IRC-Galleria

4 Paljon, ylen määrin olen kärsinyt,
olen tuonelan kynnyksellä.
5 Toistenkin mielestä olen valmis hautaan.
Minä olen kuin voimansa menettänyt soturi,
6 olen jäänyt yksin, kuin olisin jo kuollut.
Minä virun kuin kaatuneet haudoissaan --
nuo, joita sinä et enää muista,
joita kätesi ei auta.
7 Sinä olet syössyt minut syvyyksien perille,
pimeään, pohjattomaan kuiluun.
8 Sinun vihasi on raskaana ylläni,
sinun aaltosi vyöryvät pääni päällä.
9 Sinä olet karkottanut ystävät luotani,
niin kammottavaksi olet minut tehnyt.
Olen kuin vanki, en pääse vapaaksi.
10 Ahdingossani minä itken silmäni kuiviin, kaiken päivää huudan sinua, Herra, ja ojennan käsiäni sinua kohti.

11 Ethän sinä kuolleille tee ihmeitä,
eivät varjot nouse sinua ylistämään.
12 Ei haudassa kerrota, että sinä armahdat,
ei kadotuksessa, että olet uskollinen!
13 Tunnetaanko pimeydessä ihmeitäsi, puhutaanko hyvyydestäsi unohduksen maassa?

14 Mutta minä huudan sinua, Herra,
heti aamulla nousevat rukoukseni eteesi.
15 Herra, miksi olet hylännyt minut,
miksi kätket minulta kasvosi?
16 Nuoruudesta saakka on osani ollut kova
ja kuolema on uhannut elämääni.
Näännyksiin asti olen kantanut hirveää kuormaa,
jonka olet minulle pannut.
17 Sinun vihasi on kulkenut ylitseni,
kauhut musertavat minut.
18 Kaiken päivää ne saartavat minua kuin vedet,
ne piirittävät minua joka puolelta.
19 Kaikki ystäväni sinä olet karkottanut, nyt on seuranani vain pimeys.