IRC-Galleria

Ei sun tarttis olla, olla kauempaa
Ei sun tarttis mennä, jos et meinaakaan
Saharannan hiekkatiellä nouset autosta
et vastannut koskaan siihen kysymykseen
joka toisena esitetään

Odota, odota, odota
ettet menetä, menetä, menetä
ettet kadota, kadota, kadota kalleintas

odota, odota, odota
Ettet menetä, menetä, menetä
ettet kadota, kadota, kadota, ainoaas

Ei sun suuret sanas paina paljookaan
kuusimettän tuuleen, joutais sarkaamaan
annan sinun kävellä, mennä kaikessa rauhassa
iltapäivän pitkät varjot jää sua saattamaan

jos tahdot tulla, tule koska vaan
sun täytyy sanoa uskaltaa
vastaus, tahdon sut
kaiken muun kokonaan pystyn ajan myötä unohtamaan

Ei sydän siitä kuole jos sen naarmuttaa
murehet ja huolet se jaksaa kannattaa
mä seison hiljaa paikallaan ja pidän kiinni sinusta
ja sä vastaan vihdoin siihen kysymykseen
johon oot pelännyt vastata.

Odota, odota, odota
ettet menetä, menetä, menetä
ettet kadota, kadota, kadota kalleintas

odota, odota, odota
Ettet menetä, menetä, menetä
ettet kadota, kadota, kadota ainoaas

jos tahdot tulla tule koska vaan
sun täytyy sanoa uskaltaa vastaus
tahdon sut
kaiken muun kokonaan pystyn ajan myötä unohtamaan

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään
Luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli
Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.

Ajattelin itsekseni:
"Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun
varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana
päivänä.

Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
Päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät
häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat
hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen
metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän
surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä
Etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen
Lasejaan sanoin: "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa
elinkautinen."

Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän
asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla
aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän
luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun
oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan
Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.

Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan
Kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon Kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella >jatko-opintoja. Kalle
päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden
opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta
olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus.
Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella
iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli
paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat
pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli
hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin
se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen,todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. "Koulun päättäjäisissä
on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita
selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia, sisaruksia,
valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä
sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla
hänen
ystävänsä.
Aion nyt kertoa teille erään tarinan."

Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä
päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa
itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut
mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. "Olen kiitollinen
siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni >pelasti minut tekemästä
jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu
poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.


Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
Eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit välittää tämän viestin ystävillesi
2) Voit toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Oletko ihastunut minuun?
05. Pussaisitko minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

KOLME NIMEÄ, JOITA TOTTELET:
1. Sarita
2. Sakke
3. hani.. :)

KOLME NIMIMERKKIÄ, JOTKA SINULLA ON OLLUT:

1. Sarre
2. _Sakke_
3. eipä tuu kolmatta mielee

KOLME ASIAA, JOISTA PIDÄT ITSESSÄSI:

1. Mun ah niin ihanat rinnat
2. silmät
3. ääni

KOLME ASIAA, JOISTA ET PIDÄ ITSESSÄSI:

1. perse
2. enpäs keksikkää sit muuta....
3. hmm...

KOLME ASIAA, JOTKA PELOTTAVAT SINUA:

1. erittäin tärkeen ihmisen menetys....
2. hämähäkit....
3. elämä....

KOLME ASIAA, JOTKA OVAT OLENNAISIA PÄIVÄSSÄSI:

1. netti/mese
2. hanin kans henkailu....
3. safkaaminen...

KOLME ASIAA, JOTKA OVAT PÄÄLLÄSI NYT:

1. huppari
2. ihanat lökärit
3. alushousut


KOLME LEMPIBÄNDIÄSI (NYT):


1. system of a down...
2. Korn...
3. jotai suomi hoppii... :)

KAKSI TOTUUTTA JA VALHE:

1. kylmät kädet lämmin sydän
2. i'm too perfect for every one...
3. mä EN koskaan ajattele 2mielisesti.... x)

KOLME FYYSISTÄ ASIAA, JOTKA VIEHÄTTÄVÄT SINUA SUKUPUOLESSA, JOHON OLET MIELTYNYT:



1. silmät...
2. beba...
3. olemus...

KOLME LEMPIHARRASTUSTASI:

1. Ratsastus...
2. koris...
3. cruisailu...

KOLME ASIAA, JOITA KUUMEISESTI HALUAT TEHDÄ NYT:

1. nuha lähtee...
2. suihkuun.....
3. tupakalle vois mennä....

KOLME URAA, JOITA HARKITSET:

1. no opiskelujen perusteella hoitsu pitäs tulla...
2. sit vois kyl harkita tota oikeen puolimmaist uraa...
3. mut vasen kyl näyttää paremmalta....x)


KOLME PAIKKAA, JONNE HALUAT MENNÄ LOMALLA:

1. Thailand
2. USA
3. Italy



KOLME NIMEÄ LAPSELLE:

1. Mikael
2. Mikaela
3. Joanna



KOLME ASIAA, JOITA TAHDOT TEHDÄ ENNEN KUOLEMAASI:

1. Muuttaa ulkomaille....
2. Ajaa prätkä kortti ja hommata prätkä...
3. edetä sit uralla ku sellanen on...





HAASTEEET MENEE :

en haasta yhtää...

nyt on sit joutunnu ottaa kaikki lävistykset pois vaan ja ainoastaa yhen lävärin takia jee jee...pikkasen on alaston olo ku ei oo enää mitää korui naamas tai kieles nyyh....

kouluki alko nii loistavasti..kävin vaa ilmottamas et oon kyl tulos mut en tänää tai täl viikol olleskaa kattellaa sit ens viikol....vittu joo....ei oo reiluu...mut koskas se elämä oliskaa ei ikinä....

mut kullat rakkaat kiitos ku kävitte kattoo minuu siel se piristi kovasti.....love you....

Kaikki on niinku niinpäin vittua....ei vaan tiiä miten sitä olis...onnex mun kulta auttaa mua...eräs nimeltä mainitsematon joka tunnistaa ittesä....
en tiiä mitä tekis ilman sitä ihmistä...
no mut elämä on...välil vähä liikaaki...

ja miten ihminen muka muuttuu jos siit tulee jokin asia julki ei mitenkää mut silti aletaa kattoo ku jotai ventovierasta....vituttaa...
pää asia ettei ne tärkeimmät tee sitä et ne hyväksyy sut sellasena ku sä oot...ja miks sitä ylipäätänsä pitää esittää sellasta mitä ei oo ja hajottaa pää siinä ei vittu oikeesti...

jos oikeesti vois vaa kadota jonnekki alottaa kaikki alusta et missä ketää ei tunne sua ja tiiä susta yhtää mitää...saisit todellaki olla se oma ittes se olis sitä jotaki...mut vitut siitäkää tulis mitää...tänne jäis liikaa kaikkii josta välittää....

tuntuu vaa ettei mikää oo hyvä tekee mitä tahansa aina se on jotenki väärin...aina tuomitaa jotenki.....

te ette tee sitä....(tunnistat ittes kyllä kenestä puhun)...sen takii ootte mulle niin tärkeitä....

rakastan sua....