IRC-Galleria

Aattelimpa nyt tänne hieman ajatuksiani purkkaa, ku ei oo muutakkaa tekemistä...! Joskus sitä tunttee olonsa nii onnelliseks, mutta toisinnaan sitä on taas nii onneton, että ei oo mitn järkkee. Toisten mielestä se asia jonka takkii on onneton voipi olla aika pieni murhe, mutta itelleen se ei oo nii pieni...Esimerkiks jos joku ystävistä tunttuu ettääntyvän ni voi luoja miten pahalta se voipi tunttuu. Mie oon tuntenu sen tuntteen elämäni aikana jo nii usseesti, ettäh...jooh...Yhtäkkii ystävän elämä muuttuu joltain osin, ja sen jälkkeen alkkaa ettääntymisprosessi. Vaikka omaki elämä ois muuttunu, ni en mie silti mielelläni ystäviäni halluu elämästäni pois, koska ne on elämässä yks niitä asioita joita ei korvvaa mikkään, ja joita ilman ei voi ellää. <3 Ja jos yhenki ystävän menettää se on, ku pala revittäs sydämestä irti...Kyllähä niitä ystäviä tietysti tullee ja mennee, mutta elämän aikana ehkä kuitenkkaa ei oo ku pari todellaki kullan arvosta ystävvää. Ja niistä halluisin pittää kynsin ja hamppain kiinni. Ystävät on niitä asioita jotka kannattellee siut läpi elämän.
Vaan jos miun ystävyys ei sitten jollekkii kelppaa, ni ite mie en ennää sille sitten mittään maha...Sitä vaan on jäätävä nuolemmaan haavojansa, kai ne joskus paranttuu...tai sitten ei ikinä...


Ystävyys on tulevaisuus ja elämä.
Jos rakastan elämää, rakastan ystävää.
Jos minulla on sinut ystäväni, on minulla myös elämä.


Omistankkii tään kaikille miun ystäville...! Kiitos, että ootte kaikki miun elämässä, ootte miulle tosiaankkii sitä kulttaakkii arvokkaampia ja teitä yhtäkkää ei voi kukkaan toinen koskkaan korvata, koska teissä jokkaisessa on se jokin erityinen asia. <3 Rakastan myös paljo teitä kaikkia!! Ilman teitä mie oisin vaan puolikas siitä mitä mie nyt oon. <3<3<3