IRC-Galleria


Annathan auringon paistaa sisään älä sulje kaihtimia ne raidoittavat lattian keltaiseksi keitit kai teetä juot sitä sarjakuvamukistasi lueskelet hiljaa sanomalehteä kuuntelet musiikkia minä yritän päättää pärjäänkö ulkona ilman kenkiä

--

Minä olen oppinut mitä on kaipaus.
Se tulee silloin kun on juuri saanut ovien saranat ehjiksi, kun se tulee, se tulee jyskyttäen voimalla.
Se tulee juuri silloin kuin yrittää muurata umpeen tyhjiä kohtia itsestää, kun se tulee, se purkaa muurit vuolaiksi padoiksi.
Se tulee silloin kun yrittää unohtaa, kun se tulee, se muistuttaa siitä jatkuvasti.
Minä olen oppinut mitä on kaipaus, se on jatkuvaa odotusta.

--

Tänään on vapaapäivä sinä tahtoisit mennä rautatieasemalle katselemaan lähteviä saapuvia junia kuinka kiskot vievät ne aina kauemmas ja tuovat lopulta takaisin hei otetaan eväät mukaan ostetaan viinirypäleitä juodaan jääteetä

--

Minä olen oppinut mitä on odotus.
Se on sitä, että viisarit liimautuvat paikoilleen vaikka kuinka kuluttaisi aikaa.
Se on sitä, kun valo on vielä kaukana saavuttamattomissa.
Se on sitä, että asemalle saapuu jatkuvasti vain vääriä junia.
Minä olen oppinut mitä on odotus, se on katkeamatonta hiljaisuutta.

--

Minä otan kamerani mukaan näen junissa rumaa kaunista sinä istut siinä ratapölkyllä kaivat laukustasi sinisen ruutuvihon minulle tulee mieleen kouluaikani sinulla on punainen lyijykynä ja sinä osaat kuvata mitä sinä tunnet sanat ovat sinun miekkasi

--

Minä olen oppinut mitä on hiljaisuus.
Kuuntelen sitä silloin kun yritän nukahtaa herätäkseni taas aamulla siihen.
Kuuntelen sitä silloin kun sinun sanasi eivät sitä täytä.
Kuuntelen sitä silloin kun en löydä lauseita sille mitä haluaisin kertoa.
Olen oppinut mitä on hiljaisuus, se on tyhjää tilaa vihan ja rakkauden välillä.
Minä olen oppinut mitä on hiljaisuus, se on kaipausta ja odotusta tiivistettynä tyhjiöön.

--

Kuljetaan pitkin mukulakivikatuja tänne eivät autot pääse häiritsemään kaupungin sykettä minä tunnen sinun nihkeän kätesi sormieni välissä minä tunnen kaupungin sielun paljaiden jalkojeni alla sinä olet minun suteni ja minä olen kissa ja kettu ja jänis ja välillä minulle tulee mieleen kuinka sinua ei vielä ollut ja minä elin elämääni seuranani ruutupaperivihko kirjoitetut sanat appelsiininkuoria ja jääkaapin valo

--

Ja minä en pysty tappamaan sisälläni laulua hiljaisuudesta. Teeskentelen, etten kuule sitä, mutta se soi niin lujaa, etten voi hillitä sitä. Ehkä minä olen liian läpinäkyvä, ehkä en osaa näytellä tarpeeksi uskottavasti.

--

Kaupunki on meidän me valloitamme sen kävellen istuen portailla puistonpenkeillä syrjäisillä kaduilla sinä hyräilet ja sinä katsot minuun ja sanot minä tahtoisin olla sinun kaupunkisi

MINÄ RAKASTAN SINUA EQUADOR. Perjantai 05.05.2006 02:40


Muualla maailmassa melkein kaikki on toisin, Armi-naapurit ovatkin ilkeitä akkoja, tonnikala pitää kalastaa ensin ennen kuin saa siitä pizzaa, joku mursu on syönyt kaikki tennarit ja viinirypäleitä myydään käsilaukussa ja jäätelökin on pursotettu.
Matkailu avartaa.
Minä tahdon matkustaa niin paljon että koko maailma on avartunut minulle.








[Tallinn, 040506]

Tänään minulla on hyvä päivä aurinko paistaa ja vähän tuulee mutta ei se haittaa ja aamuinen lumi on sulanut ja näin kivaa unta jossa oli mummoja myymässä taikahedelmiä eikä niillä ollut edes haisevia sienikorejaan mukana ja tulin kotiin teatterista jossa sain nauraa itkuni naurunkyyneleiksi ja bussissa näin vain iloisia ihmisiä ja hymyilin kaikille vastaantulijoille teki mieli laulaa ja vähän tanssia haluaisin jakaa kaikille kukkia te olette ihmisiä joista minä pidän kauniissa maailmassamme ja tänään minä en valita mistään ja olen tyytyväinen siihen mitä olen kuuletko minua minä haluaisin sanoa sinulle että sinusta minä pidän sinä olet minun aurinkoni sinä olet minun kaunis keltainen aurinkoni ja kun katson sinua minulle tulee lämmin ja tänään haluaisin halata sinua ja kaikkia muitakin olette minulle rakkaita tiedättekö minä hymyilen

koska

tänään

minulla

on

hyvä

päivä !





--




''Tiedätte että rakastatte minua.''








(ja minä rakastan sinua.)







Kävellä kotiin bussipysäkiltä, ravistaa sateenvarjo, se auringonkeltainen, avata ovi. Sisälle, syvemmälle, täällä on lämmintä.
Väsyttää. Nukkumaan.
Koulu väsytti minut.

Ennen nukahtamistaan
ajatella
että
minua
ei
pelota
kerroin
sinulle
painajaiseni
ja
sinä
voit
suojella
minua.

Herättyään olla vielä hengissä ja jutella kanssasi.



--




JULMA KUUKAUSITiistai 11.04.2006 22:20


Eräässä huoneessa jossain ihan muualla tyttö katselee ikkunasta ulos. Ankean harmaa ilma, aurinkokaan ei paista. Lunta on vielä maassa, maa on kova ja kylmä, pakkasukon talven aikana jädyttämä. Nyt on jo huhtikuu, tyttö ei löydä kevättä.
Huhtikuussa tilastoissa tehdään eniten itsemurhia.

Huoneessa tyttö avaa kaihtimet niin auki kuin saa, jotta olisi enemmän valoa. Valoa, valoa, kasvitkin kuolevat ilman, mummin laittama ahkeraliisa, lahjaksi saatu kaktus. Toinen kaktus kuoli jo, teki itsemurhan vuosi sitten huhtikuussa.
Huhtikuu on julma kuukausi.

Tyttö katselee ulos, siristelee silmiään, näkyykö valoa?
Ehkä, jos oikein pinnistelee, kaukana, taivaanrannassa -
Voi ehkä nähdä pienen vilauksen...
Valoa?
Valoako?

Enää ei itketä, nyt kuuluu olla iloinen, nyt ollaan iloisia, on kevät, sinun pitää vain tuntea se. Enää ei itketä, kuuletko?
Kuuletko?

Valoa.
Enemmän, enemmän.
Valoa. Tyttö tietää. Tyttö elää valosta, kuolee pimeyteen.
Sitä hän odotti koko pitkän pimeän syksyn, pitkän, loputtomalta tuntuneen talven. Valoa.

''Elää valosta.''
Tyttö kävelee pois ikkunan luota, maton poikki, lipastolle. Avaa laatikon, nostaa pois valokuvakansion, katsoo sen alta. Ei, ei vielä. Sulkee, avaa toisen laatikon. Siellä, kouluvihkojen alla, talvi piilottaa sen peittonsa alle. Tyttö nostaa, ottaa kiinni talvenkulmasta, löytää etsimänsä, talvi on poissa, talvi on hävinnyt, tyttö on voittaja, kunnes tulee taas uusi talvi. Mutta sitä tyttö ei vielä tahdo ajatellakaan.
Tyttö avaa purkin, juuri sitä mitä pitikin, juuri oikeaa sävyä. Taas lipastolta ikkunalle, maton poikki, yli talven, runnoo askelillaan talven selkärankaa, tänään on voittaja, talvi on häviäjä. Talvi on häviäjä.
Kastaa sormensa, siitä tulee keltainen, pisara putoaa hameellekin. Ei se haittaa, ei se mitään, minä olen tänään voittaja. Minut on merkitty, keltaista, se on kevään merkki, eikö niin?
Antaa sormen liukua ikkunan kylmää pintaa vasten, sormi piirtää ympyrää, aloittaen keskeltä, viiva jatkuu kuin tiuhaan kerään kiertynyt käärme, laajenee, laajenee, peittää alleen talven viitasta pudonneita pölyhiukkasia.
Siitä tulee hieno, ihan varmasti, se on minun, ehkä muidenkin, jos löydän jonkun, jonka kanssa sen voin jakaa. Se on kevät, tiedän sen.
Minä tunnen sen, kuuletko?

Kauempana näkyy hahmo, kävelee tytön ikkunaa kohti, hymyilee, tyttö tietää sen, tuntee sen. Hahmo vilkuttaa, hymyilee, tyttö näkeekin sen.


''Minä tahtoisin olla sinun lapsesi, Aurinko.''


Jossain ihan muualla, siinä eräässä huoneessa, tyttö hymyilee viimeinkin keltaisen aurinkonsa läpi.










''
Sinä
olet
minun
lapseni
''


Tarvitsen jonkun, johon purkaa voimakkaat tuntoni.




--




Eilen [4.4] olin levoton lapsi. Levottomasta lapsesta tuli teeveekokki. Teeveekokin alter ego on paloittelusurmaaja Veitsikäsi-Edward. Veitsikäsi-Edwardin alter ego on pistelysurmaaja Varrastikkukäsi-Edward.



--




EILEN:

Lehmä oli hyvin ahne tänään. Mulle tuli mieleen että jos se laivautuis niin se laiva uppois ja Matti putois mereen. Lehmä söi vaikka mitä! Sanoin sille että hammastahnasta saa mahapuruja mutta vessaharjat kutittaa kuiteski. Ei se oikein uskonut ja nielaisi Mustin kopin. Ja lehmällä oli tärkeää sanottavaa : Hei uskallan katsoa sikakoirapornoa!
Uskallatko sinä? En usko. Mie uskallan. Ja tapan ne kaikki! Olavi kyö kärpäslätkällä niitä jotka antaa mulle tukkapöllyä ja sain sitä tänään ja se liero nauro vaan.
Mulla oli pusuhuulitikkari ja annoin sen sille kun sillä ei oo mitään muuta tekemistä kuin mittailla valkosia seiniä vaikka se kuiteski on niinku vitsiniekka.
Oli mulla muutakin mutta oon kettu ja koira ja jänis ja en mikään mutta kaikki ja osaan kaiken ja se norsu juoksi mun korvalla ja niskakuopassa ja sanoi että selkäranka on helmiä.
Ja kai mulla olisi vähän tarvetta siihen joka alkaa psykolla ja loppuu terapiaan. Mutta Muu-Mies söi näkkäriä mun tyynyllä ja siihen jäi murusia.
Mun teki mieli sitoa sen varpaaseen naru, se sanos että ''lav n' piis to your night, lil sys'' ja mie sanon sen sulle hiljaa ettei Ukkosen Eukko kuule ja lavertele hyttiäisille.
Sehän se vasta kieroa olisikin.


TÄNÄÄN:

Aamulla heräsin kun Miso huuteli ja söin aamupalaa varmaan, en muista niin tarkkaan. Olavi tarjos mulle kai jotain hassua.
Otin siitä punaisesta ruukusta kokonaisen annoksen ennen kuin lähdin kaupungille ja sitten ravattiin niissä hassuissa kopeissa joissa on verho ja se oli hassua.
SItten veljen kanssa seisoskeltiin vähän torilla ja siellä oli joku korokkeella laulava kerho ja siinä kerhossa oli pari pillipiiparia ja yksi pillipiipari oli aika hassu torvisti. <3
Sitten menin veljen kanssa palatsiin ja katsottiin niitä hassuja eläviä kuvia. Yksi lapsi tai en tiedä oliko se koira kysyi että kuka sammutti valot? ja mie vastasin mielessäni että Olavi, se tekee sen aina. Ja karkit sanoi mahassa hui ja humpsis ja yökötti ja hui oli hassua. Kun se mammuttikin oli opossumi ja se toinen opossumi sanoi että pervo.
Ja torilla oli korokkeella laulava nainen ja sanoi että moi olen Jonna ja sitten Ilari soitti bassoa ja oli hassu ja ihan Ilari.
Ja sitten ei ollut kynää ja piti pyytää joltain lainaksi ja Ilari kirjoitti karkkipussiin. <3
Ja menin kotiin ja lauloin että anteeksi en voi auttaa ja sitten imuroin ja meni villakoira imuriin ja naukaisi.

BEIBE MENNÄÄN SIRKUKSEENPerjantai 31.03.2006 23:00

[Vastaa kysymyksiin käyttämällä biisien nimiä]




1. Sukupuoli?
- Poika joka käyttää laseja (Zen Café)
2. Suurin unelmasi?
- Me ei kuolla koskaan (Olavi Uusivirta)
3. Inhoan?
- Clocks (Coldplay)
4. Mikä fiilis on just nyt?
- Laiska, tyhmä ja saamaton (Zen Café)
5. Miten elämässäs menee?
- Multa lähtee järki (Apulanta) / Hulluus ovella kolkuttaa (Egotrippi)
6. Mistä pidät?
- Lootusasentoon (Tyrävyö[Kalle Päätalo])
7. Minne haluaisin matkustaa?
- Paikkaan parempaan (Flinch)
8. Mitä haluut sanoa tyttö-\poikakaverilles?
- Tired Of Waiting For You (Green Day)




:'D

Joudun kulkemaan kahdesti pyöröoven läpi. Pitää kiirehtiä, ettei ovi puraise kantapäitä. Sitä ajattelee vain, että mitä jos jäisi ikuisiksi ajoiksi pyöröoveen. Pyörisi vain, kävelisi ympäri, ympäri, vaikka väsyttäisi, pitäisi vai kävellä jottei ovi tulisi päälle. Pyöröovi on juoksupyörä, minä olen hiiri, jonka häntä jää liian helposti pinnojen väliin.

Bussipysäkillä tajuaa asioiden irrallisuuden. Sitä vain seisoskelee ja vilkuilee vähän väliä, näkyykö sitä pyörillä varustettua metallilaatikkoa. Ympärillä, lähellä on ihmisiä, mutta kuitenkin ne ihmiset ovat kaukana. Seison siinä loskaisella kadulla, vilkuilen vaivihkaa muita. Jotain ihmisiä vain, niitä tavallisia, kuin bussipysäkeillä yleensä näkeekin, heille itselleen sillä on merkitystä, keitä he ovat, ei minulle, ei nyt -


--


Apteekin edessä isä odottaa lapsensa kanssa bussia. Ehkä suurinpiirtein 5- tai 6-vuotias lapsi on puettu punaiseen haalariin, punaiseen kypärälakkiin ja punaisiin kumisaappaihin. Niin, punainen on tyttöjen väri. Lapsi loikkii katua pitkin poikittain, katsomatta törmäileekö muihin ihmisiin, keskittyy kielenpää ulkona siihen tiehen, jonka on itse valinnut. Pysähtyy keskelle katua, muitta mutkitta pyllistää ja kurkkaa jalkojensa välistä. Nauraa. Ruskeat kiharat eksyvät suuhun, silmät vilkkuvat.


Olinko minäkin tuollainen?

Siinä tapauksessa en ole enää. En osaa olla enää lapsi, en muista miten se tapahtuu. Pystyn vain kuvittelemaan, omasta maailmastani, lasten ja aikuisten maailman väliltä, millaista se olisi. Millaista olisi elää lasten maailmassa?


''Punainen on tyttöjen väri.''
Punainen, ruudullinen huivi.


''Sininen on poikien väri.''
Sininen reppu ja siniset kengät.


''Ei saa astua viivojen päälle!''
Vilkaisen alas. Astuinko? En kai vaan...
Astuin. Seison viivan päällä.


''Minä itse! Minä olen jo iso tyttö!''
Pienenä halusin olla iso. Nyt kun olen -
Olenko?
- iso, en enää tiedä, haluaisinko. Enkä tiedä olenko pieni vai iso. Ehkä en kumpaakaan, ehkä olen vain jotain siitä väliltä? Ihmiset lokeroidaan, ''oletko jo iso poika?'' , ''Sinä olet vielä liian pieni''. Olen jotain siitä väliltä, keskeltä,yhtä kaukana kummastakin päästä, en ole etelä, en ole pohjoinen. En ole aikuinen -

- en lapsi.
Olen jotain määrittelemätöntä, jotain mitä selitään luultavasti vanhempien oppaissa sanalla ''nuori'' plus muuta sälää.

Mietin, miten erilaista olisi elää vielä lasten maailmassa. Aikuisten maailmassa sanotaan ''Päivää'', vaikka ollaan selvillä vain omasta kokousajasta, ja kysytään ''Mitä kuuluu'' vaikka ei oikeasti välitetä. Lasten maailmassa pukeudutaan tyttöjen ja poikien väreihin, katsotaan Muumeja ja sanotaan, niin kuin asia on.


--


Bussi tulee kohdalle, istun, istun oikealle pysäkille asti. Nousen, laskeudun bussin portaan loskaiselle tielle, kävelen, kaivan avaimen poikien värisestä repustani, avaan oven, astun sisälle, heitän repun lattialle, riisun kengät, takin, huivin. Ja huomaan vasta nyt etten ole ajatellut koko aikana mitään, mitä muistaisin ajatelleeni.

Jääkaapille, nälkä. Avaan oven,
ne pienet siniset miehet hyppäävät ulos.

''Iltapäivää, haluaisitko herneitä?'' kysyy Muu-Mies.
''Huomenta, ottaisitko jugurttia?'' kysyy Olavi.
''Päivää, tahtoisitko juustoa?'' kysyy Juupajuu-Mies.
''En mitään, mutta kaiken.''
''Ymmärrän'', mutisee Ookoo-mies ja tosiaan ymmärtää.
''Senhän sinä osaat parhaiten.''

Suljen oven, vähän ennen kuin se menee täysin kiiinni, valo sammuu, jääkaapin ohje väittää, että se johtuu automatiasta, minä tiedän, että se johtuu Olavista, joka sammuttaa sen margariinin takana piileksivästä katkaisijasta.







Ja minä katkaisen itseni olemalla jotain mitä en ole, katkaisijasta jota en tiennyt edes olevan olemassakaan.