonet
älä kysy mistä tiedän tämän kaiken
ensilumi sataa silmäripsille
ja itken

Yhdentoista aikaan päivisin
postimies tuo valkeita kirjeitään
ne on laskuja tiedän vilkaisemattakin
kuulen se äänestä
ne huutaa ahneutta
vihreällä maalasin pöytälamppuni
kuvittelen eläväni niityllä
sähkömetsä ja betonikaupunki
tämä on pakkopaita
ja päättymätön katakombi
tämä on ansa
tämä on ansa

anna minun olla
anna minun tukehtua
tunteisiini

Monet kerrat bussipysäkillä
kaulahuivi ja kastuneet kengät
surullisuus tiivistyy sadepilvenriekaleiksi
minä olen jänis ja kettu
syön tällä vain itseäni
sisältäpäin
hapenpuute ja liian pieni ruukku
savupiiput antavat kuolettavan iskunsa
pyörätuolilla videovuokraamoon
rampa sydämestään

sataa päälleni enkä viitsi edes juosta
ansaitsen kai tämän