IRC-Galleria

Pöydän ääressä mies tuumii, miettii tekoi suurii, avaa lehden ja tiputtaa kyyneleen.

Kyynel loistaen tipahtaa sivulle, sivulla muistokirjoitus kuolleelle lapselle, kuolleelle vaimolle.

Mies muistelee, rakkaansa on menettänyt, kaikki on tuhoutunut.

"en kestä ilman teitä!", mies huutaa tuskissaan asetta puristaen, itkien viimeiseen kyyneleen, nostaen aseen leualleen ja liipaisinta vetäen.

Ruumis kaatuu pöydälle, veri valuen paperille, alleviivateen lauseen "teidän muistolle".

Huone hiljenee, vain tuuli puhaltelee, ruususta terälehden irroittaen ja ikkunasta lennättäen.
.
.
.
.
Nyt olemme yhdessä........

Elämä on perseest, tuntuu et teet kaikki virheet, vajoot itsesäälii ja itket ittes unee, silmis sumenee, tuskissa huutelee, kylmä tuuli viheltelee, jäätävä kosketus raapaisee.

Ei mitään näy, ei loistoa, ei puolisoa, ei lasta eikä taloa.

Tuntuu et oot menettäny kaiken, elänyt elämän vaikeen.

Mut älä huoli, nyt pahuus kuoli, vedin sut tuskast pois ja hoisin ja huolin.

Vaiks elämä on perseest, tä sama vanha raina, mut muista et oon sun tukenasi aina.

Tutkijat matkustivat Afrikkaan ja löysivät sieltä pienen pojan joka oli niin laiha että jokainen luu näkyi. Pojalla oli yllään muovipussi minkä oli löytänyt läheisen kylän ojasta. Tämä oli pojan ainoa vaate. Tutkijat seurasivat poikaa tämän kotiin. Pojan koti oli rakennettu seitsämästä lahosta puusta ja muutamasta kepistä. Pojan vanhemmat olivat kuolleet villieläinten metsästysreissulla. Tutkijat halusivat ilahduttaa poikaa, mutta heillä ei ollut ylimääräistä tavaraa mukana. Tutkijat antoivat pojalle pienen leivän ja pullon puhdasta vettä. Poika juoksi iloissaan läheiselle kylälle ja jakoi lahjansa 10 muun lapsen kanssa. Kaikki hymyilivät ja nauroivat ilosta, niin pienestä asiasta. Hetken päästä poika tuli takaisin tutkijoiden eteen, vuodatti kyyneleen ja halasi kiitokseksi.

Onko sinulla vaatteina vanha rikkinäinen muovipussi?

Onko sinulla kotina laho risukasa?

Oletko menettänyt vanhemmat ja ystävät?

Itketkö ilosta jos sinulle lahjoitetaan pullo vettä?

Ja vaikka olet nääntymässä niin juoksetko jakamaan tämän leivän ja veden muiden lasten kanssa?


En uskonutkaan.

Aamul (13.30) ku heräsin nii laura tuli siit meil sit melkeest heti. sit joskus puol neljä lähin elisaa moikkaa jokirantaa ku se on sielpäi töis. Sit kävin ostaas äitil lahjan. Sit menin essii moikkaa jokirantaa ku se on siel jätskikioskil töis. Sit menin viel pummii kahvit elisan kahvilast. sit kotii suihkuu ja sillee. Sit äiti vei jokirantaa mist hyppäsin Jompan ja Sulinin kyytii. Siit sit rullattii sulinin punaselpaholaisel (audi a3) hovirinnan rannal mis oli ihmisii. Sielt sit hakee lisää juotavaa ja otettii Noora kyytii. Sen jälkee jokirantaa hyväl asenteel ja hienol porukal.


Menossa mukana: Jomppa, Sulin, Pikanen, klaus, Noora, Noora ja nyt ei heti tuu mielee ketä muit siel oli??


Iso kiitos Jompal ku tarjos koko illan!:D

Kiitti pikasel ku oli kuskina.

Kiitti kaikil seurast



EI AINA TARVII BAARII ET VOI PITÄÄ HAUSKAA!! :3

Minä sanon:

tilanne!?


Minä sanon:

sammutin vahingos telkkarin ja tippus kaukosäädin ja toine patteri sängyn alle!


Minä sanon:

SANO!


Minä sanon:

kyse on elämäst


joni sanoo:

suomi voitti 3-2


Minä sanon:

OUJEES!



meinas tulla paniikki....:E

Laüra sanoo:

kiersin äsken kaks minuuttii simapullon korkkii väärään suuntaa ja ihmettelin et miks se ei mee kii



Laüra sanoo:

jos vetäisin kaljuks ni tuliskohan must viisas

Minä sanon:

no ei tost ainakaa tyhmemmäks pääse

Tarviin sua, pliis älä jätä mua. Oot huoltanu, auttanu, kokannu, tukenu, helliny ja aina tukea antanut. En pärjäis jos lähtisit, en kestäis jos mut jättäisit.


Olit eka ihmine kenet näin. Oo kiltti ja jää myös viimiseks.


Oon sul huutanu, karjunu, juossu ja haukkunut. Anna anteeks en pärjää ilman sua.

Kävelet mun ohi: törmään seinään
Sanot mul jotai: jalat lähtee alta
Katot mua: menen sekaisin ja kaadun
Ajattelen sua: ajan ojaan
Tarjoan sinulle kahvit: kaadan ne vahingossa syliini


Arvet kertovat elämästä. Eli sä oot mun elämä