IRC-Galleria

Totuus vain


tässä ei ois pitäny käydä näin...
mutta silti kävi...
en voi mitään...
olet tärkein...

olin hetken onnellisin mies päällä maan
nyt hiljaista, odottaa tyhjää sua saan
uskoo halusin kohtaloon, jolta se näytti
niin nopeaa maailmas onnel, ilol täytti
sut nään, niin kauniina sut siinä nään
mutta koskettaa en voi, yksin jään
sydän rinnassain hakkaa suurta ikävää
silmis kaipuu, unelmaa vain hetken elo tää
kävi niin kuin pelkäsin aikasemmin mietteillä
kuin saapuva syksy kesän vei, myös meillä
mä parhaani koitin, olla sulle hyvä
muista, olit, olet tärkein, lämmöl säilyvä
loistat sisälläin rakkaana, kaikkein kauneimpana
sydämeni syvyyksistä sulle joka sana
niin rikkinäinen oon, katson vain, mieles kuvia
turhalta tuntuu kun ei oo enää suvia

ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei kai sun

mä toistan taas ittee, tiiän, mutta minkäs teet
riudun ikävästä, ikuisuuteen hetket loppuneet
vasta äsken kaikkee tehtiin, juteltiin ja nauroimme
lähekkäin, käsikkäin, luulin sitä ittee loimme
hetket pienet merkkas paljon, mitä yhdes koimme
näin me raukat, haaveilijat tehdä enää voimme
löydän itsein yksin yöstä taas makaamasta
se kaiholla kadonnut on, joka sylis vasta
se kaunein oli kuvitelmaa, vetää vakavaksi
toivoin eniten, yhes oltais me kaksi
tuntuu, olit onnestain se puuttuva pala
en mä peittää itkuu voi, vaikka vannoin etten ala
täysin kiinni vain unelmien enkelissä
taivaassa mä kävin, sitten jälleen helvetissä
ei pakoilla voi sulta millään, löydät joka paikasta
olit uutta, vastaus rukoukseen, ilmaa raikasta

ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei kai sun

se kolaus ei sulla ollutkaan vaan tarpeeks luja
ääneen vaikerran, eessäin tyhjää, umpikuja
ei enää sulta suloista mul lämmöl yhtä sanaa
koskee, kyyneleeni kasvoillani yhtä vanaa
oisin sua pitänyt kuin kukkaa kämmenellä
jatkossakin arvoisesi ollut, hyvä, hellä
mut totta ollakseen olikin jo liian hyvää
kaikki kaunis elossani on kai häipyvää
tiiän, olis paras unohtaa, mutten siitä päätä
revit rinnastain, vaikka sä oot mulle jäätä
pää koittaa olla fiksu, sydän muuta tuumaa
teit vain jälkes nopeaa, oot poltetta niin kuumaa
koitan elää tässä, kiinni päivissä pysyä
vaikka tahtois kuin sulta kaikenlaista kysyä
olla niin sun lähel vielä, olen hiljaa vain
annan tämän enää, totuuden mun kaikkein kalleimpain

ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei kai sun

ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei kai sun

tässä ei ois pitäny käydä näin...
mutta silti kävi...
en voi mitään...
olet tärkein...

Tuomas Föhr 25.8-2010

saavuin kotiin, kolee, pimee, hiljainen tää on
kaiken kokemani jälkeen olo lohduton
oma sänky, jossa silmät sulkee pitäis nyt
enää muistot tuntein hetket luonas vietetyt
ei enää vieres sun tuu yhtäkään yötä
tyhjää nyt kaikki menettämiseni myötä
kaukana susta sieltä, missä tahtois olla
tähän täytyy tottua taas kai sovinnolla
se vaikeaa kun löysin etsimäni luulen
silmät kiinni pimees nähdä voin sut taas ja kuulen
koskea, tuntea ihanuuden sen
oisi paikkani vieressäs mutta pääse en

Tarina meistä kahdesta


sulkeutui kirja, loppui tarinamme tuo
et kai koskaan palaa enää kertaakaan sen luo
sen pariin, ootteeseen jäin liikaa kiinni vain
kun irroittaa en millään voi mun otettain
tahdon lukea ja nähdä sen kaiken uudestaan
siinä elää, siinä lämmössä olla onnes saan
uudelleen ja uudelleen, mä sinne matkaa teen
tarinaan joka antaa silmään kyyneleen
vasta ymmärsin luetun, kaiken kauneuden
kun loppui rivit, sanat, kansi kiinni painui sen
joka päivä, joka yö avaan, lennän tarinaan
usein yksin sen sisällön hiljaisuuteen jaan
siinä draamaa, suruu, iloo, onnee, lämpöö on
toiveita, pettymystä syvän ahdingon
unelmia särkyneitä ja tuskan kyyneleitä
haava, jota mikään rohto maailmassa ei peitä


on rakkain mitä omistan
tää tarina mun maailman
on siinä kaikkee mitä kuuluu rakkauteen ikuiseen


on rakkain mitä omistan
tärkein päällä maailman
on siinä kaikkee mitä kuuluu rakkauteen ikuiseen


luettu on tarinaa jo tuhansia kertoja
mikään silti ei vedä sille vaan vertoja
kaikki toiset tarinat kun unholaan vaipuu
tämä mieleen muistuu, aina jää siihen kaipuu
siihen kun sulkeudun, syvään uppoudun
mielen niin haikeaksi, herkäksi saa mun
ei kirjoittaa voi koskaan toista samanlaista
ei tulla voi tarinaa niin satumaista
kiitos että näytit tän mulle rakkaimpain
kiitän sua että tämän kerran kokea mä sain
sulta jäi kai tämä yksin pölyttymään lokeroon
minä kanssa sen myös nukun, perään paljon niin sen oon
jälkeen kaiken, oi jos muuttaa mä voisin
loppuun mä siihen onnen vielä soisin
alla tähtien jälleen lennän yli pimeen
unelmoimaan tarinaa vain meidän kahden nimeen


on rakkain mitä omistan
tää tarina mun maailman
on siinä kaikkee mitä kuuluu rakkauteen ikuiseen


on rakkain mitä omistan
tärkeintä mun maailman
on siinä kaikkee mitä kuuluu rakkauteen ikuiseen


on rakkain mitä omistan
tää tarina mun maailman
on siinä kaikkee mitä kuuluu rakkauteen ikuiseen


on rakkain mitä omistan
tärkeintä mun maailman
on siinä kaikkee mitä kuuluu rakkauteen ikuiseen

Kauas kalleimmalleni


ajatukset sinus, meissä, luotu sydänlämmöstä
tavan mukaan mietin tähän aikaan kaikkee tämmöstä:
vaikka nähdä ei olla toisiamme voitu
kuvas kaunis mieleen, sydämeen on tatuoitu
silti toivois, että valokuvas omistaisin
tyynyn alla pitää yöt, päivät mukanani saisin
kunnes vihdoin nähdä kalleimpani saan taas sut
ja totta rakkaimmat nää unelmani toivotut
huokaan, jospa oisi siivet, niin olisin jo siellä
aikansa vie asiat ja sitten oon taas tiellä
siihen asti unelmissain sylissäin oot mun
silitän sua, suutelen, kädessäin on kätes sun
päivä kun se oikee koittaa vihdoin, riemulla ei rajaa
tunteet kuumat antaa saa, en oo enää silloin vajaa
tahdon uskoo mä kanssas kulta onneen ikuiseen
päivä päivältä sitä onnee lähemmäksi meen


oot lämmin vaate kylmyyteen kun mua niin paleltaa
sateen suoja, hymyn tuoja, masennus kun kiinni saa
kaunis sateenkaari värikäs, oot aarre päässä sen
yön kirkkain tähti taivaan, laulu kaunein rakkauden


kunhan et tähdenlento joka pian häviää
kuin kesän kauneus joka synkän syksyn alle jää
se mun sydämeni rikkois, maailmani mun romahtais
talvi ikuinen mun sydämeeni silloin tulla sais
ei silloin kohtaloo surkeampaa olla vois
sano että tämä kohtalo on meiltä rakkain pois
oothan pelastava enkeli jonka satuin löytämään?
toiveen vastaus jonka viereen eloo nauttimaan jään
oon niin kiitollinen kun oon saanut mahdollisuuden
jättää menneen, kääntää sivun elämässäin uuden
olla kanssa sinunlaises, lentää pilvilinnoissa
toivon että tuli sammumaton meidän rinnoissa
huomaan, tunnit taas yöstä sinuun kuluneet
hyvää yötä rakkain sinne missä unta yössä teet
sinne kauas yli metsien, järvien, talojen
niin monen kilometrin, kaupunkien valojen


oot lämmin vaate kylmyyteen kun mua niin paleltaa
sateen suoja, hymyn tuoja, masennus kun kiinni saa
kaunis sateenkaari värikäs, oot aarre päässä sen
yön kirkkain tähti taivaan, laulu kaunein rakkauden


oot lämmin vaate kylmyyteen kun mua niin paleltaa
sateen suoja, hymyn tuoja, masennus kun kiinni saa
kaunis sateenkaari värikäs, oot aarre päässä sen
yön kirkkain tähti taivaan, laulu kaunein rakkauden



Tuomas Föhr 10.8.2010

katsoin sinuun
tutustuin sinuun
ihastuin sinuun
luotin sinuun
petyin sinuun
nyt enää kyynelilläin mietteitä sinuun

ei tapahtunut tarinassa toivottuun tapaan
siinä piti toinen saada kauniin, vapaan
olisin sut tahtonut elämäni valoksi
käyvän sun rintaani, elämääni taloksi
toisillemme olleet se ainoa, yksi
tunteet ei tarkoitetut peitetyksi
puolesta matkasta alkuun näin takaisin
jos toisin, kaiken, elämäni jakaisin
mutta käy kuin elokuvissa ei täällä
kaikki loppuu aikanaan, kivi rinnan päällä
mutkia matkassa monta niin tiellä
kiellä en, vaikea on tätä niellä
katse on totinen kaukaisuuteen
pistoa rintaan, haavaan uuteen
antanut vaan meille tarpeeksi et
saisi et, liikaa silti merkitset

sain ajatuksia ja ideoita ja ne liitettyä valmiiksi kappaleeksi. joten tässä olisi hemppistä taasen suveen... räpinpuoleista tuttuun tapaan



Kipein sydän


kaikkeni mun olit, koko maailmain
kaikkeni mun olet, tuntuu, nyt ja ain
kaikkeni mä menetin, kulta tein mä sulle tän
omistan mä sydämen sen kipeimmän


revennyt on taivas, synkkää, sataa kaatamalla
samanlainen sielu myöskin tämän taivaan alla
ei enää hymyyn, kesän eloon peity täällä päivät
hyvästit kun heitettiin, niin sinne nekin jäivät
kastuneena yksin istun täällä kylmissäin
murtuneena, sydämestäin liikaa sinuun jäin
sade huuhdo ei mun kyyneleitäin, pois mun kaipuutain
sydämen mä kipeimmän niin lähdöstäsi sain


kaikkeni mun olit, koko maailmain
kaikkeni mun olet, tuntuu, nyt ja ain
kaikkeni mä menetin, kulta tein mä sulle tän
omistan mä sydämen sen kipeimmän


jätit jälkesi syvään, lähde milloinkaan pois ei
sammuin hetkenä kun aika meidät loppuun vei
auta ei mua enää mikään, en vaan näe, en kuule sua
enää koskettaa voi koskaan, muistot ei voi unhoittua
sade pidä taukoo ei, vaan pisaroita riittää
voin vain rakkaimmista muistoistani puolees kiittää
olit aikaa parhaimpaa, en enää moista koskaan saa
pilvet loputonta tuskaa tähän maailmaan vuodattaa


kaikkeni mun olit, koko maailmain
kaikkeni mun olet, tuntuu, nyt ja ain
kaikkeni mä menetin, kulta tein mä sulle tän
omistan mä sydämen sen kipeimmän


tämä sydämestäin särkyneestä on vain kulta sulle
joka hetki menee ikävälle, turhaan haaveilulle
elon arvo killinkiään ei vain enää ole mulle
päivät suruun, tuskaan, vihaan jäävät sielul rikotulle
mitä sanotaankin, tehdään, en vain voi mä mitään sille
tältä tuntuu heittää jäähyväiset niille unelmille
olin kukka jota kastelit ja valoo, lämpöö annoit
nyt vain täällä kuihdun, ei se mennyt niin kuin vannoin, vannoit


kaikkeni mun olit, koko maailmain
kaikkeni mun olet, tuntuu, nyt ja ain
kaikkeni mä menetin, kulta tein mä sulle tän
omistan mä sydämen sen kipeimmän


kaikkeni mun olit, koko maailmain
kaikkeni mun olet, tuntuu, nyt ja ain
kaikkeni mä menetin, kulta tein mä sulle tän
omistan mä sydämen sen kipeimmän


omistan mä sydämen sen kipeimmän
rakastan sua joka päivä enemmän
kaipaan sua joka hetki enemmän

kaipaan, mietin kun mun silmät uuteen päivään auki saan

sen melskeessä, kunnes alkaa iltaan painumaan

kun kääntyy hämärään, hiljaisuuteen, pimeään

sinne asti yöhön, sitten unessain taas sut mä nään

päivään seuraavaan toistuu sama kierre loppuu vailla

niin kauan kai kun kuolen rakastan vain hullun lailla

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

kumpa syleilyssä suven oikein onnistais

kumpa tunne sydämessäin onnel palaa sais

kumpa kaipaukseni pisarat viel iloks muuttuis

kumpa haaveeltainkaan ei syvää lämpöö puuttuis

kumpa toive hartain minun totta olla vois

kumpa kuiskaus nimes sieltä luoksein syliin tois

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

kappale jolla ei enää ole mtn sanomallista merkitystä.. aikas meni jo...oh män niiku sanotaan.




VIIMEINEN PYYNTÖ, VIIMEINEN KERTA


tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta


voikin olla ihmissielu niin rikkinäinen
polku mitä tallaa luokse kauneimman on heikko, jäinen
luulin löytäneeni meidän yhteisen sävelen
mut en tiedä enää, kämpäs yksin mä kävelen
en koko vitun yönä nukkunu, ja aamu uus
taas vaivaa tämä tilanne, sen epätietoisuus
ei unta, eloo, iloo kun ei pysty, sulla valta
mun silmät vuotaa, sydän hakkaa, tuntuu kamalalta
kulutin, mä annoin liikaa, meille täysil elin
olen loppu, anna happee, olen elämääni selin
ei välineitä, haluu sammuttaa vaan suurta tultaan
tuntuu, että seuraat kai mua elämästä multaan
sielä kai ne tunteetkin sit viimeistään maatuu
mut hakkaa sydän sul nyt, päälle seinät täällä kaatuu
paatuu en vaan osaa, kun oot halumaani laatuu
kun oikein nappaa onkeen, haluu menettää ei saatuu


tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
usko meihin, tule, sydän vuotaa vuokses verta!

tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
usko meihin, tule, sydän vuotaa vuokses verta!


oot vaikee avattava, aarrearkun kansi tiukas
tiedän, epäröit, ei helppoo sulkaan, onni ollu niukas
mut mä uskon meillä oisi hyvää, lämpöö, annettavaa
jos sä pystyt, portti sydämeesi mulle silloin avaa
tiedät mitä olla vois, se yhes todistettiin
en haluu ketään muuta, en ees ala tyhjää ettiin
meitä kahta onko, mitä kirjoitettu tähtiin?
musta hetken taivas päällä maan me silloin nähtiin
sanoit miettineesi meitä, vois hyvä olla
hukkaan meitä älä heitä silloin liikkeel tolla
mut niin helposti viet taivaisiin, niin helposti tuot takas
unelmoimaan innostuin että voisit olla rakas
olet ensilantti, kaunista, kuin nousu auringon
nyt se laskenut on yöhön jättäen, niin tuttuu on
tää on viimeinen pyyntö, ota nyt taikka jätä
kuuntele sun sydäntäsi, mieti meitä, juttuu tätä


tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
usko meihin, tule, sydän vuotaa vuokses verta!

tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
usko meihin, tule, sydän vuotaa vuokses verta!


tää on viimeinen pyyntö sinun suuntaasi nainen
usko meihin, olen ilman sua vajavainen
kaksin astel eteenpäin ois paljon helpompaa
kun tietää, kanssa tärkeimmän oot, vierel kulkee saa


tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
usko meihin, tule, sydän vuotaa vuokses verta!

tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
tää on viimeinen pyyntö, tää on viimeinen kerta
usko meihin, tule, sydän vuotaa vuokses verta!