IRC-Galleria

"Mä tykkään susta niin paljon ettei siinä oo mitään järkeä."
Tyttö sinä olet tähti - leffasta.
Ton mä haluisin sanoa. Ja jos elämässä kävis niinkun elokuvissa niin se joku lähtis mun mukaan eikä koskaan menis pois. Mutta ei mikään mee niinkun elokuvissa.
Ja jos jatkais sen leffan sanoin:

"tällainen pieni tyttö
helposti unohtuu
kun ei sanotuksi saakaan
älä mee
ja ovi sulkeutuu"

Musta jotenkin tuntuu että mä olen aika helposti unohtuvaa sorttia. Ja mä haluisin vaan olla se tähti jonkun elämässä. Ja omassanikin. Tahtoisin olla se muistamisen arvoinen. Sinulle. Tiedät kyllä.

(kirjoitettu 17.11.2005, siitä asti biisinä soinut Irinan Hiljaisuus.)

ei näy mun vieressä vieläkään ketään. edelleen soi james bluntin you're beautiful ja alan pikkuhiljaa uskoa sen sanomaan. i'll never be with you. en kyllä haluaisi uskoa sitä, mut kai se vaan on sit niin.
semmonen kauniisti haikee olo. vähän itkettää ja oikeestaan haluisin vähän itkeäkin. se puhdistaa. "anna jo olla, anna mun olla ja unohtaa..."
se on jännää kun kaikki on oikeestaan hurjan hyvin. ja sit ei oo kuitenkaan. jos joku kysyy multa et miten menee niin voin ihan rehellisesti vastata et menee hurjan hyvin ja sit kuitenkin yksin ollessa tuntuu et seinät kaatuu päälle. ehkä se on sit vaan sitä yksinäisyyttä ja läheisyyden kaipuuta.

eniten tää pieni sydän kaipais Sunrise Avenuen Heal Me biisiä. <3

joku päivä itkettää ihan kamalasti ja sit taas toisena päivänä kaikki on hurjan hyvin. kuinka tässä vuoristoradassa nyt sit pysyis mukana.
aamut on kamalia. niinkuin tämäkin asia on viisaasti eräässä biisissä ilmaistu niin "pahimpia on aamut, joiden päättymistä ei näy..." jos aamuista vois selvitä jotenkin niin sit päivä olis jo huomattavasti parempi. toiseksi pahinta on yksinäiset yöt. sellaiset yöt kun ei saa unta ja seinät kaatuu päälle. mut aamuja mä vihaan. ainakin sellasia aamuja kun on pakko repiä itsensä ylös sängystä.
mä tahdon talviunet.

yksinäisten öiden paras biisi on ehdottomasti stellan piste.

tää hiljaisuus tappaa. musta tuntuu välillä niinku mä olisin yksin maailmassa niin että joka puolella on ihmisiä mut kukaan ei nää eikä kuule mua. vähän niinku olisin näkymätön. sitten mä aina välillä häivähdän hetkeksi näkyviin ja sitten on vähän valoisaa mut sit katoon taas johonkin pimeään. ja täällä on niin hiljasta. on niin hiljasta että ei pysty hengittämään ja silti samaan aikaan omat ajatukset huutaa päässä niin lujaa että ei kuule mitään muuta. kun vaan edes yksi ihminen näkis mut. ja mä tiedän että on yksi ihminen joka tietää täsmälleen mitä mä tarkotan (tämä on sulle ketä ajattelen kun kuuntelen iristä) kiitos että oot vähän edes raottanu tätä pimeyttä. mutta kun se on kans vaan niitä pieniä hetkiä valoa.
mä en pysty nukkumaan täällä kun pelottaa. mä kai vähän pelkään pimeetä.

onneksi pieni ääni soittaa päässä you're beautiful biisiä. ei tunnu ihan niin pahalta.

taas sitä olis kohta vuoden vanhempi. tänkin vuoden aikana on tapahtunu vaikka mitä ja sit taas toisaalta tuntuu et kuitenkin mun elämä on samassa tilanteessa kun vuosi sitten. edelleenkin odotan sitä ihmettä joka kääntäis mun maailman ylösalaisin. mut ei sitä tunnu vaan näkyvän eikä kuuluvan. tai sitten sitä ei vaan huomaa kuinka se maailma kääntyy. ehkä se kääntyy vähän niinku salaa.

synttäribiisinä tahtoisin eniten kuulla Sunrise Avenuen Heal Me:n, mutta koska sitä ei oo nyt mahdollista kuulla niin kyllä The Crashin Thorn in my side on oikein mainio vaihtoehto <3

tiedättekö, voisko joku kertoo mulle miksi kaikki on niin kamalan vaikeeta? mun maailman isoin kysymys, johon en kai koskaan saa vastausta. mie en enää ikinä ihastu kitaransoittajapoikiin. enkä kyllä muihinkaan. se on vaan aika tyhmää.
enään kuusi päivää minun synttäreihin. aika jännää. saisinkohan synttärilahjaksi vähän onnellisuutta, aurinkoa ja paljon hymyjä ja haleja. ja pusuja. ois siistii.
nyt jos sais käpertyä jonkun kainaloon nukkumaan... ei olis ehkä niin haikee mieli.

radiosta tuli tänään Gavin DeGrawn Chariot, tulee aina vähän haikee mieli siitä biisistä. vaikka se onkin superhyvä.

oikeesti. mut minkäs sille voi.
väsyttää ihan kamalasti. tekis mieli alkaa nukkua talviunta. kun nyt kaivautuis peittojen alle lämpimään ja heräis vasta sitten kun aurinko taas paistaa ja on lämmintä. olis aika ihanaa. paitsi jouluksi vois herätä välissä :) joulua ei kuitenkaan voi jättää väliin.
mun koira ei kyl taitais kauheesti tykätä mun talviuni-ideasta. hmm. ehkä sitä täytyy vielä vähän kehitellä :)

tänään voisi soida Elliott Smithin XO. muistoja vuosien takaa.

tein ehkä tyhmästi. tai ainakin olen tyhmä.

blaah. tänään ei oo edes mitään biisiä.

edelleen toi biisi soi koko ajan. en pääse eroon siitä. mutta en kyllä oikeestaan haluakaan.
olen nähnyt unia tämän päivän. oli aika rankka viikko, joten teki ihan hyvää olla vaan tämä päivä sängyn pohjalla, vaikka nyt onkin hieman pöllö olo tosta makaamisesta. ja niska jumissa.
koiralla on ollu kuolettavan tylsää koko päivän, se on yrittäny aina välillä vinkua mulle et "mamma sä oot ihan tylsä kun sä vaan lojut, voitasko tehdä jotain kivaa...."
:) mut onneks se taas huomen pääsee töihin, ni ei käy elämä tylsäks pienelle :)
no mut taidan mennä taas vaihteeks nukkumaan ja ajattelemaan liikaa juttuja joita ei pitäis ajatella.
eilen soi stellan piste. se melkein itkettää välillä.

mikähän tän päivän pelastais?

jonna tervomaan rakkauden haudalla. "pelasta mut jos sinulla on aikaa"