IRC-Galleria

Kun tutustuin sinuun,
olin kuullut sinusta puhuttavan.
Kun vihdoin tapasin sinut,
se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
En kuitenkaan samalla minuutilla myöntänyt sitä,
en myöskään saman tunnin aikana.
Vaan illemmalla kun oltiin tutustuttu paremmin,
ja lähdin kotiin tajusin sen,
olin täysin hullaantunut.
Se oli kuin unta,
en ollut ikinä tuntenut yhtä vahvaa tunnetta.
Se oli aivan ihanaa.
Tuosta päivästä asti olemme käyneet eteenpäin,
yhteistyä taivaltamme.
Aivan kuin jokin suurempi voima olisi tarkoittanut meidät yhteen.
En voisi ikinä elää ilman sinua,
sillä elämäni ei olisi yhtä onnellista kenenkään muun kanssa.
Uskon että tässä on sitä jotain.
Jotain hyvin suurta tästä tulee.
Vaikka paskaa sinusta juorutaankin,
En viitsi välittää niistä puheista,
sillä syvällä sisimmässäni en usko että ne ovat totta.
Ja vaikka olisivatkin,
on minullakin oma menneisyyteni.
Menneisyyteni jossa olen tehnyt virheitä ja satuttanu muita.
Tuhonnut osan joitakin ihmisiä,
jättänyt arpia.
Silti jokaisella meillä on menneisyytensä.
Se on syy miksi en välitä paskapuheista sinusta.
Rakastan sinua enemmän,
kuin mitään tässä maailmassa olen rakastanut.
Olen täysin omistautunut,
enkä ikinä mistään syystä haluaisi tuhota sinusta osaa,
tai jättää sinuun arpia jotka eivät katoa.
Olet tärkeämpi minulle kuin oma elämäni.
Jos tietäisin että kuolen,
pyytäisin sinulta kaikki virheeni anteeksi ennen muita.
Jos tietäisin että tämä loppuu,
en tietäisi mitä tekisin.
Lopettaisinko elämäni?
Lopettaisin ainakin täysillä elämisen jota nyt elän.
Minä rakastaisin sinua siltikin.
Enhän minä sitä voi tietää milloin huuma loppuu,
mutta minusta vain tuntuu siltä.

Kun eksyn,olethan siinä?
Kysythän mikä hätänä?
Kuuntelet sen ulos minusta.
Sanot sitten suoraan:
Tehdään se yhdessä.
Pysythän tukenani,
ethän käännä selkääsi?
Autat kotiin,selität niille jos en pysty.
Sillä mun on voitava luottaa siihen,
että teet niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän.
Ettet jätä mua pulaan,
kun sinua eniten tarvitsen.
Sillä minä haluan elää nuoruuden kanssasi,
vapaana ja riippumattomana.

Se vahingoitti mua henkisesti,jätti arvet jotka ei hetkes katoa.
Tuhos osan mua,tekee vielki pahaa ku ajattelen sitä.
Tekis mieli viedä metsään mis kukaan ei kuule huutoa.
Sitoa puuhun,hakata.upottaa se järveen,heittää kielekkeeltä se kusipää.
Viiltää teräl nii kauan et se itkien pyytäis armoa,pyytäis lopettamaan.
Se teki samoin mulle viils syvältä,mutta vain henkisesti.
Itkin ja pyysin lopettamaan,mut se vaan jatkoi mun tuhoamista.
Tärisin häpeästä pitkään,se alensi,alensi maan matoseksi jonka ihminen on napannut.
Se alensi,oksetti,kuvotti ja teki pahaa.
Toivon et se kokis samanlaiset painajaiset,ja häpeästä sekä pahasta olosta itketyt hetket.
Hetket jolloin ois tarvinnu kuuntelijaa,muttei häpeän takia voinut puhua.
Se tahtois jonku auttavan,haluis kertoo jollekki,muttei sais suutaan auki,olis vaan itku kurkus.
Kokis olonsa ahdistuneeksi,toivois ittelleen jopa kuolemaa.
Lopult se tappais ittensä,ja veis muistot ja pelot multa mennessään...

Ilman sinua ei olisi minua,minä elän sinun takiasi.
En voisi kuvitella elämää ilman sinun kosketustasi ja huolenpitoasi.
Sinä olet opettanut minua elämään rakkaudesta.
Jos menettäisin sinut,minulla ei olisi yhtään hyvää syytä elää.
Jollen lopettaisi elämääni,pilaisin sen.
En uskalla päästää sinusta irti,pelkään vain että lähdet etkä palaa.

Tahdon vaan kaikenmaailman paskanjauhajat pois.
Hankkikaa ihmiset oma elämä.
Älkää puuttuko toisten vikoihin.
Jokaisessa on vikoja.
Toisissa vain suuria.

Unohdin miten eletään oikein.
Unohdin miksi elän.Löysin vastauksen.
Rakkaus on vastaus molempiin.
Elämme rakkaudesta,se on oikein elämistä.
Minä elän rakkaudesta.Rakkaus on vastaus kaikkeen.
Ei syntymä,kärsimys tai kuolema ole vastaus.

Kaikki ihmiset ovat heikkoja,
mutta kaikki eivät paljasta sitä.
Jos vakuuttaa itselleen olevansa vahva ja luottavainen.
pystyy lopulta osoittamaan teoissaan vahvuutta ja luottamusta,
koska ne muuttuvat naamioiksi.
Tärkeintä on muistaa,että kaikki ovat epävarmoja ja,
että kaikki törmäävät sellaisiin ongelmiin,
jotka vaikuttavat päältäpäin ratkaisemattomilta.

Sisälläni kiehuu,syytän muita,
kiroan tapahtumat,olen katkera.
Tunne tulleeni hylätyksi ja suren sitä,
etten osaa ilmaista kunnolla tunteitani.
Olen katkera elämälle,surullinen kaikesta siitä,
mitä tapahtuu Ja mitä en pysty hallitsemaan.
Koska en voi vaikuttaa asioihin tälläisenä,
tiedän että minun itseni täytyy muuttua.

Elämä antoi minulle paljon,
mutta otin myös omani.
Olen oppinut kaksi asiaa.
Unelmiinsa täytyy aina jaksaa uskoa,
sillä ne toteutuvat ajallaan.
Ja vain se joka luovuttaa,häviää.
Minä uskoin ja unelmani toteutuivat.
Minä en luovuttanut,vaan voitin.
Toteutin unelmani.
Nyt olen onnellinen ja tyytyväinen etten luovuttanut.
Olen voittaja,voitin pelkoni uskomista,
ja luovuttamatta jättämistä kohtaan.
Nyt elän voittajan tunteen kanssa.

Aina ei jaksa välittää.
Aina ei jaksa hymyillä.
Aina ei tahtoisi elää täysillä.
Mutta minkä sille voi että täytyy?
Ei sille voi yhtään mitään.
Nyt vain täytyy kestää,
jaksaa välittää,
jaksaa yhymyillä,
jaksaa elää täysillä.
Sillä tavoin voi saavuttaa unelmansa,
ja elääonnellisena.
Välitä,jos jokin on sen arvoista.
Hymyile,jos olet onnellinen,tai siihen on aihetta.
Elä täysillä,saavutat unelmasi.
Älä unelmoi elämää,vaan elä unelmaasi.
Niin sen pitäisi mennä.
Kaikki voisivat kurottaa taivasta kohti,
toteuttaa unelmansa.
Kaikki olisivat rehellisiä,
eikä maailma olisi niin vieraan tuntuinen helvetti.