IRC-Galleria

jos se arki ei saa aina muistamaan meitä
niin viikko jo ilman sua tekee perkeleitä
mies ei osaa aina sanoiksi niin pukea
mutta olet joka sanaa, mitä voit lukea
lottovoitto, silmässäni roska vuodattava
silmänruokaa, niin paljon pahaa suodattava
hymyä ja naurua päiviini tuova
kuin kesäisen auringon lämpöä luova

otit sydämeni, sinulla se yhä on
käpertynyt, kuihtunut varsi valoton
loppui hoitaminen, jatkoit matkaasi
toistuu täällä jälleen ikivanha fraasi
liike pysähtynyt, kaunein kukka lakastunut
menneeseen, satuttavaan, sinuun rakastunut
taipuen tummunut on aika maan poveen
musta, tuoksuton, silti odotus on oveen

musta yö, mustat veet
ottaa yö viel kyyneleet
musta yö, mustat näyt
hiljaa yössä yksin käyt

viikot, kuukaudet, vuodet vierii, vaihtuu
moni siinä ajassa menneeseen haihtuu
jokin, toiset kestää vaan, sä yksi olet niistä
yksi tärkeimmistä koskaan, en sitä kiistä

Hyvää yötä sinne ja parempaa huomista
toivon että sil on sulle hyvempää tuomista

Diamond_Joka päivässä


eilisessäkin tunne tässä
tänäänkin läsnä kitkerässä
huomisessakin vielä ässä
joka päivässä, joka päivässä

ei pysty olla ajattelematta tänne sua
näihin päiviin, fiiliksiin helppo luhistua
päässäin tuhat kertaa kulkenu sitä toista tietä
näistä hajottavat päivät ei selvänä mua pietä
taas olotila ”jännin”, vedin maistin sijaan kännin
tätä menoo vedän rikki kai kuukauden rännin
vaikka tiedän ettei tuska mee näin vikkelämmin
vedän samaan kaavaan vaan ja syvemmälle rämmin
en tarvi saarnaa, sääliä, en auttajaakaan
taivun tässä kai vain elonpeliin raakaan
ei tätä tähän hätään mikään paremminkaan hoida
en oloo, ajatuksii voi amputoida
tuntuu välis että kohta kuuluis pakkopaitaan
kirjoitan sun nimes taas facebookin laitaan
kohta varmaan seinille, lattialle, kattoon
jos oisit, päällystäisin tiesi punaiseen mattoon

eilisessäkin tunne tässä
tänäänkin läsnä kitkerässä
huomisessakin vielä ässä
joka päivässä, joka päivässä
x2

meno kostee kuin silmät tuojottaen juomaan
et tuu mulle, näihin huoneisiin valoo tuomaan
ei muut saa niin pärisemään, niin värisemään
ei tärisemään tästä näin, perääs märisemään
tajuun enemmän, olit mulle lottovoitto
sen kulutin ja tyhjin käsin, turhaa sulle soitto
kannan sua sydämessä kuin äiti lastaan
turhaa on toivo että tulisit mua vastaan
syksyn puiden lailla tässä lakastumaan päin
taas tyhjä sänky johon kaadun viinat vierelläin
sitten iltaan herään ja sitä samaa rataa
odotettavissa että huomennakin sataa
samaa ikävää, tätä pettymyksen tuskaa
koska perillä, en tiedä tunne mua kuskaa
sä vaikutat vaan paljon, liikaa vielä tässä
eilen, tänään, huomennakin, joka päivässä

eilisessäkin tunne tässä
tänäänkin läsnä kitkerässä
huomisessakin vielä ässä
joka päivässä, joka päivässä
x3


Tuomas Föhr 30.9.2014