IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

27102013Sunnuntai 27.10.2013 06:52

näissä paikoissa kanssas onnen aikaa vietin
enää maassa mieli, menneitä täällä hiljaa mietin
tiedän, lähellä oot mutta silti kaukana musta
ei mitään tehtävissä, poissa toivo haetusta
toivon vaikka tiedän etten kestäis jos sut näkisin
kai pitäisin sitten pokkaa vaikka väkisin
vain siellä puolen on se totuus jonka näyttää pinta
tässä vasten tahtoakin kaivatessa hankalinta
ei voi mitään, tunnen vaikken tahtois enää tuntee näin
iskee tikareina menneet ja taas tulta päin
joku voi vaan unohtaa ja tuosta noin vain poistaa
mulle samaa vanhaa helvettiä päivät toistaa
en tiedä enää ansaittetko tätä ikävää
mutta tää on vaan mun sydän ja tää on vaan mun pää
en silloin sua valinnut, sen teki tämä puolesta
näillä mennään, säälittävää, hukun täällä huolesta

sinutta yössäLauantai 26.10.2013 08:23

oot vieläkin mulle niin arka aihe
suhde-elämäni kaikista kiduttavin vaihe
arpi ikuinen, kuljet mukanani aina
ei mikään muu maailmassain enemmän paina
tuska mustaa on silmiä kirvellen
sua sammuttaa sydämestäin pois osaa en
tuntuu, tuska teurastaa, ikävä on ikuisuus
taas on edessäni yksi kiduttava yö uus

Rajaton rakkausPerjantai 27.09.2013 02:21

~~~~~~~~~ .*. ~~~~~~~~~~

tunnut sitäkin enemmän vaik et enää näy
olet huuhtoutunut kuin pian nuillekin käy
kaipaan sua valtavasti, suru mua pohjaan ajaa
sillä lähtösi jälkeen ei ole ollut rajaa

~~~~~~~~~ .*. ~~~~~~~~~~

Tuskien taivalMaanantai 23.09.2013 04:24

Kertoo ihmisestä joka ei vain jaksa kantaa taakkaansa ja purkaa tuntojaan...


Diamond_Tuskien taival



tuskien taival lohduton, eikä väistä
repii loppuun rikkinäistä
mustaa, kovaa, kylmää ja niin helvetin jäistä
x2

jos sanon että hyvin menee, että kaikki jees
valehtelisin, hyvä että saan ilmaa ees
haluisin että oisin täynnä iloo, onnee, tarmoa
ei anna elo yhtään mulle murustakaan armoa
saattaa näyttää että pärjään, sisältä mä hajoan
päivä päivältä mä alemmas täällä vajoan
en haluu olla säälikatseen saaja, raukka poloinen
tää alakuloinen, sielu surkeen oloinen
sisimpäni kanssa mielen murusina, uppoudun
yksinäinen vaikken yksin, tää on elämäni mun
oon tehny sovitusti, riittämiin jo koittanu
tärkeet erät silti pimee puoli on vaan voittanu
on lääkkeet, psykiatrit, lääkärit jo tuttuja
sitä samaa jaaritusta, kokeiltuja juttuja
tulee raja vastaan, mitä tässä enää on
jos vain lakkaan pyörimästä mukana tuon komennon

tuskien taival lohduton, eikä väistä
repii loppuun rikkinäistä
mustaa, kovaa, kylmää ja niin helvetin jäistä
x2

ymmärrät tai et, ei väliä oo sillä
tää totuutta vaan on, onni vain ympärillä
miellä miksi haluat, tiedän, tunnen totuuden
itkettää, vituttaa, näyttää saan ja näytän sen
en toimintakunnossa, rikki, poikki, katki
ompeleet sisältä sieltä aivan ratki
täällä neljän seinän sisässä taas virun
henkisesti heikoilla, pauloissa pirun
joo, tuulettunu oon, siellä, täällä kulkenu
vitut auta sekään, tuska tiukkaan syliin sulkenu
joo, omat jutut tuo helpotusta hetkittäin
auttaa vähän mutta ei se mene kuiten näin
ei vaan mikään korvaa sitä mitä pitäis olla
onni sydämestä, sitä ei saa ees haulikolla
sais ees unen hetkeks, ehkä pääsis vähän pakoon
tunneiksikaan pieneen piilopaikan rakoon

tuskien taival lohduton, eikä väistä
repii loppuun rikkinäistä
mustaa, kovaa, kylmää ja niin helvetin jäistä
x2

tässä pienikin asia vaikeeksi muuttuu
helposti turhautuu, kaikkeen suuttuu
en tahtois olla sätkynukke minkään, kenenkään
tää paska sisälläni vaan räjäyttää mun pään
sydämen jämän sammuttaa pian tätä tahtia
loppuneet on rukoilut, en voita mustan mahtia
etsin jotain jota ei ole suotu mulle
turhaa työ ja tunnit, kaikki turhan, tyhjän haaveilulle
tässä sydänveren, aidon tuskan vuodatusta
et usko kuinka paljon ettiny oon suodatusta
joo, lähtee tahtokin yleensä selkäytimestä
se vaipuu maahan vaan taistelussa kun ei kestä
tuntuu et on sitä joukkoo joka vaan yksin jää
ei hän tarraa kiinni miestä loppuun kiitävää
niin raastaa, sanat loppuu, sen vain tuntee todellakin
kohtaloko tämän sai? jos vain kääntäis tämän takin

tuskien taival lohduton, eikä väistä
repii loppuun rikkinäistä
mustaa, kovaa, kylmää ja niin helvetin jäistä
x2


Tuomas Föhr 23.9.2013

[Ei aihetta]Maanantai 23.09.2013 03:48

yksi yksin monista joka haaveilee
yksi joka koittanut, ei silti hyvin mee
yksi joka toivoo hänen kaipaavan ja näyttäis sen
yksi joka vanki entisen ja tämän kylmyyden

Piilotettu kaipuuTiistai 17.09.2013 03:24

et näe tätä, piilotan, vaik muuta haluaisin
meidän päiviin vielä kumpa palata vaan saisin
voi luoja, koittanut oon kyyneleitä estää
koittanut mä täällä yksinäisyyttä kestää
kosketus tuskan raaka, jätit surun asumaan
rakastaa kuutamon kaunista mä yksin saan
tiedän, haaveet ei suuret kauas särkyneet kanna
senkin ettei elo ilman sua elämistä sanna

~*Sinulle isä*~Perjantai 13.09.2013 20:35

DIAMOND_ Sinulle isä

tää on sulle isä...

lähdit luotamme pois aamuna ruskan
jätit kyyneleet, sydämeen valtavan tuskan
meitä jäi tänne kaipaavaa, surevaa monta
niin monta ikävän pisaraa lohdutonta
susta muistuttaa jälleen syksyn aika tää
pian vuosipäiväs taas ja se tekee kipeää
vuodet vierineet on, silti sydämeni hellä
voikin kaipuuta löytyä pienel ihmisellä
olet yhä mieles usein valveilla ja unessain
surullista ettei tehdä voi kuin muistaa lämmöl vain
haluisin että oisit niin kuin ennen vielä täällä
mutta jokaisella aikansa on maailman päällä
tää surun nostaa pintaan kerta toisen uudelleen
jälleen mielessäni matkaa taaksepäin mä yksin teen
muistelen aikaa luonas ja kaipaan usein niin
kumpa takas pääsis, aikaa uutta saisi viimeisiin

mun ikävä on suuri, suru soi näin
sua tänne kaipaamaan isä taas jäin
sua tahtoisin niin nähdä ja lämpimästi halata
vaikka kuinka toivoisin, et voi tänne enää palata

kuka tietää, miten on ja minne vie se tie
aikanaan lähdön aikaan selviää kai lie
ehkä jotenkin joskus voidaan lähdöstäs jatkaa
kilometrejä satoja nyt maallista matkaa
sä lepäät ikiuntas luona pihlajan siellä
tulen käymään luonas taas kun on suunta sillä tiellä
sytytän kynttilän jälleen ainakin luokses
se vähintä kai on mitä tehdä voi vuokses
mietin millaista ois jos vielä täällä oisit
paljon varmaan hyvää vielä elämiimme toisit
näit lapsuuteni, nuoruuteni, nyt oon aikuinen
ymmärtäisin, oisin apunakin, voisin näyttää sen
mutta ei, ei oikein lähtös, eikä sillä lailla
mustin siivin syöpä iski, alkoi taival murheen mailla
aikas loppuun tiimalasis valui liian nopeaa
huokaan pudistaen päätäni ja suru kulkee saa

mun ikävä on suuri, suru soi näin
sua tänne kaipaamaan isä taas jäin
sua tahtoisin niin nähdä ja lämpimästi halata
vaikka kuinka toivoisin, et voi tänne enää palata

välitit ja pietit meistä tavallasi huolta
ei pahaa sanottavaa meidän ajaltamme tuolta
isä omanlainen olit, siitä mitään muuttais en
hassu, ahkera ja taitava, rehti ihminen
isä sanana on pieni mutta suurta merkitsee
sydämeni muisto haalene, ei kulu, pois mee
se säilyy ainakin kunnes mullekin multaa
aikamme aarre ja muistomme kultaa
on kaipuussa silmät ja surussa on suu
tässä tunteeni ja ajatukset ulos kantautuu
tahdoin omistaa ja kertoo jotain näistä tällä
koitan elää ihmisiksi, tehdä hyvää elämällä
ei tietää voi näetkö taikka kuuletko sä mua
sanon silti nämä terveiset, kaivaten sua
kiitän kaikesta ja pyydän anteeks harmeja mun
syksyn yössä ikävöiden rakkaudella poikas sun

mun ikävä on suuri, suru soi näin
sua tänne kaipaamaan isä taas jäin
sua tahtoisin niin nähdä ja lämpimästi halata
vaikka kuinka toivoisin, et voi tänne enää palata
x2



Tuomas Föhr 9.9.2013

[Ei aihetta]Tiistai 10.09.2013 05:26

painaa askel, seinät kaatuu, käy mun sisälläni syys
vuodan kuiviin, repii loppuun tuskan äärettömyys

Näin vain onMaanantai 19.08.2013 07:01

DIAMOND_Näin vain on


tuntuu et on taas sisältäni purettava
tätä pahaa oloo tähän, joka niin surettava
mietin, etten enää koskaan avaudu mä susta
mutta pyörität niin elämää, ei oo unohdusta
lisää susta aina löytyy, mistä ammentaa tätä
ei tuonlainen sielu niin vain hiljaseksi jätä
päässäin valaiseva hymys ja äänesi soma
meidän hetket, enää vain täällä yksin surun oma
täällä olotila on kuin maassa ammutulla
tiedän että ei mee yöunet, eikä tunnu sulla
mulle oot nuottiavain, sähkövirta valoon mun
pitäis pärjätä vain ilman ja näin vain onnistun
heräsin yöllä omaan unen tuskaan susta jälleen
ei riitä itku valveilla, on asiat vaan tälleen
ei mun tarvi näissä kierrellä, voin puhuu niin kuin on
totuus on tämä mustanpuhuva ja lohduton

(huokaus)

tää on kaipuulle syvään, kyynelille ja sulle
tää on vaikeaa aikaa, lohdutonta niin mulle

tää on kaipuulle syvään, kyynelille ja sulle
tää on vaikeaa aikaa, lohdutonta niin mulle
näin vain on

veit jotain mulle kuuluvaa, palauttanut et
on repeatilla soineet hemppisbiisit kymmenet
niiden sävelissä, sanoissa samaistua voi
särkynyt ihminen ihan turhaa unelmoi
vaik et kärsimystäin tuu pois karkoittamaan
lohtuu pienen pientä meidän tarinastamme saan
en tyytyväinen mutta silti kiitollinen oon
sain elää unelmaani, siivittäkin lentoon
vaik ei kestänyt se kyyneleen vierintää pidempään
sait pilvet pois hetkeksi, kirkkaaksi niin sään
hetken kulki kaupungin kaunein mun vierelläin
miltä tuntuu olla onnellinen taas, silloin näin
toit sitä elämääni mitä helpolla ei saa
sitä mitä pieni ihminen täällä hamuaa
ei sunlaistas löydy joka junaan, eikä asemalle
sori, oisin toisin nyt kun tiedän, olin riman alle

(huokaus)

tää on kaipuulle syvään, kyynelille ja sulle
tää on vaikeaa aikaa, lohdutonta niin mulle

tää on kaipuulle syvään, kyynelille ja sulle
tää on vaikeaa aikaa, lohdutonta niin mulle
näin vain on

sai ne asiat vain suhteemme laukeamaan
taas saa kyynelkanavat aukeamaan
mua rinnasta ottaa, kurkkua kuristaa
pakko ääntää, kädet nyrkkiin tuskissa puristaa
masentavaa olla susta näin riippuvainen
sä vaikutat vaan kaikkeen, sä oot ainoo nainen
se on vain tätä omistaa ja tuntee ruma sana
kun toinen tekee kuolemaa ja toinen kaukana
kai tämäkin kipu sitten joskus hellittää
vaikee uskoo siihen nyt kun aika kylmä on kuin jää
jäi myrskypilvet varjostamaan mun elon ylle
sen hyväksyn ja suren, ei nyt tilaa hymyilylle
tähän toivomuslamppu, kumpa löytäisin sen
ois helppo toivoo heti, yhtään miettisi en
ei rahaa, ei mainetta vaan sut vielä tähän
ei näin vaan elo mene, kumpa helpottas jo vähän

(huokaus)

tää on kaipuulle syvään, kyynelille ja sulle
tää on vaikeaa aikaa, lohdutonta niin mulle

tää on kaipuulle syvään, kyynelille ja sulle
tää on vaikeaa aikaa, lohdutonta niin mulle
näin vain on


Tuomas Föhr 19.8.2013

~ S ~Torstai 15.08.2013 22:02

~ S ~

viimeisen kerran me kai kohdattiin
katsees silmiini sisältä sai murtumaan niin
kuulin kauaksi äänes vielä kun käännyin pois
uupuu kodista nyt mikä vasta oli, olla vois
on ikävä ja tulee, tunnen, muistan loppuun asti
kiitos muistoista, olostas ja anteeks katuvasti
antaa kaipuun vain valua, oot kaiken arvoinen
toivon elämääsi pelkkää hyvää, toivon tiedät sen