IRC-Galleria

Palasin aamujunalla maalta, kiikutin kapsäkkini suoraan työpaikalle. Vaikka raikkaita järvivesiä oli haikea hyvästellä, oli paluu arkeen varsin miellyttävä. Hymy valaisi kasvoni heti, kun astuin junasta Helsingin rautatieasemalle. Vaikka kaupunki tuntui tunkkaiselta lähtiessäni, huomasin takaisintultuani olevani kotona. Helsinki on Minun Kaupunkini.

Vasta töihin päästyäni huomasin, kuinka väsynyt olen oikeastaan koko kevään ja alkukesän ollut. Ennen juhannusta en ollut pysähtynyt hetkeksikään. Sovittelin töitä monessa eri paikassa, stressasin erilaisia projekteja, viimeisiä koulutöitä ja gradua, epäonnisia ja monimutkaisia ihmissuhteita... Olin kyllä huomannut olevani väsynyt ja stressaantunut, mutta rehellisesti sanoen olin aivan lopussa. Ei ihme, että elämä on tuntunut vaikealta ja epämiellyttävältä, noin keskimäärin.

Kaksi päivää hiljaisuudessa, ja olen kuin uudestisyntynyt. Maiseman vaihtaminen tuottaa yllättävän positiivisen tuloksen. Tunnen olevani tasapainossa, levännyt. Takkini ei tunnu tyhjältä, päinvastoin, energiaa pursuu jälleen, tunnen olevani sinut itseni kanssa. Olen valmis uusiin haasteisiin, mutta annan nyt itselleni luvan nauttia kesästä. Olen tehnyt periaatepäätöksiä.

Aion surra gradun aihetta ja puhua siitä seuraavan kerran vasta Ilosaarirockin jälkeen, siis heinäkuun loppupuolella. Mitä hyötyä hampaiden kiristelystä on, kun koko graduasialle en kuitenkaan voi enkä jaksa juuri nyt tehdä mitään?

Aion myös nauttia jokaisesta vapaasta aamusta, satoi tai paistoi. Työ on vain työtä ja se ei tekemällä lopu. Minulla on myös vapaa-aikaa, enkä aio tärvätä sitä töillä tai muilla ikävyyksillä stressaantumiseen.

Vapaallani aion syödä litroittain mansikoita, herneitä ja kirsikoita (ja elättää koko pääkaupunkiseudun marjakojunpitäjät ostoksillani) ja tavata hyviä ystäviäni -tai vaikka vain nukkua, jos siltä sattuu tuntumaan.

Nih.