IRC-Galleria

PÖÖ! Säikyttelen näin kuin ulosottomies kun halloweeni on kynnyksellä ja melkeen kokopäivä pimeyskin taas lähentelee kuin james toback hameväkeä hollywoodissa niin mikä oliskaan ajankohtasempaa ja mukavampaa kuin viettää pimeää ja kylmää aikaa rakkaansa vieressä kynttilän loisteessa netflixiä ja toisiaan silmiin tuijotellen, kädestä pitäen onnellis... just joo, hyi saatana heteroita! Ei muuta kuin römpötin ceedee kieputtimeen ja kauhun pariin! se se on sitä mitä pitää.
Viimeksi arvostelin pelin, wormsin helmikuussa joten aika lentää, minä en kuin korkeintaan LSD:llä. Toisaalta eipä nuita pelejä tule niin montaa vuodessa jota pelata ja arvostella joka sinänsä talouden kannalta ok kun on tuota rahareikää kuin kalliissa huorassa ja varaa hyvä että hampurilaisen hajuun. Kun grillillekin menee kaverin kanssa, niin voi vaan pyytää että saisko kotipakettiin pussillisen vaikka megamätön hajua kiitos. Ja kaveri vieressä vetää jotain elämää ihanempaa ateriaa. Mutta joo ja onkin jo aika arvostella seuraava uunituore kauhupeli bethesdalta.
Tulossa tuttua fööri huumoria ja perseilyä. Mikäs sen mukavempaa.
Tästä jutusta piti tullla sellanen lyhyt ja ytimekäs ja sopivasti kiero ja kauhistuttava kuin elimeni mutta taas karkasi mopo käsistä. Koittakaa jaksaa jos kiinnostelee.

THE EVIL WITHIN 2 (ps4). julkaisu 13. lokak. 2017 (ps4, pc, xbox one)

Sinun ei tarvitse välttämättä olla pelannut edellistä osaa tästä pelistä, (joka oli muuten hyvä sekin)
pysyäksesi messissä ja nauttiaksesi veri-epäsikiö-kauhumystiikka ”retkestä”. Mutta auttaa toki ymmärtämään ja tuntemaan hahmot ja tilanteet paremmin mutta mielestäni tarinaa selvennetään ihan hyvin menneisyyden haamuista tähän humisevaan hetkeen. Joten avaan tarinaa vain ihan lyhyesti.
Tutkimus etsivä Sebastian Castellanos, tutummin Sebu on huonossa jamassa ja viina maistuu kuin nykäselle taannoin. Hän on selviytynyt edellisen osan traumoistaan vähemmän kiitettävästi ja uutta on jo tulossa shokkiuutisen myötä kun hänelle kerrotaan kantakapakassa että hänen kuollut tytär olisikin elossa eikä grillattuna tuhka tuuleen. eli juonen käänteitä kuin kauniissa ja rohkeissa, joita en tietenkään seuraa mutta kaverit kertoo. Joka tapauksessa Sebu ei usko asiaa vaan heittäytyy hankalaksi mutta mies palautetaan maan pinnalle kuin robbe helenius ja jutustelun kautta tilanteeseen jossa hänen on mentävä STEMiin, jossa on Union niminen paikka, joka on vähän kuin matrixi, jossa hänen tytär pitäisi olla ja siitä alkaa pelastusretki ja matka kohti kauheuksia joka kestää hyvällä tutkimisella ja rauhallisesti etenemisellä ihan kiitettävästi yli 20 tuntia. Ja vaikka koitin putsata kaikki paikat kuin kotirosvo, niin silti jäi muutamia juttuja löytymättä ja saamatta kuin kutsuen toiselle pelikierrokselle, jonka varmaan teenkin tässä pian.

STEM:ssä on siis pimeä pieni kaupunki hajoamassa liitoksistaan, jossa erilaiset epäsikiöt ja pahikset ovat kuin kotonaan. Sielä sinun tehtäväsi on löytää tyttäresi, tutkia, pätkiä, ratkoa pieniä pulmia, kehittää ja rakentaa ja törmäillä muutamaan selviytyjään, joita auttaessa autat itseäsikin paremmin eteenpäin. Näissä voi olla sivutehtäviä mutta ne kannattaa tehdä koska mitä vaikeamman vaikeusasteen aluksi itsellesi asetat, sen haastavammaksi kulkusi etenee ja tuntuu että tykötarpeet ovat melkein aina finaalissa. Vaikeimmilla vaikeustasoilla saa olla piikittämässä itteensä jatkuvasti kuin se narkki vessassa ja yhdestäkin mokasta rokotetaan rankasti. Oli muuten eräs taannoinen narkkikamu niin sekasin ja nitkuissa että yks kerta kun se näki mainoksen telefunkenissa, niin se soitti ja petty vitusti kun ränni-olli olikin vain sadevesijärjestelmän tekijä. Sama pilvipää sekakäyttäjä pakotettiin työkkäriin ja kun kysyttiin että mikä voisi olla hänen alaa, niin ehdotti kukkakauppiasta kun sillä tavallaan oli jo siitä kokemustakin... Ei irronnu töitä yllättäin.
Älä ole nisti, vaan ota semisti. Ja vaikka ei uskoisi, niin itsehän en ole käyttänyt koskaan huumeita jos ei adhd lääkkeitä oteta mukaan ja suosi niitä todellakaan, vaikka paljon niistä huumoria heitänkin. No joo jatkuu.
On myönnettävä että tarina pelissä on vähän kliseistä kuin rakkausbiiseissä käytetyt samat sanat kuten, ain ja vain tai rakas ja takas mutta missäpä pelissä ei juuri olisi. Vaikea tosiaan sitä pyörää ihan alusta uudelleen keksiä, varsinkin kauhupelien maailmassa. Peli vie kuitenkin kivasti mielenkiinnolla eteenpäin, ettei siinä jää miettimään kauppalistaa ja vaimon vittumaista menkkaränkkäkitinää. ”- Muista ostaa oikeita siteitä, kulta!” ”-juu sulle ne oikeat siteet ois lepositeet saatanan sekopää!” ”-mitä sanoit?”
”-en mitään, että oikein hyvin muistutettu rakas! Minä tuon vielä lempparisuklaatas muiskis muiskis!”.... "sinä lähes sadan kilon keijukainen" jupinaa...
Yleisesti menosta ja tunnelmasta voisin sanoa lyhyesti että painostavaa jännitystä, välissä läikkyen ja räiskyen hiljaisuuteen. Mikään älytön puistattava tai jatkuvaan säikyttävä kauhu ei ole tämäkään ole mutta sitä selviytymiskauhua kyllä ja se toimii. Ja siinä on tosiaan yliluonnollistakin elementtiä mukana.
Eräät hahmot saavat lämpötilan kylmenemään ja esineitä lentämään sun muuta asiaan kuuluvaa.
Silti vähän välissä jäi häiritsemään ja odottamaan seikkaillessa jotain valoisaa kun pelissä on hämärää ja mustaa kuin musta mies pimeässä komerossa pussi päässä, silmät kiinni mustamakkara kädessään. Tosin niinhän nämä tälläiset yleensä aina pukkaa olemaan.
Olisi vain tuonut vähän vaihtelua ja kontrastia kun olisi ollut valot päällä edes vähän enemmän.
On jossain kohtaa peliä vähän muitakin sävyjä ja jopa valkeaa ja harmaata ainakin sen vartin verran, jej!
Aloitat pelin tutusti aika heikkona mutta pian saat uusia varusteita ja perinteisiä aseita kivääristä kertakäyttö kirveeseen ja kehitystarpeita joilla parannella kykyjäsi ja vehkeitäsi.
Edellisosan aika lailla putkimainen rakenne on nyt avautunut vähän avoimempaan miljööseen jossa saa kulkea vapaasti tiettyyn pisteeseen asti. Alati luhistuva paikka ja muu estää Skyrim tyylisen kartan mutta on paikoissa tutkimista, milloin sisätiloissa ja sitten taasen pihamaalla. Tietynlaiset ”manipulaatiopsykoosit” vie herran milloin minnekin paikkaan. Kohti psykoosia ja sen yli!
Etenemistä on monipuolistettu sen avaramman maisemankin ansiosta ja eteen tulevat viholliset voi usein kiertää tai sitten harhauttaa ja puukottaa takaapäin tuonelaan tai sitten voi vain kuin teinipoika piippu ojossa räiskiä menemään ja huomata kuinka kohta kuuluu enää klik klik ja lipas ja kassit on tyhjiä ja siinä samassa mutantti monsteri tekee sinun kaulavaltimoosi sellaisen fritsun jollasta ei koettu edes kuustoista kesäsenä. Tämä taistelumekaniikka tuo mieleeni väkisinkin Last of us:in ja se ei ole huono juttu ollenkaan.
Eli maltti on valttia ja luo kivaa painostavaa tunnelmaa kun puikkelehdit autojen ja talojen uomissa hämärässä ja siinä ihan tappi tuntumalla zombimainen olento örisee ja kuulostelee ympärilleen.
Joku valitti jossain arvostelussa että vihulaisia on liian vähän erilaisia mutta minusta joka aina valitan siitä, niin tähän peliin ja nuihin tunteihin niitä oli ihan kiitettävästi erilaisia pomoja myöten. Tottakai niitä ei ole ikinä liikaa. Tälläinen olisi pitänyt olla uuden resident evilinkin vihupuoli kuten yleensä ollut.
Vihuja on matkalla vääntyneitä, mutkalla ja joilla poimuja kuin bull mentulan päässä ja isse asiassa samanlaista on niiden ulosantikin melkein jokaisella. Mutta eihän tänne puhumaan olla tultu.
Kunhan saisi rahk...eikun raikasta verta kitusiin. Moni perus vihu saattaa kuolla hyvästä head shotista kerralla jos sille ei kasva lonkeroita menetetyn pään tilalle tms mukavaa.
Ehkä eniten sykettä ja karvoja nostattava vistoin rivivihu oli myrkkyä käryävä, ilkeä ääninen epämuodostus joka sinut ulokkeisiinsa saatuaan tappoi kerrasta kaataen kasvoillesi makeaa myrkkyä joka syövytti sinut sekunnissa tuksu tukiaisen näköiseksi. Nam mikä muuttumisleikki. Siinä on nainen jonka eessä penis ois pehmee kuin pehmolelu. Ja muijaa eli vainokettani lainatakseni, ”-siinä on niin sian näkönen tyyppi että tekis mieli heittää linnulla”.
Pelin muita vihuja on muun muassa naurava kulkuri (ei loiri vaikka ehkä vähän yhtäläisyyttäkin löytyy), monipäinen vipeltäjä mötky, kävelevä kamera ja jopa ykkös osasta tuttu kassakaappipää.
Mielenkiintoisia ja ihan mielikuvituksellisiakin kohtaamisia siis luvassa.
Yleensä perus vihuja kohdatessaan kannataa siis pitää matalaa profiilia yllä ja esimerkiksi heitellä joka paikasta saatavia tyhjiä pulloja hämätäkseen vihua ja sitten kun sillä mielenkiinto herää pullon ääneen päin ja se kääntää selkänsä niin silloin isketään sillä puukolla kuin lappalainen.
Tilanteiden selkeyttämiseen on tehty toimivat ikonit ruudulle, jotka kertovat ovatko vihulaiset kuulleet tai nähneet sinut tai etsivätkö he sinua parhaillaan. Pieni vinkki tähän väliin ettet menetä hermo kultaa kuten minä sen sata kertaa, että laita siihen kykypuuhun (lisää tuonnempana) mahdollisimman aikaisin pisteitä hiipimiseen, koska kärsin lukemattomia kertoja siitä että ryömin kuin puli piharoskiksessa niin hiljaa kuin kusi sukassa vihulaisen selustaan että se kerkesi huomata ja alkoi turpakäräjät ja kun vihulainen huomaa sinut niin se ääntää kaikki lähistöllä olevat epäsikiöt messiin verikekkereihin.

Kerroin jo pelin päätapahtumapaikasta, jossa iso siivu aikaa vietetään sen syrjäisillä kujilla ja rakennuksissa, joihin ei tosin lähellekään kaikkiin pääse sisään. Se on kuin lauantain pikkutunteina seittemän promillen soosseissa yrittäisi baareihin reippaana muka suorassa seisoen sisälle. Ei onnistu.
Välissä sitten siirrytään muihin paikkoihin tietokone teleportaation tyylisen juttu jutun kautta.
Tästäkin pelistä löytyy vähän ees taas haahuilua samoissa maisemissa mutta ei niin paljoa että tatti ottaan kasvaisi, ja se riippuu kuinka jäät tutkimaan ja etsimään tavaraa messiin vai juoksetko suoraan paikasta toiseen. Tällä menolla pelistä jaa kyllä paljon sivuun.
Savetuspaikkoja ei jaeta ihan kuin kortsuja kesäfestareilla vaikka niitä käytetään yhtä paljon.
Yleensä ne löytyy ns. turvahuoneista, joihin ei ole vihulaisilla asiaa. Peli savettaa myös itsestään tiettyjen tapahtumien väliin kun jotain tapahtuu mutta ei liian usein, joten siitäkin saa vähän pelkoa että kuinka kaukaa joutuu aloittamaan jos nyt lähtee nirri kun olen käynyt tuolla hevon kuusessa hakemassa nuo panokset ja tappanut tuolta tuon pahis kaartin. Se on oikein se.
Pelimaailman tutkimista auttaa hermannilla taskussaan oleva joku walky talkie, jolla poimitaan singaaleita kohdalle osuessaan ja paikkaa lähentyessään, joissa on tarvikekätköjä ja tapahtumapaikkoja, joissa käydään läpi yleensä ihmisten viime hetkiä takautumana.
Sen signaalin etsiminen on välissä vähän liian millin tarkkaa puuhaa kun saa pyöriä jatkuvasti kuin se vauva pyykkikoneessa ees taas suuntaa tietämättä.

Muutama sana niistä pulmista. Niitä on siellä täällä mutta ne eivät vaadi yliopistotutkimusta vaan maalaisjärkeä. Tee tästä rikkinäisestä kuviosta ehjä tai vakauta virtalähde namiskoja painamalla ja sitä rataa. Ei tarvi tukeutua tuben läpipeluuseen.

Kun puhuin tuosta kykypuusta niin sitä kehitetään edellisosan tapaan Sebun poliisiasemalla, johon pääsee mystisen peilin kautta pitkin peliä. Siellä voi rauhassa myös savettaa ja rakentaa ja kehittää Sebua tuleviin koitoksiin erään ykkösestä tutun henkilön kautta. Voit myös katsella matkalta saatuja dioja ja aukoa tavaralokeroita avaimilla, joita kerätään pitkin poikin pelialueita. Niistä löytyy panoksista muhin tykötarpeisiin. Itse kehitysvaluuttana toimii vihollisista ja muualta saatavana oleva vihreä mönjä. Pelissä on myös kivasti monipuolistavana tekijänä paljon harvinaisempi punainen mönjä, joka avaa käytettäessä ns.kykylukon, jota ilman ei voi tiettyjä kykyjä suorittaa pitemmälle.
Sama pätee myös aseiden kanssa. Niissä virkaa ajaa paremmat ja todellakin harvinaisemmat osat, joilla voi avata aseiden salat tappiin asti. Muuten aseita ja panoksia rakennellaan erinäisistä osista.
Siis aika perinteistä. Vaikka itse nuuskin tosiaan paikat kuin narkki viivaa antaumuksella ja tapoin porukkaa ku natsit konsanaan niin kaikkia kykyjä ja aseita ei todellakaan saa hiottua tappiin saakka, vaan kannattaa valita tyyli ja mennä sen mukaan. Esim. oletko kova poika juoksemaan, ettei heti henki lopu ja kunto kestää ja sinulta löytyy isoa tulivoimaa mutta lataamisessa menee ikuisuus ja kantamakaan ole parasta mahdollista että hyvä ettei kintuilleen kuse.
Monipuoliset mahdollisuudet lisää aina peliin sielua ja syvyyttä.
Panosten ja hoitavien aineiden tuhertelun osalta ei tarvitse aina mennä rakennuspaikalle vaan pelissä on kätevä kenttätyökalu ominaisuus. Toki se vähän syö pelon tunnelmaa kun vaikka kesken taistelun pystyy rakentamaan melkein kesämökin pihasaunalla mutta koin tämän kuitenkin todella tarpeelliseksi, koska kärsin muustakin kuin piparin puutteesta kun energiat piiputti parin iskun jälkeen loppuaan ja muista paitsi puukosta oli loppuneet jo panokset ja nyrkkikyllikkiä tai karatetunteja ei Sebu poika ole paljon harrastanut.

Mutta entäs se peli itsessään näin mekaniikaltaan, toimivuudeltaan, näyttävyydeltään ja äänimailmaltaan sitten?
Vaikka peli on kolmannesta kuvakulmasta katseltava, niin hetken sitä pelataan pelaajan silmistä, joka on kiva pieni pätkä ja erikoisuus.
Ohjattavuus on toimivaa, vaikka tosin vähän kankeaa on meno kuin kankkusessa, joten suosittelenkin heti miten alottaessa valikosta laittaa lisää vauhtia peliin. Ja jos sekään ei riitä, niin kysy sillanpäältä lisää.
Eniveis se auttaa tähtäämisessä ja liikkeessä kovasti. Onneksi tälläinen toiminto löytyy.
Ulkoasu ei ole kuuminta hottia jos vertaa esimerkiksi muihin tämä vuoden kauhuihin kuten resident evil 7 tai outlast 2 (jotka molemmat olivat muuten hyviä tekeleitä. Lue ihmeessä ressa arvosteluni).
Tämä on näistä kolmesta vaatimattomin pleikalla ainakin. Vähän sumea kuin se piripään pönttö ja ei niin viilattu viimeiseen mutta aina se voittaa Harju & pöntisen kanavan 8K laadun! Tämä toimii ihan hyvin sävyttämään ja piirtämään painostavan miljöön ja ruudunpäivityskin hoitaa asiansa kuten kuuluukin.
Pelin animoinnissakaan ei ole moitittavaa, vaikka suun liikkeet eivät olekaan ihan sitä Last of us -tasoa.
Peli on toimivuudeltaan ihan niin kuin pitääkin paria bugia lukuunottamatta. Vihu saattoi jäädä paikalleen kuolematta ja seinään kiinni mutta ei sen kummempaa ja todellakin melkein kertaluontoista.
Tuli tuosta eräs töimies mieleeni. Oikeinkin risto reipas, ahkera ja kuuliainen. Siinä oli mies paikallaan, Kirjaimellisesti! Nimittäin ei ikinä tehny ja liikkunu mihinkään jos ei ollu pakko vaikka talo palais.
Enkä puhu nyt itsestäni. Minähän saan jo siitä työ-sanasta allergia kohtauksen. Mutta tosiaan näinhän minä kerran unta että olin töissä. Huh huh mikä painajainen.
Tekoälyn mekaaniikkaa vähän moitin kun vihut on pöljiä kuin bodarit jotka laskee levypainojen kiloja.
Ei tuu mitään. Tikapuita osaa käyttää mutta kyyristyminen vaatii aivan liikaa aivokapasiteettiä.
Niitten olisi pitänyt ottaa mallia exästä. Sehän vietti kyyryssä hyvinki paljon aikaa varsinki työpaikan pomon huoneessa ase huulilla että ihmettelin kun farkut oli rikki aina polvista. Siltä lähti ne hommat kuin luonnostaan ja se imi munaa kuin kakstoista kesänen trippi-mehua luokkaretkellä.
No joo en taas hauku exää enempiä. Sehän oli tosi vallottava ihminen. Sen mega perse nimittäin valtasi heti koko divaanin kun istahti. Tyttö jossa on enemmän makkaraa ku snellmannin tehtaalla. Meidän rakasteluakin kutsuin Poimuajoksi.
Joo sellasta mutta tosiaan palatakseni tekoälyyn niin vähän typerää on vihujen tekeminen mutta ei tämä ole todellakaan ainoa peli jossa tälläista tapahtuu mutta olisi tunnelmaa syventävä ja todentava että niin hirvittävä ja tappava olento olisi ovelampi ja osaisi enemmän kuin konttaava, kuolaava, kahdeksankuinen mukula. Jännä että tekoäly ei tunnu kehittyvän pelien näyttävyyden ja sulavuuden kanssa käsi kädessä näin herran vuonna 2017. En tiiä sitten.
Pieni niuhoituksen aihe vielä lisää jota sai liian paljon kuulla oli Sebun saatanan ykstoikkonen sanavarasto kuin ulkomaisella pizzanpyörittäjällä. ”kitoos, heii ,vulkasipali ei oleee, kuiti?
Hän nimittäin viljelee kuin uimahalli jalkasientä sanomalla joka ikiseen ihmetykseen ”what the fuck tai what the hell” vaikka on nähnyt jo edellisenkin osan aikana samoja juttuja sen sataan kertaan. Se on kuin tasohyppely tai mätkintäpeleissä se sama saatanan ääni joka kerta kun painat nappia. ”poing” tai ”huaa”. Että minä mieleni pahotin.
Äänimaailmasta sitten sen verran että sitä on ja se on perus painostavaa ja tunnelman luovaa ja täynnä vihujen örinää ja pörinää jotka toimii tietenkin parhaillaan isoilla äänillä. Ja on aina mukavaa kun vihollisille laitetaan oikein niljakkaita ääniä suuhun.
Ja toki pelissä suuta aikovat muutkin ja kun tapahtuu dialogia niin sekin kuulostaa ihan puheelta ja toimii.
Vaikka peli on pimeä ja raaka ja siinä lentää jäsenet, veri ja eritteet, on siinä silti vähän pilke silmäkulmassa-meininkiäkin keskusteluissa ja jopa vitsiä joka kepeyttää hetkellisesti tunnelmaa. Silti kaikki on sopivasti vakavaa ja tosissaan, josta tuli mieleeni kaveri joka itkiä tuhersi kun se jätettiin ja tuumas ettei kukaan oo ottanu sitä tosissaan.. minä siihen että ”-mutta ottihan se sun enoskin sut aika tosissaan lapsena ja monta kertaa?”... Ei auttanut nekään hellät sanat kun itku vaan voimistui. Hö, noh yritin.

Tarinan ja tapahtumien rakenne on ihan hyvin hanskassa. On rauhallista ja sitten taas sotaan ja asioita ei pitkitellä liikoja, vaan loppukin tulee ihan ootetusti ja sopivaan aikaan eikä viivytellä turhia toistamaan, toisin kuin pitkän, urotyön, hikisen ja nautinnollisen hekumallisen minuutin rakastelun jälkeen kun muija pyytää vielä lämpöä ja viereen kun itellä jo nortti suussa ja tohvelit ulokkeissa osottaen ulos ovesta. ”-eikö riitä että perse on hellänä, miks minunki vielä pitää olla?”. Minähän läpsiä läpytin takaapäin hiki hatussa. Ei tykänny sekään taasen. Naisille on niin vaikea puhua välistä ns.oikein.

Pelaessani tuntien vieriessä toisten yli juolahti mieleeni monta kertaa että tästä saattaisi saada ihan kivan kauhuelokuvan. Kunhan sitä ei eksyisi tekemään the great suuri uwe boll! Onneksi se taitaa olla jo eläkkeellä pilaamasta hyvääkin ideaa.
Mutta jos Last of usistakin on tulossa täyspitkä, niin tässäkin voisi olla ainesta ehkä jopa enemmän siltä osin että tässä on enemmän erilaisia ja persoonallisia vihollisia kuin sitä Walking dead meisinkiä kun on yliluonnollistakin kauhua kerta tarjolla sun muuta ja siitä minä pidän. Uskonhan yliluonnolliseen ja ufoihin itsekin. Monet viikonloput vietän foliolakki päässä ja lentävät lautasetki on tuttu aihe ja nähty kun vaimoke suuttuu keittiössä.

Siinäpä sitä oikeastaan taas aikalailla asiaa ja vieläkin olisi voinut tulla mutta onhan tässä jo.
Kysyjille ja ihmettelijöille, tätä kokemusta ei muuten pysty pelaamaan VR lasien kanssa toisin kuin resupentti 7 mutta toimii näinkin vallan mainiosti ja eihän tämä mitään välineurheilua tarvi aina ollakaan. Toista voisi sanoa ikävistä muistoistani ala ja ylä-asteella pesis liikuntatunneilla.
Vanhan horon vittukaan ei oo nii löysä, kuiva ja repsallaan kuin koulun pesisräpylät vuojelta 64 vaikka paljon niissä samaa oliki! Ruttunen ja rutiseva ja ruma ja vuorotellen jokanen työnsi kättä sisään. Riippui oliko sisä vai ulkovuorossa. Mitä semmosilla tekee? Saatanan nahkalerput... Olen edelleen pettynyt ja hieman surullinen. Ja vaikka puhunkin näin niin ei mulla vanhempiakaan naisia vastaan mitään ole mutta mielummin sitä työstää torttua jossa kasvaa karvaa eikä jäkälää. Humour humour ja en oo sekasin.
Autismi on vaan mun juttu. Psykiatrinki juttusilla oltu ja kyseli että mikä on täällä päämääräsi? No en tiä mutta tietääkseni yksi, eikö se näy? Nehän ne sekasin on mutta juu kun on sanottu ja kehotettukin, niin ehkä pitäisi harjotella olemalla joskus vain ihan hiljaa mutta ei vielä tänään ja hetkikään sitten kun taas vaimokkeen kanssa rättipuodissa ollessa: ”-onko tämä rakas ihan nätti vaate mun päällä?”. ”-Juu ihanan kauhee ja meillä oli samanlaiset penkinpäälliset 80-luvun fordissa. No sun päällähän on totuttu olemaan mummosta vaariin ja koirasta kissaan ja naapuriin niin sehän kävis hyvin. *läiskistä ja autsista.

Tätä on numerollisesti vähän vaikea arvostella kun vertaa muihin kauhuihin tälle vuojelle mutta toisaalta pitäisi arvostella omana teoksenaan. Resupentille annoin 8+ mutta siinä oli epäresimaiseen tyyliin aivan liian vähän eri vihuja kun tuntui että kaikki samoja mustia otuksia vaikken rasisti olekaan ja siinä oli se monen hetken haahuilukohta. Tässä taas se vihupuoli kunnossa ja vähemmän haahuilua, Ei ehkä niin nätti kuin resi ja omaperäinen tämäkään mutta hitusen omalla tavallaan parempi kun vähemmän löytyi isompaa valitettavaa.

9- ja kumpparit kaupan päälle

Viihdyttävä selviytymiskauhu-teos pienistä nirhaumistaan huolimatta.
Se on vähän kuin Resident evilin ja Last of usin mutanttimörkölapsi mutta seisoo kuitenkin omillaan kaikilla kolmella jalallaan kunniakkaasti. Yhtä jännittävä ja mukava kun saa maistaa kaukasta likkaa mutta ei liukasta kakkaa. Fööri kiittää ja kuittaa.


Tuomas Föhr 30.10.2017