IRC-Galleria

Peruskoulussa puhuttiin aina että ole oma itsesi, älä aloita tupakanpolttoa sosiaalisen paineen takia. Mutta mitä jos oletkin aloittanut ja jatkat tupakointia omasta tahdosta? Jos sosiaalinen paine vaatii sinua lopettamaan, niin eikö siinä tapauksessa lopettaminen ole yhtä typerää kuin samasta syystä aloittaminen?

Kun S-tieteilijöillä loppuvat argumentit kansantalouden lakeja vastaan he usein vetoavat siihen että kansantalous on ainoa tiede jossa Nobel-palkinto on menny ihmisille jotka ovat täysin eri mieltä asiasta (tämän on sitten kumoavinaan kaikki kansantalouden lait). Totta, mutta he olivat eri mieltä asiasta joka ei liittynyt itse Nobel-palkintoon, jonka he myöskin saivat eri vuonna. Tänä vuonna rauhan Nobel-palkkinnon jakoivat IPCC ja Al Gore. Al Goren dokumentissa uhkaillaan kuuden metrin pinnannousulla, sadat miljoonat joutuvat evakkoon, Alankomaat häviävät maailmankartalta jne. IPCC (siis tämä satojen tutkijoiden instituutio) arvioi meren pinnan nousuksi 0.18-0.59 metriä sadan vuoden aikana.

Kauhun hevosella on niin kivaa ratsastaa, katsokaa nyt meitä pelastamaan tullutta ritaria. Ketä nyt kiinostaa 20cm sinne tai tänne? Uhkaillaan nyt kunnolla niin ihmiset asettuvat ajamaan asia jota pidämme tärkeänä. Olen parin viime kuun ajan ihmetellyt mitä tapahtui Irakille, missä on jokapäivänen 120 ihmistä tappanut autopommi? Eihän se voi olla niin että media/yleisö olisi turtunut jatkuvaan tappamiseen, kun Israelin jokainen
tee-se-itse-murha-isku on raportoitu ihailtavalla tarkkuudella jo viimeisen kolmenkymmenenvuoden ajan? Eräs yhdysvaltalainen lehti julkaisi viikko sitten raportin kuinka irakilaisen Wadi al Salam-hautausmaan sadat työntekijät ovat joutuneet nielemään palkansupistukset kun haudattavien määrä on laskenut kolmanneksella viimeisten kuukausien aikana. Niinpä. Maailmassa on köyhyyttä, nälkää, sotia ja tauteja... vähemmän kuin koskaan, nukkukaa yönne rauhassa.

Jouduin työpaikallani viikko sitten kiivaseen väittelyyn keski-ikäisen miehen kanssa huumeiden vaarallisuudesta. Muistin kakskymppisen varmuudella ettei yksikään ihminen kuollut Suomessa huumeisiin 2004. Hän väitti että viime vuonna Suomessa kuoli satoja ihmisiä huumeisiin. En suostunut uskomaan moista kasvua kuolleiden määrässä muutamassa vuodessa, kai siitä olisi tehty isompikin juttu? Otin selvää, näin puhuu sosiaali ja terveysministeriö, tiedot vuodelta 2004: "Huumausaineiden aiheuttamat haitat ovat kääntyneet laskuun 2000-luvun aikana. Huumausainesairaudet ja huumekuolemat ovat vähentyneet. Poliisin tietoon tulleet huumausainerikokset eivät ole kokonaisuutena kasvaneet. Myöskään huumausainekokeilut eivät näytä enää lisääntyneen". No mut sepä kiva. Mutta lukuja kiitos, mistä on kyse?

Tämä keski-ikäinen kaveri toi esille tapauksen jossa 19-vuotias tyttö oli kuollut huumeisiin, piti siitäkin ottaa selvää: "Espoolainen Ilona kuoli elokuussa. Hän on yksi niistä noin kahdestasadasta suomalaisesta, jotka kuolevat tänä vuonna huumeisiin. Viime vuonna heitä oli 184". Vau, järkyttävää, mutta luetaanpas eteenpäin: "Huumeiden käytön takia muita diagnooseja ei koskaan tehty. Ei siis tiedetä, kumpi oli ensin, huumeet vai mielenterveysongelmat... ...Alkuvuosina hoitopaikat eivät Ilonan mielestä olleet hänelle sopivia. Hän piti ongelmiaan mielenterveydellisinä, ei huumeisiin liittyvinä (HS 13.10.07)." Niin, ja Ilonahan teki itsemurhan tarkoituksella, lääkkeillä eikä huumeilla (veteen piiretty viiva siinänsä, mutta kuitenkin). Jotenkin jännä että kun mielenterveysongelmista kärsivä ihminen tekee itsemurhan niin syy on sairauden, mutta kun saman diagnoosin omaava sattuu käyttämään huumeita niin syy on täysin niiden.

No Helsingin Sanomat kun on Hesari, niin he tuovat myös laajemman perspektiivin mukaan: "Huumeisiin kuolleiden määrä lisääntyy Suomessa edelleen. Viime vuonna huumausaineita löydettiin alustavien tietojen mukaan 184 vainajan verestä, vuonna 2005 heitä oli yhdeksän vähemmän." Okei, unohdetaan ministeriön raportti vuodelta 2004 ja todetaan että suunta vaihtui. Vai vaihtuiko? Mikä oikeastaan on huumekuolema? "Viime vuonna huumekuolemiksi tilastoiduista puolet kuoli huumemyrkytykseen tai yliannostukseen. Lopuissa tapauksista uhrin verestä löytyi huumetta, mutta kuoleman aiheutti esimerkiksi hyppy parvekkeelta tai autokolari. Huumekuolemista 30 oli itsemurhia. Tämän lisäksi kuusi surmattiin... ...Kannabista löytyi 99 uhrin ja korvaushoitolääkettä eli buprenorfiinia 89 uhrin verestä. Buprenorfiinia, esimerkiksi Subutexia, on käytetty opiaattiriippuvaisten hoitoon". Vau! Jos olet käyttänyt kannabista kuukautta ennen kuolemaasi, ja joku tappaa sinut tai joudut onnettomuuteen, kyseessä onkin huumekuolema! Sittenhän alkoholikuolemia on varmaan yli 80% koko Suomen kuolleisuudesta! Työtapaturmat on sitten varmasti ne kaikki kuolemat joissa vainaja on tehnyt pallka- tai pihatöitä viimeisen kuukauden aikana?

Tarinan opetus on lähinnä siinä, että kun näet jonkun tilaston joka tuntuu oudolta tai uskomattomalta, ota siitä selvää. Jos Tarja Halonen sanoo että "puolet leivästä tulee kuitenkin kotimaasta" tarkottaen että Suomen viennin suhde BKT:hen on 50% ei tarkoita että puolet Suomen BKT:stä tulee viennistä, vaikka arvostettu presidenttimme niin luulee. Silloinhan Hong Kongin saa viennistä 210% bruttokansantuottestaan, ja 110% ylimääräistä heitetään mereen, ettei nyt turhaan rahalla rehvastella.

Jos n+1 > n! ja kiinostus matikkaan on k € ]- ∞, 0] niin miten selität ihmisjoukolle V {jossa sinä R V} jossa R on täydellinen sukulaisuusrelaatio, että sinun valmistumisen menevä aika A on epäyhtälössä A>5vuotta?

Voiko tosiaan olla niin että jalkapallojoukkueen menestyminen voi korreloida positiivisesti ihmisen henk. koht onnen kanssa? Tampa Bay on 3-1, asia tutkitaan syksyn aikana.

Jos sairaanhoitajilla on niin kauhea ja alipalkattu työ, miksi he valitsivat sen? Jos hoitajia ei ole tarpeeksi sairaaloissa, koska kunnilla ei ole varaa palkata niitä, niin kuinka 13% palkankorotus edistää uusien virkojen avaamista. Jos hoitajista on pulaa, niin miksi suomalaiset vastustavat ulkomaalaisia sairaanhoitajia?

Mihin perustuu PAM:in 10% palkankorotusvaatimus? Ei minun tuottavuus ole ainakaan noussut vuoden aikana niin paljon. Jos palkankorotusta ajattellaan tasa-arvon edistämisellä, eli todetaan että naiset vaan ajautuvat sinne alalle ilman omaa valinnan vapautta, niin eikö se kysenalaista naisten älykkyyttä ja kykyä tehdä järkeviä päätöksiä? Joko naiset ei kykene ns. miesten töihin ja siksi menevät ns. naisten aloille tai sitten he valitsevat vapaaehtoisesti valitsevat nämä alat ymmärtäen mikä palkka on. Miksi heidän päätöstä pitäisi tukea rahallisesti, jos työvoimaa riittää muutenkin? Jos ylivoimaisesti suurin osa syrjäytyneistä ja alimassa tuloluokassa elävistä on miehiä, niin eikö sosiaalietuuksia ja muita tulonsiirtoja tulisi nostaa? Eihän se ole kovin tasa-arvoista jos jossain yhteiskunta"luokassa" on joku sukupuoli yliedustettuna?

Jos viljan hinta on kerran nousemassa 30%, niin miksi Matti Vanhanen vastustaa EU:n rahallista tukea viljelijöille että he voivat vaihtaa tuotantoaan pitäkseen tehottoman sokerintuottanon Suomessa? Sokerihan säilyy todella hyvin, kai siitä saa samanlaiset hätävarastot kuin öljystä ja dieselistäkin? Ja ei kai näitä nimenomaisia polltoaineita käytettäisi kriisin aikana traktoreihin, jotka sokeripelto muokkaa, ihan vaan jotta ihmiset saisivat sokeria korvikekahviin?

Kuinka kauan kestää että ihmiset tajuavat formuloiden näkyvän ilmaiseksi netistä (asiantuntevalla selostuksella) ja ettei tv-lupamaksua ole mitään järkeä maksaa?

Kuinka paljon mun lattiaremontti tulee maksamaan?

Olenko vain turtunut vai onko Irakissa ollut melko rauhallista syyskuussa?

Miksi Taivaallisen rauhan aukiota kutsutaan Tinameren aukioksi, vaikka engalliniksi se on Tianamen Square?

Antakaa mulle vastauksia, pyydän.

Intti on nyt ohi, valtava määrä kokemuksia kummittelee aivoissa. Yleensä kummituksista selviää puhumalla muille, mutta intti-jutut ovat sosiaalinen itsemurha joten ainoksi tavaksi manata ne pois on kirjoittaa. Aihe vaan on niin laaja etten ole saanut päässäni mitään mielekästä tekstin aihetta aikaiseksi. Kunnes maltalainen kaveri/kolleega Varsovan lukiolaisten model-EU-parlamentista otti minuun yhteyttä. Hän on nykyään Valetan yliopiston lehden päätoimittaja ja teki juttua pakollisesta armeija-palvelusta. Hän pyysi minulta haastattelua aiheseen liittyen. Ilmeisesti Maltalla on perustettu Fasistinen puolue (vastavetona laajalle laittomalle maahanmuutolle Afrikasta) joka on saanut jonkin verran kannatusta. Samainen puolue on ehdottanut pakollista kahden vuoden asepalvelusta kaikille, naisille ja miehille. Melko edistyksellisestä tasa-arvonäkemystä, eikö? Tällä on ilmeisesti tarkoitus opettaa nuorisolle tapoja ja kuria.

Olin innoissani, sain prosessoida traumoja konkreetisten kysymysten kautta, kertoa kaukaisen maan kansalaisille karun totuuden. Englanninkielinen itseilmaisuni ei nyt ole kauheaan vahvaa ja jouduin yksinkertaistamaan ja hiukan vääristämään joitain faktoja, asiaan perehtyneet ihmiset antakoot minulle anteeksi. Mutta, tässä se haastattelu tulee. Bad spirits, be gone!

1. If it wasnÂ’t obligatory to serve time in the army in Finland do you think you would have ever served any time in the army?

Well, i have a imigrant backround so i felt that going to the finnish army was the thing i had to do to prove that im a good and trustworthy citizen. Most of fins feel that defending their country is important and it is socialy encouraged to go through military service. But half an year or even an year away for your family, girlfriend and job/school for extremly small payment (you can hardly buy cigaretts) isnt really tempting option. And military service is mentally and fysically very tough, so with out an immediate threat towards home country i think that not that many young men would join army.

2. What does this service in the army include and for how long is it?

Service time in finnish army is 180, 270 or 362 days and ithe lenght of your service is desided during first two months of service. Most of recruits end up serving 180 days. Some are chosen to serve 270 days as medics, apc-drivers and other specialists. 20% of best recruits end up to be trained as squad or platoon leaders and they have to be the whole year in army. I apllied to get into the special forces and was selected. First nine months we were trained to be an elite mechanized infatry company. I was trained to be a fire-control squad leader and my job was to locate targets for artillery. Last three months of our training we were trained to be peacekeepers. We had veteran officers wich had serviced in operations in Kosova, Libanon and Afganistan teaching us how do that how to perform an housesearch or a carsearch how to aproach a village leader and so on. I was trained to be a squad medic in a peacekeeping missions.

3. Is it obligatory or are there ways how to avoid serving in the army?

Military service is compulsory for male citizens of Finland aged 18 and up. Men with chronic disease such as epilepsia or mental disability are execussed from service as well as some religious groups such as "jehovas witness". Men who consider military service to be against their moral beliefs don't have to go to army, but they have to go through a "civil service" meaning working 8 hours a day during 13 months for an non profit organization like church, kindergarden or library. 90% of males over 18 go to army and 85% finnish they service. So it's hard to avoid the service. But it's really easy to pretend to be really stupid and weak so that the army only wants to keep you for a 6 months. Women can join army if they want, 200 women go through military service each year (compared to 25000 men).

4. What is the biggest advantage of serving in the army?

We'll, there are few: 1) Pushing yourself to the limit and finding where you're boundaries are: walking a 45km march with 35kg of equipment to carry in 1 meter of snow and temperature of -15c' with only one cholate bar for energy is just not something you would try to do in youre sparetime. 2) Getting leadership experience. When leading a squad in a war-like condition during practise i had to shout, threat and force people to do things. Those are important lesson for in case you end up in a director/manager role in you career, lessons you cant learn from conflict-dodging univercity world. 3) When you go through purgatory, you really learn to appreciate youre regular life. 4) Army is the ultimate icebreaker: if you want to have small talk with a man you are got to know, just go with army-subject, you'll be best friends in a few minutes.

5. What is the biggest disadvantage of serving in the army?

There are few too. I've lost a whole year of my life from my life to the army. I didn't have time to see my all of my friends because i only had 5 days of vacation a month. Finacial loses were big. Because i only earned 3,5euros a day i lost around 1000euros during a year of my own savings to keep up my lifestyle during my vacations. But first of all the army is really hard mentally, the discipline is just not my thing. I was really unhappy and depressed most of the time. As i said it's a purgatory: a hell, but you know it will end.

6. Would you advise countries like Malta which do not have such an obligation to introduce such an idea?

If you have an iminent threat to you're country's security and independence, then compulsory army could be a good choise, in an modern warfare era for sucha a small country as Malta small but well armed proffesional army is more effictive. All the other reasins for having an army are bullshit. In Finland the majority of drugcrimes, violence, caraccidendts and suicides are done by males aged between 15 and 27, vast majority of them those who went through the army. Women don't go to army and they're not involved in crimes either. So ask yourrself: if you have a problem with youth-crime do you really want those troubled youngsters to learn how to use guns and work in a hierarchical system? Is it really worth it to take youre promising youngsters to the army making them lose valuable time from their education and career?

7. If your country was in a war such as for example Afghanistan or Iraq would you be against having to go to one of these countries?

Well, at this moment I'm under contract to go to peacekeeping mission if the finnish army needs to use their peacekeeping reserve. So if finnish goverment desides to expand their partisipation in UN:s ISAF mission in Afganistan, then I'm in. I think fighting for humanrights and justice in this land is justified and important, important enough to risk you're life for. I wouldn't go to Iraq because the situation there is just too messy, you don't know who is fighting for what. So basicly i would go probably anywhare to operation accepted by UN or EU. It would be great to Darfur as a peacekeeper.

8. Has the army changed you as a person in any way?

My friends say that the army changed me in a negative way. They say that I don't take criticism a well as I used to, that I'm more lazy than i used to be, that i drink much more than i used to and that I have become a bit aggresive too. I agree with them completely, but I'm getting over it. All off my friends who been in the army say that it really brings the worst of you out. I don't know how the army service is going to influate me in a long run, but so far a effect on personality has been negative.

9. Recently in the United Kingdom the leader of the Conservatives David Cameron said that he wanted to introduce in England the idea of community service where each youth would be obliged to spend an amount of time doing community service. He said that this was instead of introducing military service. Do you agree with such an idea?

I don't know the details but in my opinion only good reason for an military service is a need to defend a country from a military threat and UK will get along just fine without a compulsory army. They have NATO's and the nuclear weapons. Forcing people to work for some kind of educational/discipline reason will always lead to a failure and huge humanresource losses. So im definetly against both, community service and military service.

Kävin tänään kaupassa. En ostanut enää pakastepitsaa ja pyttipannua, jouduin oikeasti miettimään mitä haluan syödä parin päivän kuluttuakin. Sunnuntaina ei tarvitse lähteä varuskuntaan, aamiasta ei voi syödä hostellin vieressä sijaistevassa kojussa.. Tein itselleni ruokaa illalla, siis ihan oikeaa ruokaa. Ei mikroateriaa, ei magnesiumilla lämmitettyä liettualaista sissimuonaa, vaan oikeaa salaattia, lihaa, juustoa, leipää. Huomenna haen työvuorot ensiviikolla, kirjaudun yliopistoon, haen opintotukea, lähden aamulenkille. Arki voi olla hyvin euforinen, orgastinen, hämmentävä ja mieltä kiihottava kokemus kun sitä ei ole yli vuoteen ollut.

Vanhempien puuhastellessa puutarhatontilla iltapaivisin pikku-Antonilla oli aikaa tutkia luontoa ymparilla. Kaytannossa kasvimaalta loytyi vaan hamahakkeja, iilimatoja ja perhosia. Kaksi ensimmaista olivat aika inhottavia joten kiinitin huomiota perhosiin, tai oikeastaan niiden toukkiin. Eraana kesana kerasin 12 viiden sentin pituista musta-keltaraidallista toukkaa tyhjaan lasipurkkiin ja syotin niille tuoreita nokkaslehtia paivittain. Kolmen paivan kuluttua toukot alkoivat koteloitua! Sain seurata koko prosessin alusta loppuun, kannustin viimeisia toukkia kun muut olivat jo koteloituneet. Kuudentena paivana valkoinen harso toukkien ymparilla kovettui ja muuttui variltaan kimmeltavan kultaiseksi. Vanhemmilla ei ymmarettavasti ollut aikaa jakaa innostustani ja onnistumisen tunnettani, eika minulle oikein riittanyt enaa seuraaminen kun mitaan ei enaa tapahtunut koteloiden ulkopuolella, joten vein lasipurkkini ulos pihakavereiden ihmeteltavaksi. He olivat kovin innoissaan. Niin innoissaan etta purkki tippui ja hajosi osiin. Taman jalkeen osan mielesta oli luontevaa talloa koteloita ja sorkkia niita kepilla rikki. Se siita biologiasta.

Jokin kesaisen Moskovan tuoksussa ja paikallisten pikkupoikien hiustyyleissa heratti minussa tallaiset muistot jos satutte ihmettelemaan miksei tarinat tulke loogisessa jarjestyksesaa :D Oli vaan pakko saada taa paasta pois paperille.

Kosmetiikkatehtaalla vanhempani olivat töissä tuotantolinjalla jolla tuotettiin jonkinnäköistä rasvaa. Seosta keitettiin isoissa kattiloissa, minkä jälkeen se kone kaatoi seoksen pulloihin ja tuotantolinjalla sitten liimailtiin tarroja, laitettiin korkit pulloihin ja pullot pakattiin kuljetuslaatikoihin. Pikkupojan innostuksella seurasin ensimmäisen tunnin tuotantolinjaa ja huomasin heti puutteen: tarranlaittajat eivät oikein pysyneet koneen tahdissa. Minua kävi niitä kahdeksaa naista sääliksi. Kysyin isältä miksei osan tarroista voisi laittaa pulloihin jo ennen tuotantolinjalle laittamista. Hän ei keksinyt hyvää syytä, joten kysyin voinko tarroittaa osan pulloista jo etukäteen vaikkapa viidenkymmenen kopeikan kappalehintaan ja isä suostui. Ja minä aloin töihin! Tarrojen liimaaminenhan on kivaa. Tein työtä yli tunnin ja sain yli 200 tarraa liimattua. Ei se tietenkään paljoa vaikuttanut lopputulokseen, mutta sen verran kuitenkin että pullokasa naisten edessä ei enää kasvanut niin nopeasti. Isä oli vähän hämmentynyt, hän luuli etten jaksaisi muutamaa pulloa enempää, eikä ollut varautunut maksamaan minulle sataa ruplaa. Se taisi olla enemmän kuin päivän palkka hänelle, mutta minulle se oli kokonainen omaisuus.

Vajaalla ruplalla sai kioskilta turkkilaista purkkaa, jonka pakkauksessa oli autokeräilykortti. Niiden kerääminen oli päiväkodissa yleisesti tunnustettu elämäntarkoitus ja elämälläni oli ehkä eniten tarkoitusta sillä hetkellä kuin koskaan muulloin, koko sadan ruplan edestä. Jälkikäteen ajattellen en yhtään ihmettele hammaslääkärin diagnoosia ylikehittyneistä leuoista, joiden takia sain kärsiä hammasrautojen esteettisestä haitoista teinivuosina. Purukumi on hyväksi hampaille my ass. Onneksi en ehtinyt tienata enempää. Tehtaan pomo ilmestyi paikalle ja minut piilotettiin useaksi tunniksi naisten pukuhuoneseen.

Myöhemmin firmalla alkoi mennä huonosti, kun ei taloudellakaan mennyt kovin hyvin, itse yrityksen johtamisesta puhumatta. Vanhemmille maksettiin palkkaa deodorantteina, niitä oli muutama laatikko parvekkeella. Oli aika lähteä Suomeen. Mutta se on toinen tarina.

Vuoden 1992 lopussa alkoi Venäjällä "privatizacija" - yksityistäminen. Jokaiselle Venäjän kansalaiselle myönettiin 10 000 ruplan arvoisen kupongin, jonka pystyi sijoittamaan pankkeihin tai ostaa valtiolta pois yrityksiä. 10 000 ruplaa vastasi silloin yli kolmea kuukausipalkkaa, joskin pilvissä leijaileva inflaatio söi sitä jatkuvasti. Kapitalismin opettaminen antamalla rahaa on sama kuin opettaisi maanviljelyä antamalla siemenet - aika harva tajuaa mitä niille tehdään.

Pikku-Anton leikkii aina telkkarin edessä (ja toimii siinä samalla kaukosäätimenä vanhemmille). Hänestä koko kuponki-asia oli hyvin hämmentävä. Jeltsin antoi minullekkin rahaa, mutta se ei kuitenkaan ole rahaa. Ensimmäisenä päivänä kupongin myöntämisen jälkeen sen pörssiarvo oli alle 7000 ruplaa, viikkoa myöhemmin se oli yli 11 000. Miten jonkun setelin arvo voi olla muuta kuin siinä luki, kyselin kovasti vanhemmilta ja fiksuna ihmisenä isä selitti asian melko hyvin. Kaikkillehän tämä oli uutta eikä kukaan oikeasti tarkkaan tiennyt. Mutta kuusivuotias oppii mitä arvopaperi ja pörssi tarkoittaa vanhempien mukana.

Myöhemmin koko kupongista tuli melkkoinen farssi. Teeveessä pyörii ainoastaan pankkimainoksia (uusia sijoituspankkeja oli ilmestynyt muutamassa päivässä satoja) jotka kilpailivat tuottolupauksilla. Niitä sitten seurailtiin ja ihmeteltiin. 1100% vuosituotto oli kovin mitä muistan, ei silti kovin monella hälytyskellot soineet, mistäpähän olisivat tietäneet. Sinne ihmiset sitten siemeniään kylvivät ja menivät kotiin odottamaan satoa. Vanhempani selittivät prosenttilaskemisen. Laskin kolikkokokoelmani arvoja vuoden päähän eri pankeissa ja hauskaa oli. Jossain kaupoissa alettiin ottamaan kuponkeja maksuvälineinä, joskin selvästi alle nimellisarvon. Se olisikin ollut fiksuin vaihtoehto, alle promille pankeista antoi mitään takaisin. Ei niitä pankkeja kyllä ole syytä arvostella epärealistisista vuosituottolupauksista, ei mikään niistä ollut toiminassa vuoden kuluttua, sato epäonnistui.

Jatkuu..

Vartio venyi. Kylien Minogue ja Dannii aluella oli levotonta, minogue-kylässä turkulaiset paramilitaristit hirttivät tamperelaisen siviilin (turkulaisuus ja tamperelaisuus ovat etnisyyksiä, ei asuinpaikkoja). Me rauhanturvaajat eristimme alueen ja teimme auto- ja henkilötarkastuksia alueelta poistuville. Otimme murhaajan kiinni ja luovutimme alkoholisoituneelle YK-poliisille. Sain laittaa ihmisen rautoihin ensimmäistä kertaa, kokemus sekin. Tilanne kiristyi yhä, johtuen ehkä siitä että saimme jälleen kerran lounaaksi kebaprisottoa, jossa ei ollut kebapia ja muutenkin se muistutti keittoa.

Tamperelaiset ja turkulaiset puolisotilaalliset joukot ottivat yhteen mm. sinkoasein aseleporajan tuntumassa, minkä jälkeen tilannekeskus julisti kaikki puolisotilaalliset joukot lainsuojattomiksi ja niitä siiteen jahtasimme pitkin metsiä loppupäivän. Päivällisen jälkeen ryhmämme poitui suihkuun kasarmille, mutta sinne päästyämme viranomaisverkko kertoi valtavasta mellakasta campimme edustalla. Virve sammui "vahingossa", ei mellakka seitsemää miestä kaipaa.

Muutama tuttu lukee parhaillaan kauppiksen sisäänpääsykokeseen ja lukumotivaatio näyttää hiukan onttuvan välillä. Monien mielestä taloustiede on aika kuivaa. Itse taas koen parhaillaan "ahaa, näin se maailma toimii"-elämyksiä sellaessani 700-sivuista koekirjaani. Sai minut miettimään että kuinka tässä kävi näin. Tarinan alku takes us back, way back to the Soviet Union.

Ensimmäinen muistikuva omasta rahasta tulee vuodelta 89. Äiti lähettää kolmevuotiaan pikku-Antonin hakemaan patongin lähikaupausta. Palattuani patongin ja vaihtorahojen kanssa vanhemmat päättivät jotain uskomatonta, sain pitää vaihtorahat jotta voin alkaa säästämään. Ensin mietittiin kovasti missä rahoja voi säilyttää ja ratkaisuksi tuli n. 20cm pitkä ontto, muovinen lumiukkolelu, jonka pohjaan isä teki kolikon paksuisen reiän. Kolikot sai lumiukosta ulos vääntämällä sen pään irti. Joku saattaa kuvitella ettei Venäjällä ollut säästöpossuja kun se olisi ollut kapitalistista ja rikollista toimintaa. Mutta ei, kyllä niitä oli, minulla oli vain kolmivuotiaan kiire saada omani. Ja kun sellaisen sitten sain, aloin kyttäämään vanhempien ja muidenkin vaihtorahoja.

Lumiukko täyttyi nopeasti. Rupla ja kopeikkakolikot olivat siitä jänniä, että niissä oli aina valmistusvuosi. Ja kun neuvostoliitto hajosi, niitä tuli uusia lisää. Ja sitten rupla devolvoitiin ja taas tuli uusia kolikoita. Mutta menen asioiden edelle. Lapsena lempiharrastuksia kotona oli lajitella kolikoita arvon tai vuoden mukaan.. ja sitten laskea ne. Kuinka kummallista se on?

Eräänä päivänä vanhemmat veivät kuusivuotiaan Antonin niiden työpaikalle. Aikaisemmin he olivat molemmat töissä samassa rakennuksessa Maatalouden tutkimuslaitoksessa, joka Neuvostoliiton hajottua ja markkinavoimien alkaessa myllätä vuokrasi alakertansa Puolalais-venäläisen kosmetiikkayrityksen tuotantotilaksi jonne vanhempani siirtyivät sitten töihin. Yritys valmisti deodorantteja sun muuta kasvovoidetta, mutta tuotanto ei ollut kauhean hyvin järjestetty. Ensinnäkin yrityksen johtajat olivat vanhoja kommunismin perinteiden ylläpitäjiä, joita kiinosti lähinnä tuotantotavotteiden saavuttaminen, eikä sitten mikään muu epäoleellinen kuten logistiikka, markkinoini jne.

Tarina jatkuu jossain vaiheessa, täytyy mennä vartioon.

10kk odotuksen jalkeen, kun toivo oli jo mennyt, se tuli sittenkin - makkaranpaistoleiri. Se oli urbaani legenda, leiri jossa olisi valilla tylsaa, saisi nukkua tarpeeksi ja muuten vaan hengailla. Nyt tiedamme sen olevan totta.

Leikimme talla hetkella rauhanturvaajia Turun ja Tampereen sodassa. Turku hyokkasi Tampereen kimppuun, kansainvalinen yhteiso pakotti osapuolet rauhaan ja me vartioimme sita aseleporajalla joka kulkee sopivasti Huovirinteen harjoitusalueen lapi. Osa yksikosta on vuorollaan maaliosastona, he ovat pukeutuneita 80-luvun siviilivaatteisiin ja heille on jaettu roolit kylalaisina, paikallispoliiseina, asekauppiaina, paramilitaareina jne. He sitten toteuttavat meille kaikennakoisia tilanteita.

Esimerkiksi eilen kavimme partioimassa paikalliskylassa (oikeasti rakenettuja talon runkoja, kirkkoja, hautausmaa jne.) Paikalle saapuessamme 4 tamperelaista pahoinpiteli turkulaista. Han oli kuulemma lampaannussija-paimen jonka karja eksyi aina vaaralle puolelle kylaa ja sai siksi turpaansa. Paikallinen poliisi (tamperelainen) halusi vieda hanet putkaan, mutta kun hanella ei mitaan henkilopapereita ollut esittaa, niin emme tietenkaan antaneet. Pahoinpiteilijoina olivat paikallinen taksikuski, kylan pappi, joku hamara tyyppi ja paikallisen baarin omistaja Sedu Keskinen. Baari oli paikallisten kokoontumispaikka, muutaman huoneen rakennus terasseineen jossa ghettoblasteri soitti uusimpia hitteja, terassia koristivat koffin ja goldenkapin mainokset ja tyhjia viina puloja oli pitkin hyllyja. Drinkkimenu sisalsi mm. Sex on the Sakylan hiekka ja Etulinja-juomat. Tamperelaiset toivottivat meidat tervetulleiksi, mutta toissa kun olimme ja SK-kortti oli kotona parempia aikoja odottamassa, niin li pakko jattaa valiin.

Turkulaiset jotka oli pakotettu kylan syrja-alueelle eivat olleet yhta innoissaan meista, he toivoivat rauhanturvaajien painuvan helvettiin jotta heidat veljet lahikylassa auttaisivat heita saamaan kylan takaisin.

Iltapaivalle lahdimme kasarmille suihkuun, mutta reissu jai lyhyeksi kun kampissa oli ammuskelua ja kaikki yksikot kutsuttiin takaisin. Yolla olin 24-02 porttivartiossa ja paikallinen tuli myymaan portille tupakkaa. Kerroin etta in finland we have this thing called nuuska ja tarjosin sille yhden. Kyselin olisko hanella myyda viinaa, huumeita tai naisia, mutta siina mielessa han osottautui turhaksi jatkaksi.

Muuten ollaan lahinna hengailtu meidan asuinkonteissa joihin mahtuu 4 ihmista, paistettu makkaraa notskilla ja polteltu vesipiipussa. Nyt hengailen nettikontissa jossa meidan kaytossa on kolme konetta huippunopean nettiyhteyden kanssa. Taytyyhan viestijoukkueenkin harjoitella operaatio-tehtaviaan, siksipa saatiin netti leirille. Suklaata.

Elämä YYA-sopimuksen Suomessa oli ankeaa sen armeijalle. Liittoutumisesta ei voinut edes haaveilla ja aseita sai ostettua vain Neuvostoliiton vanhempaa kalustoa. Mutta sitten vuonna 89 Gorbatsev järkytti Suomea muullakin kuin päälaen syntymämerkillään. Rohkea toimittaja kysyi häneltä mitä mieltä Neuvostoliitto olisi Suomen NATO-jäsenyydestä. Hämmentynyt Gorbatsov sanoi että sehän on Suomen oma asia. Upseerit haistoivat tilaisuuden.

Varusmiehen kouluttajan arki on ankeaa. Kouluttaa nyt kahdesti vuodessa samoja asioita vuodesta toiseen ja katsoa siinä sivussa ettei ne paviaanit ammu toisiaan. Ei ihan vastaa sitä unelmaa, joka pikkupojalla syntyy ammattisotilaan arjesta sotaleffoja katsoessa. Niinpä esikunta alkoi varovasti "tehdä yhteistyötä" NATOn kanssa ja EU:n valmiusjoukkoihin menemistä ei tarvinut kahdesti kysyä. Nyt Suomella on yhteisiä sotaharjoituksia NATOn kanssa, sinne olen itsekkin menossa. Kyse ei ole mistään kriisinhallintanäpertelystä, vaan tarkoitus on että britit opettavat meille kokemuksistaan Irakista ja Afganistanista, sota-alueilta siis, jos mekin sinne joskus eksyisimme.

Tällä kasarmialueella harjoittelee myös EUBG (europe union batlle group, eukku-peukku näin kavereiden kesken). He ovat siis ammattisotilaita, jotka harjoittelevat 8-16 sotatoimia ja ovat muutaman päivän lähtövalmiudessa lähtemään ulkomaille, ilman YK:n mandaattia. Sääli vain että varusmiespalvelus on jättänyt heihin jo jälkensä. Tänään näin kun kyseinen joukko harjoitteli hyökkäysmuodostelmia. Oli hymy herkässä kun suomalainen ammattisotilas kommentoi esimiehen käskyä: "mut ku mä en millään jaksais juosta".

Täällä Porin prikaatissa koulutettiin myös NBG (Nordic Batlle Group). Suomen, Ruotsin, Viron ja Norjan yhteisosastoon. Suomi on tavallaan siis saamassa kaksi palaa kakkua EU:n valmiusvuoroista, hinku päästä ulkomaille seikkailemaan on siis kova. NBG ei ole ihan lasten leikkiä, Suomelta tulee kranaatinheitinkomppania, kovia aseita joita ei rauhanturvaoperaatiossa käytettä.

Ja nyt Suomi haluaa myös NATOn nopean toiminnan joukkoihin. Nyt on upseereille uravaihtoehtoja ja haasteita uralleen.