IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

_Anton

_Anton

Parempaa et löydä

ElämäntilanteeniMaanantai 09.10.2006 22:11

Tänään huovirinteen leirikeskuksessa oli tehtävänä kirjoittaa essee jossa piti kertoa tiettyjä asioita. Yksi osatehtävistä oli kertoa elämäntilanteestani ja mitä opin tällä hetkellä. Tiivistin sen lyhyeen:

"Elämäntilanteeni tällä hetkellä on se ettei elämää ole. Pidän siitä välivuotta. Ihmissuhteet, työ- ja opiskelupaikka on stand by-tilassa ja opin arvostamaan niitä yhä enemmän."

Kirjoitettuani tämän käytin loput kolme tuntia aiheseen varatusta ajasta noheviin kolmen tunnin päiväuniin.

Saa nähdä millaista palautetta tulee :)

Mitä olen oppinut intissäLauantai 19.08.2006 18:10

1. Nukkumaan. Aina kun on mahdollisuus, missä vaan, koska vaan, miten vaan. Olen nukkunut poteron pohjalla, neljän jakkaran päällä, männyn alla (kuusi oli varattu) ja tietenkin myös ampuradalla kesken kovapanosamuntojen. Öisin nukutaan tietenkin päiväpeitteen päälle jottei aamulla joudu laittamaan punkkaa kuntoon.

2. Syömään nopeasti. Ruoka täytyy pureskella my ass. Ruoka räjähtää lautaselle, ruoka räjähtää suuhun. Voita ei jaksa ottaa ku sen levittämiseen menee aikaa, taidan kylläkin olla ainoa joka ei ota voita. Yritin keksiä tästä vitsiä pohjalta tuntematon sotilas-tule sinä hakemaan voita sen leiväs päälle-olen venäläinen mutta en saanut puettua vitsiä sanoiksi, saa auttaa.

3. Arvostamaan omaa vessaa. Sitä että siellä voi käydä silloin kuin haluaa, eikä kahden tunnin päästä jos ehtii.

4. Huutamaan niin että kurkkuun sattuu. Oikeastaan aika hauskaa.

5. Suomessa asuu ihmisiä aivan käsittämättömissä paikoissa! Oulu, Eurajoki, Rovaniemi, Kajaani! Huh-huh!

6. Opin miltä maksalaatikko, musta makkara ja hernekeitto maistuu. Syötävältä. Lisäksi olen syönyt lakua aina kun sitä on ollut tarjolla, miettikää sitä.

InttijuttujaPerjantai 04.08.2006 19:12

Jep. Nyt niitä tulee, inttijuttuja. Kirjoittelen näitä päiväkirjamielessäni ja saadakseni purkaa ne paperille jotta niitä ei tarvitse purkaa läheisten korville. Kaikki inttijutut ovat tylsiä ja puuduttavia, eivätkä minun jutut ole valitettavasti poikkeus.

Lopeta lukeminen.

Nyt! Kiitos...


Suomessa on voimassa laki asevelvollisuudesta. Se tarkoittaa sitä, että jokaisen täysi-ikäisen miehen on mentävä armeijan palvelukseen vähintään puolekis vuodeksi. Jos on tosi etevä huutamisessa ja käskemisessä ja sen semmoisessa, niin sinne voi jäädä vaikkapa loppuelämäksi.

Ensimmäisenä vuonna työsopimus on surkea. Palkkaa saa noin 5e per päivä. Majoitus kahdentoista työkaverin kanssa huoneessa jonka ovi on aina auki. Työaika on 0530-1830, ja se on joustava ylöspäin. Hyvin joustava, ihana mitä pomo keksii, se kans tehdään.

Pomoa sanotaan "everstiksi" ja "prikaatinkomentajaksi". Eversti on arvo. Kaupassa tavaroiden hinta ilmaistaan rahassa, armeijassa ihmisten arvo ilmaistaan sotilasarvoissa, joita on kymmenkunta erillaista. Armeijassa ihmisten hihassa on paikka johon voi kiinittää keltaisia viivoja. Mitä enemmän ja mitä paksumpia viivoja, sitä korkeampi on sotilasarvo. Kaikki tahtovat kovasti lisää keltaisia viivoja. Silloin voi käskeä useampaa ja on harvemman käskettävänä.

Minulla ei ole yhtään viivaa. Niille on tosin paikka vaatteissa jos joskus sellaisen saan. Kaikilla on. Se on huomiota huutava poikkeavuus puolustusvoimien muuten niin positiivisessa ihmiskuvassa.

Ihmiset joilla on muutama viiva hihassaan opettavat meitä viivattomia tekemään kaikenlaista. Kävelemään tahdissa, tervehtimään, juoksemaan ja järjestäytyä muotoon, eli kaikkea mitä sodassa tarvitaan.

Eniten opiskellaan aseen käyttöä. Saimme sellaiset melkein heti kuin saavuimme, niinkuin puutarhuri saa pensassakset ensimmäisenä työpäivänä. Jokaisella on henkilökohtainen ase ja olen purkanut, putsannut ja koonnut omani muutaman sadan kerran jo. Muistuttaa aika lailla legoja. Metalliset ja öljyiset legot. Ne pitäisi osata purkaa ja koota kolmessakymmenessäviidessä sekunnissa. Lego-nostalgia kesti yhtä kauan.

Legot on keksinyt eräs herra Neuvostoliitosta. Hänen kehittämät legot ovat erityisen hyviä. Helppo koota ja purkaa, ampuvat satoja luoteja minuutissa. Vain giljotiini on varmempi tappoväline, muttei läheskään yhtä nopea.

Jos legot keksinyt herrasmies olisi syntynyt jossain muualla, hänestä olisi tullut hyvin rikas. Hänestä tuli Kansansankari. Tuhannesensimmäinen syy mennä Suomen armeijaan.

Legot keksinyt herrasmies kuoli Venäjällä vähän aikaa sitten. Venäjä on maailman isoin maa kahden päivän pyöräilymatkan päässä meiltä. Venäläisille Venäjän koko on pakko mielle. Valtion ja sen kansan suuruus ja mahtavuus on heille yhtä kuin pinta-ala. Ymmärtäähän sen, kun on kerran asunut Helsingissä ei voi kuvitella asuavansa esim. Pudasjärvellä.

Venäjä on sotinut Suomen kanssa aika usein.

Suomi on maa jossa asumme. Se on kovin pieni Venäjään verrattuna. Suomalaisille tämä on pakkomielle. Jos jokin toimii tällä hyvin, niin siitä ollaan kovin ylpeitä, asutaanhan me niin pienessä maassa, mutta silti! Eli oikeastaan suomalaiset ja venäläiset ovat aika samoilla linjoilla: Valtion koolla on merkitystä siinä asuvien ihmisten elintasolle. Luxemburissa molempien maiden parhaat lehtikirjoitukset käännetään ja niistä toimitetaan vitsikirja.

Suomessa ei olla sodittu kuutenkymmeneen vuoteen. Vuonna 2003 Suomi käytti 1 800 000 000 maanpuolustukseen ja saman verran maatalouden tukemiseen. Asiat tärkeysjärjestyksessä.

Olipa kerran...Sunnuntai 30.07.2006 19:28

...toinen maailmansota. Mummoni asusteli seitsenhenkisen perheensä kanssa inkerinsuomalisten kylässä Leningradin laidalla. Saksalaiset tulivat ja ottivat heidät sotavangeiksi. Heidät vietiin Klogan keskitysleirille Viroon. Mummoni oli tähän aikaan saavuttanut varhaisteini-iän. Saksalaiset lääkärit tartuttivat heihin erilaisia tauteja; ripulia, kuumetta ja kaikkea muuta kivaa ja kokeilivat sitten erilaisia rokotteita ja lääkkeittä heihin. Jotkut kuolivat, jotkut selvisivät vähäisillä oireilla. Jotkut sairastivat vakavasti ja jäivät loppuelämäkseen invalideiksi, kuten mummolleni kävi.

Sota loppui, Saksa hävisi ja häviäjät joutuvat aina vastaamaan tekemistään vääryksistä, jos ei muiden painostuksesta niin aiankin omatunnon takia. Niinpä Saksa on viime aikoina maksanu korvauksia pakkotyöhön tai vastavaan joutuneille. Niinpä koko mummoni perhe haki korvauksia kun sellaiseen tulio mahdollisuus 90-luvun puolessavälissä. Mummoni anomus hylättiin kahdesti, mikä oli aika jännää koska hänen kolme leirillä ollutta sisarta saivat korvaukset heti ensimmäisellä kerralla.

Pari viikkoa sitten postitse tuli kirje että toinenkin hakemus on hyväksytty. Mummo on kyllä kuollu puoltoistavuotta sitten, joten hän ei koskaan saanut sitä anteeksi pyyntöä jne. Sekki kyllä tuli. Sen arvo on vajaat 6700 euroa. Mummoltani poistettiin toinen munuainen lääketieteellisten kokeiden seurauksena. Nykyään mustasta pörssistä saa 30 000 euroa omasta munuaisesta: Mummoni sai aika huonon diilin siis.

No joo, mennyt on mennyttä, tulevaisuus on tärkeintä. Kaksi kuukautta aikaa lunastaa korvaukset. Mutta eipä sekään ole helppoa. Vaari ja mummo muuttivat Suomeen 91, jolloin väestörekisteriin ei tullut merkintää heidän täysikäisistä lapsista (isäni) koska heistä ei lukenut mitään passissa. Vaarini ei rahoja voi ottaa koska silloin kaikki hänen saamat tuet loppuvat. Tätä ajatusta voi jalostaa eteenpäin. Suomen valtio saa rahaa koska sen sodanaikainen liitolainen teki lääketieteellisiä kokeita ihmisillä. Aika jännä :D

KuningasajatusTiistai 04.07.2006 01:03

Sain sellaisen tänään duunissa. Sekoitin itselleni illaksi drinkin ja päätin viedä pullon varastopakastimeen jotta se jäähtyisi sillä aikaa kun olen töissä. Mutta sitten aloin pelätä että unodan pullon sinne joten asetteli repun pullon viereen, sillä enhän olisi niin uuno että lähtisin kotiin ilman reppua, enhän? No en. Kännykkä ja mp3-soitin eivät vaan oikein viihtyneet -20 asteessa.

HuoltotyöilmoitusSunnuntai 02.07.2006 16:27

Arvoisat asiakkaat, tuote "Anton Nikolenko" tuotenumerolla 270386-233L vedetään 10.7.2006 pois markkinoilta kolmesadankuudenkymmenkahden päivän ajaksi huoltotöiden vuoksi. Aivotoiminta kytketään pois päältä ohjelmistonpäivytyksien vuoksi ja jotta mahdolliset ulkomuotopäivitykset voidaan saavuttaa. Tuote on välillä nähtävillä joka toinen viikonloppu osoitteessa Kulmavuorenkatu 2 b, 00500 Helsinki. Aivotoiminta ei tällöinkään ole käytössä, mutta palaute mm. rasvaprosentin muutoksista otetaan tuolloin mielellään vastaan jatkotoimenpiteitä silmällä pitäen.

7.7.2007 tuote paluatetaan markkinoille. Ohejlmistopäivytys saattaa lisätä "elämänkokemusta" ja "kypsyyttä", mutta tämä on epätodennäköistä. Varmasti ilmeneviä uusia ominaisuuksia ovat ainakin osaaminen ihmisten tappamiseen mitä eriskummallisimilla välineillä, sekä kyky käydä sissipaskalla.

Mahdollisiin vieroitusoireisiin suosittelemme "Petri Vilskaa" (tuotenumero 111286-358D) joka löytyy myöskin edellämainitusta osoitteessa. Siltä saa ilmaiset drinkit, selkähieronnan ja sille saa avautua tarpeen mukaan. Tuote on samanpituinen ja painoinen, mutta rungoltaan uudempaa sukupolvea. Henkisten ominaisuuksien testaamisen jätämme kuluttajille hyvin hajanaisista arvostuksista johtuen, mutta voimme todeta molempien saaneen samat poliittis-ideoloogiset ja elämänfilosoofiset päivitykset.

Kiitämme teitä vuosien yhteistyöstä, pahoittelemme häiriötä ja toivomme saavamme teidät takaisin asiakkaaiksemme huoltotöiden valmistauduttua.

Sydämellisin terveisin:
Valeri ja Olga Nikolenko
Helsinki, 2.7.2006

ApinatKeskiviikko 28.06.2006 05:22

Maikkarin teksti-tv: Espanja antaa apinoille oikeuksia?

"Espanjasta saattaa tulla ensimmäinen valtio, joka takaa oikeuden elämään ja vapauteen myös eläimille. Maan parlamentti aikoo esittää hallitukselle, että Espanja osallistuisi niin sanottuun ihmisapinaprojektiin.

Se tarkoittaa, että Espanja hyväksyisi ihmisapinat "ihmisten kanssa tasa-arvoiseksi osaksi yhteiskuntaa" ja myöntäisi niille oikeuden elämään vapaana ja ilman kidutusta...

...Ihmisapinaprojekti on filosofikaksikko Peter Singerin ja Paola Cavalierin vuonna 1993 aloittama hanke. Heidän mukaansa ihmisapinat, simpanssit, gorillat, orangit ja kääpiösimpanssit, muistuttavat niin paljon ihmistä, että ne ansaitsevat oikeuden elämään.

Espanjassa on ainoastaan muutama sata ihmisapinaa, pääasiassa simpansseja..."


"ihmisten kanssa tasa-arvoiseksi osaksi yhteiskuntaa" eli apina olisi tasa-arvoinen ihmisen kanssa samalla tavalla kuin nainen on tasa-arvoinen imiehen kanssa. Tästä on lyhyt matka päätellä: apinoille kuuluuvat ihmisoikeudet. Ihmisoikeudet kuuluuvat määritelmällisesti ihmisille ja biologit määriittelevät eri yksilöt samaan lajiin kuuluuviksi jos nämä pystyvät saamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä (esim. koira ja susi eivät voi ja ovat siksi eri lajia).

Ihmisoikeuksien myöntäminen ei voi perustua tiedostamiseen tai kykyyn vaatia niitä, koska ihmisioikeudet kuuluuvat vammaissillekin. Eli jos biologinen selitys ihmisioikeuksien kuuluumisesta ihmisille jätetään huomioimatta, niin ihmisoikeuksien voi katsoa kuuluuvan niille jotka pystyvät suomaan samat oikeudet myös muille tasa-arvoisille. Kuvitelkaapa vain apinoiden noudattavan omistusoikeutta tai sananvapautta laumassa, tai kun joku ihmisviranomainen alkaa tutkimaan mahdollisia ihmisoikeusloukkauksia laumassa. Tai ehkä se olisikin kiintiöllä hankittu apinaviranomainen.

Otetaan vielä ajatusleikki: Sen sijaan että keski-ikäinen suomalainen mies hakisi itselleen vaimon Thaimaasta tai Venäjältä, hankkisikin itselleen apinan jonka kanssa se saisi lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Kuvitellaan että tästä liitosta syntyisi 50/50 ihmisapina joka sitten päätyisi tekemään lapsia toisen ihmisapinan kanssa. Kun yksinkertaistetaan että on olemassa apina-geeni ja ihmis-geeni, niin joka neljäs tämän pariskunnan lapsi olisi täysin apina, vaikka sen esi-isistä 50% olisivat ihmisiä. Tässä tapauksessa ihmisoikeudet olisi tietenkin pakko antaa koska onhan moni apina tosiaan fiksumpi kuin kehitysvammainen.

Emmä kyl tiedä mikä ton koko jutun pointti oli...

Poimintoja viikon varreltaTorstai 22.06.2006 00:30

Helle, kaikki palaa ekana päivänä, rannalle ei voi enää mennä, mutta kuitenkin takaraivossa painaa jatkuvasti ajatus että ulkona on oltava kun kerran jotain näin harvinaista on käynnissä.

Eilen heräilin sireenin ääniin. Ikknuna oli auki, muttei äänet menny ohi yhtä nopeasti kun tavallisesti. No jatkoin unia joten kuten. Myöhemmin katsoin klo 11 uutiissta että kadun päässä paloi sosiaalikeskus. Ihan jännää. Myöhemmin luin että sosiaalikeskus tarkoitti jotain asunottomien tukipistettä ja palo sai alkuunsa saunasta jossa kodittomien vaatteet desifiointiin. Ahaa. Samana aamulla seurailin yhden poliipartion hälytystehtävää ikkunastani aamiastani syödessä. Kurvissa tapahtuu.

Suomen puolustusvoimat lähetti minulle "ruotuväki" - lehden. Mukana alokasliite. Voi kiitos. Muutama mieleenpainuva siteeraus tästä ihanasta opuksesta:
- "Lähtökohtana on, että palvelusaikaa on taloudellisesti erittäin kuivaa aikaa." (ei sit muuten?)
- "Hehkeä Viivi LEhtinen on yksi monista varusmiesten päiviä piristävistä sotilaskotisisarista." (Norssit tajuu)
- "Kurssin kääntyessä kohti inttiä, voi myös parisuhteen tielle tulla mutkia... ...Inttijuttuen kertominen kumppanille on sama kuin yrittäisi kuvata sokealle punaista. Kun eletään poikkeusolosuhteessa, kannattaa pitää suu kiinni ja korvat auki ka kuunnella, miten siellä todellisessa elämässä menee... (nyt tulee mun suosikki) ... Tahto ratkaisee. Jos on tahtoa rakentaa ihmissuhdetta kestämään varusmiespalvelus, siinä onnistuu. Jos annetaan ikään kuin tunteiden ratkaista, ollaan liemessä..."


Shimamit lähti pois. Mä olin poissa kotoa ku se lähti. Se oli pessy kettiön puhtaaksi ja jättänyt pullon punkkua + kortin jossal luki: "kiitos! thanks a lot!" Shimamit oli siis mun kämppis kolme viikkoa, syntyi Etiopiassa, opiskeli Kiovassa lääkäriksi, asuu nykyään Ruotsissa vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa, ja kävi täällä heittämässä keikkaa saadakseen ainestoa väitöskirjaansa. Hän maksoi koko kuukauden vuokran kolmesta viikosta, eikä koskaan ollut edes kotona, teki aina jännänhajuisia ruokia joita kävin salaa haistelemassa ja tiskasi aina paistinpannut mun puolesta kun itse en ehtinyy. Voiko parempaa alivuokralaista olla?

Phase 2Keskiviikko 21.06.2006 23:56

Eilen mun piti suorittaa toisen vaiheen rata-osuus. Eksyin, olin myöhässä. Pysähdyin kysymään tietä, lähdin jälleen ajamaan, vasen takarengas puhkesi.

Sain puolen tunnin kurssin vararenkaan vaihtamisesta. Ei se auttanu, tein sen yritys ja erehdys tekniikalla. Ensinnäkin faijan autossa oli joku halpa venäläinen varoituskolmio, jonka mä vahingossa rikoin. Laitoin sen sit jollain kepillä pystyyn mut se lens aina puskaan kun rekka meni ohi, ja niitähän meni jatkuvasti metrin päästä 120km/h. Pelotti hetken kunnes järkeilin et mielummin jään rekan alle kun jatkan sen ajo-radan etsintää. Joten olin ilman varoituskolmiota.

Sen jutun joka nostaa auttoa oli kans hankalaa, onnistui vasta kolmannella kerralla. Ja asvaltti taipui sen alle joten loppua kohden auto heilui vaarallisen näköisesti. Myöskään ruuveja suojaavia kapseleita oli mahdotonta saada pois rikkomatta niitä, joten siinäpä kaivoin ne paskaks avaimella sellaiset 15min. Seuraavat 15min hypin jakoavaimen päällä yhdellä jalalla kun ruuvit piti löystää. Seuraavat 5min yritin repiä vararengasta irti takaluukusta, kunnes tajusin että sekin oli ruuvilla kiinni.

Olin soittanut rengasrikon jälkeen heti autokouluun ja kysyin voisiko sitä rata-opetusta siirtää. Ei voinut, kehottivat vaihtamaan renkaan ja tulemaan sinne myöhässä. No se vaihto kesti noin tunnin, mutta sen jälkeen olin edelleen eksyksissä keskellä E18:sta. Mutta vararenkaan kanssa ei voinut ajaa kun 80/km/h vaikka rajoitus oli 120. Siinäpä sitten kaikki maailman traktorit ohitteli kun yritin löytää oikeaa liittymä.

Lopulta tulin rata-alueella 1,5h myöhässä. Kaikki liukasrataosuudet meni päin helvettiä koska ohjennopeudet ei ollut autolle jossa oli yksi puolet tavallisesta renkaan leveydestä oleva vararengas. Teoriaosuus huipentui kuvaan naisautoilijan ruumiista jolta oli onnettomuudessa lentänyt pää pois. "Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, aina näitä onnettomuuksia ei voi vältää". Aha, tarina jossa ei ole opetusta, se olisi kovin hienoa hollywood-leffalle, mutta kovin kysenalaista ajo-opetuksessa.

Virolaisista.Keskiviikko 14.06.2006 21:53

Virolaiset tuli, virolaiset meni. Tosi kivoja ihmisiä muuten (vrt. tapus kotiryssä), mutta joka kertaa kun on pidempään tekemisessä venäjällä/virossa asuvan kanssa huomaa kuinka heidän asenteet tuntuvat olevan 50-luvulta. Naisille kuuluu avata ovi, röyhtäily osoittaa epäkunnioitusta (mä en sitä tehny) ja Neuvostoliiton Viron miehitys oli oikeutettu, koska saksalaismiehitys olisi ollut pahempi vaihtoehto. Nämä asiat ovat heille absoluuttisia. Asiat ovat juuri niin kuin he sen näkevät, se että asioiden merkitys rakentuu ihmisen mielessä ja että omat asenteet on omaksuttu ympäröivästä kulttuurista ei oikein mahdu tajuntaan. Kun kertoo oman eriävän mielipiteen niin vastaus on muotoa: "niin, mutta minä olen kuitenkin tätä mieltä ja elän sen mukaan".

Toisaalta jos tehdään vertailu suomalaisiin sen ikäisiin tyttöihin (enemmistöön) niin ero ei ole kovinkaan suuri. He eivät useinmiten edes vaivaudu omaksumaan mitään mielipidettä asioista jotka eivät suoraan koskee omaa elämää. Ja ne omaa elämää koskevat tavat ja ajatusmallit ovat yhtä pinttyneitä, laatikossa.

Loppujen lopuksi on yhtä antoisaa keskustella jostain lehtijutusta ihmisen kanssa joka ei osaa lukea, kuin sellaisen ihmisen kanssa joka osaa vain toistaa sen ulkomuistista. Ei sillä että se kumpakaan haittaisi, ei se lehtijuttu heidän elämäänsä miksikään muuta, vaikka se joka haluaisi siitä puhua saattaisi näin kuvitella.


Jäi kyllä aika tyhjä olo kun ne lähti, yhtäkkiä ei tarvitsekkaan suunitella tekemisiään muiden toiveiden pohjalta. Ainoat toiveet ja odotuksen ovat omia, ja ne eivät usein riitä motiiviksi toimintaan, koska itselleen ei nyt tosissaan voi suuttua saamattomuudesta ja tylsyydestä. Sain kauhean ahdistuskohtauksen kun olinkin asunnossa yksin, eikä päivälle ollut mitään velvoitteita tai suunitelmia. Teki vain mieli soittaa kaikki tutut läpi ja kutsua kylään. Kuinka keskieurooppalaista, toivotaan että se menee ohi.