IRC-Galleria

_Thumbelina

_Thumbelina

neiti mallorca

Blogi

« Uudemmat -

On niin jotenki sanaton olo.. =)Torstai 06.08.2009 18:50

=) Ei tiedä miten päin olisi.. Saanut sellaisen uutisen.. että on aivan sanaton.. Eiköhän se tästä kun soittelee vielä puoli suomea läpi.. Soitellut jo puoli suomea.. Järjestelee asioita.. Asioilla on tapana järjestyä.. =)

[Ei aihetta]Maanantai 03.08.2009 03:04

LUE TÄMÄ JA ANNA SEN TODELLA VAJOTA ITSEESI: VALITSE SITTEN MITEN ALOITAT PÄIVÄSI HUOMENNA

Mikko on kaveri jota olisi niin helppo vihata. Hän on aina hyvällä tuulella ja hänellä on aina jotain positiivista sanottavaa. Jos joku kysyy häneltä että miten menee, hän vastaa: "Jos menisi yhtään paremmin, olisin kaksoset!"

Mikko oli luontainen motivaattori. Jos jollain työntekijällä oli huono päivä, Mikko oli aina kertomassa hänelle, miten nähdä tilanteen myönteinen puoli.

Hänen tyylinsä näkeminen sai minut todella uteliaaksi ja eräänä päivänä menin Mikon luo ja kysyin häneltä: "En tajua! Ethän sinä voi olla positiivinen ihminen koko aikaa. Miten teet sen?" Mikko vastasi: Joka aamu kun herään, sanon itselleni, että sinulla on tänään kaksi mahdollisuutta. Voit valita olla hyvällä tuulella tai voit valita olla pahalla tuulella. Minä valitsen olla hyvällä tuulella. Ja joka kerran kun jotain menee huonosti, voin valita olenko uhri, tai voin valita oppia siitä. Minä valitsen tilanteesta oppimisen. Ja joka kerran kun joku tulee valittamaan minulle jostain, voin valita hyväksyä hänen valituksensa, tai voin osoittaa hänelle elämän myönteisen puolen. Minä valitsen elämän positiivisen puolen."
"Joo, mutta ei se ole niin helppoa," minä väitin vastaan.
"Se on," Mikko sanoi. "Elämässä on kyse valinnoista. Kun jätät pois kaiken kuonan, jokainen tilanne on valinta. Voit valita miten reagoit tilanteisiin.

Me valitsemme miten ihmiset vaikuttavat meidän tunteisiimme. Motto on: Sinä itse valitset miten elät elämääsi!" Mietin mitä Mikko oli sanonut. Pian sen jälkeen lähdin firmasta ja perustin oman yrityksen. Vaikka emme olleet yhteydessä, ajattelin häntä usein kun valitsin elämän puolesta sen sijaan että olisin vain reagoinut siihen mitä tapahtuu.

Vuosia myöhemmin kuulin että Mikko oli joutunut vakavaan onnettomuuteen pudotessaan parinkymmenen metrin korkeudesta rakenteilla olevasta viestitornista. Lähes vuorokauden kestäneen leikkauksen ja viikkojen hoidon jälkeen Mikko pääsi sairaalasta terästuet selkärangassaan.
Näin Mikon puoli vuotta onnettomuuden jälkeen. Kun kysyin miten hän voi, hän vastasi: "Jos voisin yhtään paremmin, olisin kaksoset. Haluatko nähdä arpeni?"
Kieltäydyin katsomasta hänen arpiaan, mutta kysyin mitä häneen mielessään oli liikkunut onnettomuuden tapahtuessa. "Ensimmäinen asia joka välähti mieleeni oli se mitenkäy pian syntyvälle tyttärelleni," Mikko vastasi. "Sitten kun makasin maassa, muistin että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Voisin valita elää tai voisin valita kuolla. Minä valitsin elää."
"Etkö pelännyt? Etkö menettänyt jajuntaasi?" kysyin. Mikko jatkoi," ...ambulanssimiehet olivat mahtavia. He sanoivat minulle yhä uudestaan, että paranen taas pian. Mutta kun pääsimme sairaalaan ja näin lääkärien ja sairaanhoitajien ilmeet, pelästyin todella. Näin heidän silmistään, että he pitivät minua jo kuolleena miehenä. Tiesin että nyt oli tartuttava toimeen."
"Mitä teit?" kysyin.
"No, iso ja ankaran tuntuinen hoitaja karjui minulle juuri kysymyksiä," Mikko sanoi. "Hän kysyi olinko allerginen millekään. Olen, minä vastasin. Lääkärit ja sairaanhoitajat pysähtyivät odottamaan vastaustani. Vedin syvään henkeä ja karjaisin: Painovoimalle! Heidän nauraessaan sanoin heille: Minä valitsen elää. Leikatkaa minut niin kuin olisin elävä, ei kuollut."

Mikko eli, kiitos taitavien lääkärien, mutta myös hämmästyttävän asenteensa tähden. Opin häneltä, että meillä on joka päivä mahdollisuus valita elää täydesti. Asenne on loppujen lopuksi kaikki! "Siksi älä huolehdi huomisesta, sillä anna huomisen huolehtia itsestään.
Jokaisella päivällä on omat huolensa."

Ja loppujen lopuksi tämä päivä on se huominen josta huolehdit eilen.

Sinulla on nyt kaksi valintaa:

1. Lue tämä viesti, mutta älä tee mitään.
2. kopioi tämä omaan päiväkirjaasi.

Toivon että valitset 2:n

NAUTI TÄSTÄ ELÄMÄSTÄ, SILLÄ SE ON SINULLA JUURI TÄNÄÄN!

[Ei aihetta]Lauantai 01.08.2009 23:48

sano HÖh jos olen kaverilistallasi.
Tämä mittaa ihmisten rehellisyyttä. Ja ujoutta. Muistakaa kävijälista.
Sanottuasi HÖh, kopioi tämä omaan päiväkirjaan ja katso kuinka moni uskaltaa olla SINULLE rehellinen.

<3Lauantai 18.07.2009 02:41

Ystävyytemme kasvaa askel askeleelta <3

Jos luit tämän, sinun on pakko kopioida tämä 30 sekunnissa päiväkirjaasi, niin
tosiystävät pysyvät luonasi aina. Jos taas et, käy päinvastoin.

ihanaa kun ilma viileniPerjantai 03.07.2009 18:05

ei ole niin hiostava ilma
ja helpompi olla

[Ei aihetta]Lauantai 27.06.2009 23:32



Mitä lapsi sanoo äidistä:

4 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti osaa mitä vain!
8 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti tietää paljon! Todella paljon!
12 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti ei todellakaan tiedä kaikkea.
14 vuoden ikäisenä ~ Tietenkään äiti ei tiedä sitä, myöskään!
16 vuoden ikäisenä ~ Äiti? Hän on todella vanhanaikainen.
18 vuoden ikäisenä ~ Se vanha nainen? Hän on nyt semmoinen vanhanaikainen.
25 vuoden ikäisenä ~ No, hän saattaa tietää siitä hieman.
35 vuoden ikäisenä ~ Ennenkuin päätetään, kysytään äidin mielipide.
45 vuoden ikäisenä ~ Mietin vain, että mitä äiti siitä ajattelisi

65 vuoden ikäisenä ~ Voisinpa kysyä äidiltä neuvoa.

Jos arvostat äitiäsi edes pikkiriikkisen verran, niin lisää tämä päiväkirjaasi.

ystävilleni..Lauantai 13.06.2009 01:52

kopioita yhdeltä ystävältä..

Ystävilleni.

Pidetään huolta siitä, ettei tule naulanreikiä. Lue koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti. (Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulanjokaisena sellaisen päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanotut sanasi jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin'.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.

Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität ja lisää tämä päiväkirjaasi.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän..

ystävilleni..Lauantai 13.06.2009 01:52

kopioita yhdeltä ystävältä..

Ystävilleni.

Pidetään huolta siitä, ettei tule naulanreikiä. Lue koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti. (Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulanjokaisena sellaisen päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanotut sanasi jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin'.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.

Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität ja lisää tämä päiväkirjaasi.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän..

[Ei aihetta]Torstai 11.06.2009 21:15

hep

Sano HEP, jos olen kaverilistallasi.
Tämä mittaa ihmisten rehellisyyttä.
Ja ujoutta.
Muistakaa kävijälista.
Sanottuasi HEP, kopioi tämä omaan päiväkirjaan ja katso kuinka moni uskaltaa olla SINULLE rehellinen.

jos vihastuuTorstai 28.05.2009 00:56

niin mä osaan olla pitkä vihainen..
« Uudemmat -