IRC-Galleria

Olen sulaton lintu, tuhkaan vajonnut feeniks. Sanovat että siivet kasvavat takaisin, mutta siihen on niin vaikea uskoa silloin kun katuu syntymäänsä ja kaikkea mitä on tehnyt. Sen sijaan, että nousisin hehkuvasta tuhkasta uutena, hautaudun harmaaseen ja kylmenen.

Mitä vittua sinä olet mennyt tekemään? Etkö haavoittunut kerrasta tarpeeksi?! Ilmeisesti minä olen se, jolle omaisuudenjaossa jäivät katkeruus, kyyneleet ja epäluottamus. Kiva kun jätit mulle ne äitisi haarukat, mutta tämän tunnepaskan olisit saanut viedä mukanasi.

Vittu onnea vaan siihen kotiin.

Ja niitä haarukoita sä et enää näe.

Älä sano mulle mitä oon ja mitä en
Kaiken sen tiedän itse parhaiten

Jokaisen pienen puutteen ja heikkouden
Tuskin enää häpeilen tai peittelen

Sekö yhtäkkiä tekee musta mielenkiintoisen
Kun tapasit tytön aivan erilaisen

Sait ennen nähdä vain sen toisen puolen
Mutta nyt viimeistään silmäsi aukaisen

Kenties muuttunut oon viime kerrasta hitusen
Ehkä olen vain oma itseni ja iloinen


Aamulintujen viserrys puissa, keltainen takki ja sydämessä elämän liekki. Juna jättää asemalle ja tuntemattoman kanssa vaihdetaan viimeiset sanat. Yö ei enää ole pimeä, vaan vaalenee jo aamua kohti. Mokkasiinit kuivalla asfaltilla, pehmeä töminä kun jalat tahtovat juosta. Kotona on kuuma, ja vaatteet tupakanhajun kyllästämiä. Vaatteet riisun, mutta tupakan vastustamaton tuoksu hiuksissa muistuttaa illan riennoista. Meikkejä ei jaksa pestä, hampaat sentään harjaan.

Vapaus, vihdoinkin vapaus. Selkäranka on vihdoin omani, en tarvitse ketään kannattelemaan itseäni. Puhaltakoot myrskyt, mutta tämä laiva seilaa edelleen. Ehkä rakastan, ehkä en, itseäni en enää anna satuttaa. Minulle sopii johtajan rooli, ja siitä aion pitää kiinni.

Nouse vihdoin vastustamaan minua, kerro että olen väärässä. Ravista maailmaani näkökulmallasi, todista että muutakin on. Kesytä sinä puolestasi minut, kynnysmatoksi en sinua halua enkä tarvitse.

"..kesä, eikä mitään tekemistä /kaupunki nöyränä sylissä/ sormissa tuoksuu tupakka/ sun nauru on vieras ja ihana/... "

Juu niin. Jaapa jaa. Kun selviän tästä infernaalisesta koulukierteestä kahden viikon kuluttua, alkavat kesätyöt saman tien. Koko kesä kassalla pääkaupunkimme sydämessä. Olen hyvilläni kesätyöstäni, sain viimeksi hyvät paperit ja työ oli hauskaa, työkaveritkin miellyttävää porukkaa.

Ahh, pääni halkeaa kahtia. Toisaalta tajuan että olen onnekas kun työllistyn hyvin. Olen onnekas kun työllistyn alkuunkaan, ja vielä hauskempaa on, että sain työpaikan jonka halusinkin, useimmitenhan näin on käynyt. Olen myös saanut poikkeuksetta hyviä ja erinomaisia työtodistuksia, joista olen toki ylpeä, mutta myös nöyrästi iloinen.

Silti kiukuttaa toisinaan, kun huomaa, ettei työ tekemällä lopu. Olen töissä jokaisena vuodenaikana, ja eri paikoissa, joten lomapäiviä ei kerry mistään. Jotta vuokran voi maksaa, on töitä tehtävä. Töitä tehdään koulun muodossa syksyt ja keväät ja sen lisäksi ansaitaan ruokarahaa iltatöissä. Kesäisin unohdetaan koulu mutta töitä on onneksi tuplasti enemmän, sillä opintotukia ei kesällä tipu. Lisäksi vituttaa huomata, että toiset suunnittelevat kesälomiaan ja kaikenlaista hauskaa, kun tietää että omat jalat ovat pääkaupungin pölyyn sidotut.

Ei saisi olla paha, ei saisi kadehtia. Kateus on paheista viheliäisin. Mutta toisinaan ei voi mitään sille ajatukselle, että elämä ei mene ihan toivotulla tavalla. No, kenellä se menisi?

Jouduin tällaiseen haastetuksi.. Hyvä on hyvä on. Mutta en kyllä laita vahinkoa kiertämään.

TÄMÄNHETKINEN:
1. Sijainti? -Etelä-Haaga, koti, olohuone
2. Opiskelu/työpaikka? -Teologinen tiedekunta/Kodin Ykkönen/Karakallio
3. Vaatetus? -Pussihousut ja pää sinappihauteeseen...
4. Olotila? -Levännyt, energinen
5. Musiikki? -Taustalla soi Katatonian The Great Cold Distance
6. Ärsytys? -Käyttiksen tentti ja muiden ihmisten lomasuunnitelmat.
7. Ilon aihe? -Aurinko, rakkaus, mielenterveys
8. Ihastus? -"se on salaisuus.."
9. Ajatus? -Ei tahdo lukemaan tenttiin.... har har

VIIMEISIN:
1. Humala? -Tiistai-iltana Jonesissa
2. Automatka? -Jampan kyydillä hallilta Filmtownille eilen illalla
3. Kalenterimerkintä? -Kun löytäis sen pirun kalenterin... kadoksissa...
4. Elokuva? -ei VOI muistaa...
5. Tekstiviesti? -Päiviltä
6. Lääkäri/sairaalakäynti? -Hammaslääkäri joitakin viikkoja sitten
7. Vaateostos? -Uudet rintsikat ..3 viikkoo sitten?
8. Matka? -Bulgaria viime syksynä (jos oletetaan tämän tarkoittavan jotakin koti-/työmatkaa merkityksellisempää elämystä)
9. Pettymys? -Pessimisti ei pety koskaan.
10. Unohdus? -Missä kalenterini on?


SEURAAVA/TULEVA:
1. Keikka/konsertti? -Huomenna CALF ja torstaina PMMP
2. Yöpaikka? -kotona, valitettavasti. ;)
3. Ostos? -ruokaa?
4. Rahanlähde? -Opintotuki, työt ja laina
5. Tavattu ystävä? -Tsiisus. Koko joukkueeni, eilen hallilla
6. Soitettu puhelu? -Äidille
7. Teko tämän kyselyn jälkeen? -Se saatanan tenttiinluku...
8. Juhlan aihe? -Siskon kouluunpääsy, vappu (pakkojuhlintaa), isin ja muutaman kaverin synttärit, hyviä keikkoja, kesä, ..... aiheita riittää!!
9. Lupaus? Lupauksia ei anneta ellei sitä erikseen pyydetä...

LEMPI:
1. Jogurtti? -Lidlin maustamaton
2. Tupakkamerkki? -Myrkkyjä kaik tyynni. Mutta hajuista kestän parhaiten ehkä Marlboron punasta. ehkä.
3. Piirretty elokuva? -The Emperor's New Groove
4. Itsetehty ruoka? -En tee itse ruokaa... Pussi-italianpata??
5. Rakkauslaulu? -Sonata Arctica: Tallulah?
6. Baari/Ravintola? -KaraokeBar Jone's Kaisaniemi, Heavy Corner, Chicosit
7. Auto? -Isin Audi
8. Sunnuntain viettotapa? -Rakkaan kanssa ulkoillen ja löhöillen (puuttuu enää rakas ja vapaat sunnuntait... :D)
9. Ruokakauppa? -Mikä milloinkin
10. Levynkansi? -Alanis Morissette: Supposed Former Infatuation Junkie

EPÄMIELUISIN:
1. Virvoitusjuoma? -Vissyvesi
2. Asia kotipaikkakunnallasi? -"stadilaiset"
3. Herätys? -Kuolettavan tylsälle luennolle
4. Suudelma? -lössö ja arka/ väärältä ihmiseltä
5. Karkki? -aniskarkit
6. Puoli itsessä? -Olen parantumaton herkkuperse
7. Sairastettu tauti? -angiina
8. TV-ohjelma? -chatit ja visat
9. Alkoholijuoma? -konjakit ja viskit, limuviinat
10. Kieli? -saksa

Olen kuningatar! Olen kaunis ja rohkea!! Kumpaakin ainakin enemmän kuin ennen.

Kieli on turvoksissa, mutta siinä komeilee Yazkan siististi paikalleen asettelema bioplast-koru. Kävin iltapäiväni ratoksi Harnessissa ottamassa vihdoin kauan kaivatun uuden lävistyksen. Mieletöntä energianvirtaa, hyvää mieltä ja kauneutta samassa paketissa. Kieli sai koristeensa, ja minä pääsin eroon rahoistani. En voi uskoa, että suussani on pari metallipalloa ja jotakin ei-luonnollista ainetta kulkee kieleni läpi.

Mahtavaa. Fiilistä. Energiaa, voimaa, vahvuutta...

gaaaahhhh.

Kamala nälkä. Missasin molemmat luentoni, kun en jaksanut totella herätyskellon käskyä. Ymmärrän kyllä että tätä kyytiä kevään opinnot valuvat viemäristä alas. Vaan nukkuminen on inhimillisempää..

Hirveä oravanpyörä: Iltaisin en saa nukuttua. En nukahda, vaikka miten väsyttäisi. Eilen menin nukkumaan siinä tilassa, että hädintuskin kestin jaloillani, olin niin väsynyt. Ja kun pääsin sänkyyn, alkoivat ajatukset kiertää päätäni ja häiritä untani. Miten jaksan? Miten ehdin?
Jossain vaiheessa yötä nukahdan. Ja aamulla herääminen on tuskaa, kun uni jäi lyhyeksi. Jatkan siis nukkumista, käännän kylkeä ja ajattelen ettei maailma saa minun nukkumiseeni kaatua. Ja jos kaatuu, niin ainakin minä olen peiton alla turvassa. Tekisi mieli käydä kaupassa, ostaa sadalla eurolla ruokaa, ja linnoittautua kotiin. Viikko tai kaksi....

Lisää lääkitystä... ja äkkiä. It's a very bad hair day...

Heräsin. Kello on paljon ja aurinko jo korkeimmalla kohdallaan, hetken ylikin. Avasin ikkunan ja kutsuin linnunlaulun olohuoneeseeni. Samasta ikkunasta tulvahti sävelten lisäksi viileä, mutta jo lempeän raikas kevätilma. Isä Meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon Sinun nimesi.

Tsirp, tsirp. Kävelin ikkunan luo ja kurottauduin ulos taloni ylimmästä kerroksesta. Täältä korkealta katsellessani voin kuvitella osaavani lentää. Tulkoon Sinun valtakuntasi. Leikkisä tuuli tarttui hiuksiini, ja nautin täysin siemauksin. Vangitsin tuulen keuhkoihini, ja puhalsin sen taas vapaaksi; tapahtukoon Sinun tahtosi, niin maan päällä kuin taivaassa...

Kurkottelin ikkunasta hyvän tovin. Anna meille tänäkin kauniina päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Vaikka aurinko ei vielä olekaan kesäisen lämmin, sen tuntee silti ihollaan. Ojensin kalpeita ja naarmuisia käsivarsiani valon kosketettaviksi, paljastin arpeni taivasta kohti. Anna minulle minun syntini anteeksi, niinkuin minäkin annan anteeksi niille, jotka ovat minua vastaan rikkoneet. Katselin ihmisiä, kuuntelin kuivan hiekan rapinaa kenkiensä alla. Talvi on voitettu, saako aurinko tänään paistaa sydämeeni asti?

Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä Sinun on valtakunta, ja voima, ja kunnia. Iankaikkisesti. Amen.

Jaahas jaahas.

Pääsiäinen on ensi viikolla. Olisi varmaan syytä alkaa kristillistyä, sillä kyseessä on kirkkovuotemme suurin juhla.

Paastotahan olisi pitänyt jo hyvän aikaa. Meikäläinen on sen sijaan tullut hieman laiskanpulskeaksi, joten ruoskaa tulee taivaan porteilla. Ei kaiken opiskelun keskellä VOI muistaa, että pääsiäinenkin on tulossa.... Olen turmiollinen teologi. Kuka pääsiäisenä paastoaa? Palmusunnuntain virpomareissuilta (niin, enäähän en käy virpomassa ...ehh... ) tuliaisina on kilo suklaata, ja hyvästi vain kauniit ajatukset kevyestä ruokavaliosta.

Olisi syytä siistiä koti juhlapyhän edellyttämään kuosiin. Mutta nyt on tenttiviikko, ja siivoaminen ynnä muut kotityöt täysin pannassa. Vaikka kaikkein eniten siivoaminen maistuu juuri silloin, kun pitäisi istua kiltisti persiillään ja sivistää itseään tenttiä (ai niin, opiskelemme elämää, emme tenttiä) varten.

Josko sitä tekisi jonkinlaisen diilin Jumalan kanssa: Tällä viikolla on tentti, joten saan edelleen syödä suklaata. Voin paastota Jumalan kunniaksi heti pääsiäisen jälkeen, kun tenttikierrekin on lopuillaan. Ja voi Kristus, jos se suklaansyönti ei lopu välittömästi pyhien jälkeen. Siinä vaiheessa annan vapaaehtoisesti horisontaalisesti rajoittamattoman hanurini ruoskittavaksi Pyhän Pietarin piiskalla.

Mitä kaikkea sattuukaan maailmassa, jossa olen vihdoin vapaa irroittamaan jalkani maasta ja nousemaan ilmaan...

Tänään jälleen tyttöjen kanssa ulkona, jälleen hetken siunailin maailman ihmeellisyyttä ja yllätyksiä. Tänä iltana sattui paljon sellaista, mitä en kuunaan uskonut sattuvan. Ei isoja asioita, mutta sellaisia pieniä, jotka antavat voimaa, jotka tekevät iloiseksi jälkeenpäin ajateltuina. Tämä ilta jää mieleeni lämpimänä, ystävällisenä.

Kiril "Kirka" Babitzin on upea artisti, oikea legenda. Muistan, kuinka nuorena kuunneltiin Kirkaa. Kaksi luonnonlasta on aina ollut eräs suosikkibiiseistäni. Kirkan ääni ja se valkoinen c-kasetti sinisin tekstein edustavat minulle lapsuuden musiikin maailmaa.

Tänään, 23,39 vuoden iässä, näin Kirkan ensimmäistä kertaa esiintymässä silmieni edessä. On vaikea sanoa, miltä tuntuu, kun artisti, jonka musiikin mukana on kasvanut, yhtäkkiä seisoo vajaan viiden metrin päässä. Ajattelin etukäteen, että se ei olisi suurikaan juttu. Ajattelin, että no, mennään kuuntelemaan kun nyt kerran tytötkin.

Ja kun Kirka astui lavalle ja aloitti settinsä, nousi minusta esiin se pieni tyttö, joka lauloi noita samoja lauluja, kuunteli korvalappustereoista tuota samaa käheää ääntä.

Keikan aikana hivuttauduin pikkuhiljaa lähemmäs lavaa. Kaikki liikkeet, kaikki äänet tallentuivat mieleni muistitikulle. "Aikuistumisen kapinassa" tulin luokitelleeksi Kirkan niihin artisteihin, joiden keikalla on eturivissä sata jalkaa ja neljä hammasta. Hyppiessäni lavan kaidetta vasten ja kurottaessani kättäni kohti viiden vuosikymmenen suurinta suomimusiikin veteraania, havaitsin, että luokitteluni oli väärä. Nauroin laskettuani omat leegoni, ja todettuani niitä löytyvän runsaasti neljää enemmän. Keikalla kuultiin kaikenlaista, Ray Charlesista hevimetalliin ja Suomi-iskelmään. Ja kaikki yhtä loistavaa laatua.

Illan huippuhetki oli ehdottomasti se encorekappaleen kitarasoolo, jonka aikana Kirka tuli kaiteen viereen, katsoi silmiini ja piti kolmisen sekuntia kiinni ojennetusta kädestäni. Ja se ei ollut mikään high five. Olen siis kätellyt nuoruuteni idolia, vihdoinkin.

Ja seuraavaksi joku kysyy, kuinka voin olla näin innoissani vanhempieni ikäisestä miehestä, joka laulaa keikalla covereita? Ei kai sitä voi selittää. Ehkä vihdoinkin tajusin, mitä lapsuuden muistot ovat säästäneet. Ensimmäiset musiikilliset kicksit. Kirka. Oh captain, my captain.

Rock on.

"vaimo lähti kaupunkiin rikkaiden huvitusten perään voi jee where did I put my rifle"

Ystävän kommentti ihanasta valssista Vanhoja Poikia Viiksekkäitä... :D Onhan se tietysti aika melankolinen biisi mutta....