IRC-Galleria

se on viisas. se osaa soida just sillon kun sitä kaikista eniten tarvitsee. ja toisessa päässä oli vielä se oikea äänikin.
maailma kirkastui vähän. vaikka se ei muuten niin kovin kirkas olekaan.

miksi sillä ajalla on niin kiire? se ois ihan hyvin vaikka voinu pysähtyä viime viikonloppuun lepäämään.
tänään olin korkeasaaressa. terhin, roopen, inkan ja tuomaksen kanssa. oli kivaa.
se tiikeri on niin hieno. vaikka se on suljettu sinne häkkiin niin se onnistuu silti näyttämään niin villiltä. ylpeältä.
oon tosi väsynyt, mutta en saa nukuttua kunnolla. on huolia. en tiedä mitä tekisin. aika menee niin kovaa, en mä pysy enää mukana... mihin yhtäkkiä katosi seitsemän kuukautta aikaa? enkä mä ole yhtään sen viisaampi, enkä valmiimpi kohtaamaan elämää. en vieläkään.
mä olen elänyt koko kesän sellasessa maailmassa et mun ympärillä on ollu ihmisiä jotka on pitäny mut pystyssä. ja oon tavannu uusia ihmisiä, joihin rakastuin hetkessä, ja nyt on kamala ikävä. niin epäreilua. aina vaan ikävää.
mä oon ihastunu, rakastunu, hämmentyny, peloissani ja hyvin väsynyt. ja sitten mun pitäis vielä tietää jotain tulevaisuudesta???? no way. ihan tasan toivotonta.
rintaan sattuu ja leikkaus pelottaa. ja syksy pelottaa.
sanokaa joku mulle että mulla ei oo hätää. pitäkää joku mua kädestä?
ajatteleeko joku mua jossain niinku mä ajattelen.... niin.
mä olen varma että musta tulee vielä jotain. kunhan mä löytäisin sisältäni sen voiman ja sen tahdon. ja tietäisin mitä haluan. miks missään ei myydä valmiita ratkaisuja?
mä tahdon olla rakastunu. oikeesti, enkä vaan jossain syvällä mielessäni.
ooksä muhun ihastunu?

mä rakastan ja vihaan mun elämää. se on välillä niin täydellistä hetken ja sit taas sen jälkeen pelkkää ikävää.
voisiko aika pitää välillä lepotauon oikeessa kohtaa. vaikka siinä aamuyön hetkessä, kun ois täydellisen onnellinen.
se olis vaan ihan semmonen pikku toivomus.......

niin ja että mikä biisi?
no tietenkin The Cardigans - 03:45 No Sleep

kuka pitäisi mua kädestä? kuka nukkuisi mun vieressä?
nyt kun tuntuu niin tyhjältä.

Paljon kiitoksiaaaaaaa kaikille teille Kauhukakarat (+muutama muu). Kiitos keskusteluista, pitkistä öistä, Frendeistä, pakopaikasta, uudesta maailmasta, halauksista ja kaikesta mahdollisesta. <3
olette kaikki IHANIA!

Mä pääsin vähän karkuun mun omaa maailmaa joka ei taas takaisin palattuani näytä ollenkaan niin kivalta. Vähän ahdistaa.

mutta Jeesus on tie :'''''DDDDD se soi päässä vieläkin. Hirveää. :D

me nähdään varmasti. toivottavasti pian.

<3

ps. täällä on aika tyhjää ja hiljasta ilman teitä..

Eilen Porvoossa. Sen saman kahvilan terassi missä syötiin aamiaista. Pikainen pyörähdys sen yhden puutalon pihalla. Osasin sinne vielä vaikka siitä on niin kauan. Mango. Se sama ikkuna missä istuin. se penkki siinä ulkona. Se sama hassu polkupyörä siinä pihalla. Kaikki oli niinkun sillonkin. Ne ihmiset vaan puuttui. Ne ihmiset on vaan poissa.

Mökillä. Aurinkoa, meri, paahdettuja vaahtokarkkeja, koirat ja musiikkia. Kesä. Taivaallista. <3

aina toisinaan muistot tekee liian kipeää... </3

tää tyttönen kaipais nyt pientä vipinää elämään.. on käyny vähän tylsäksi tää oleminen kun tuntuu että mitään ei tapahdu...
Ja haluun AUTON. Perkele kun on vaikeeta ilman.
Toivottavasti huomenna paistaa aurinko että vois nauttia kesästä. Tekis vähän mieli terassille, mutku ei oo oikein seuraa.... Blaah. kaikilla on niin kiire.
no, täytyy uskoa et toi kesä tois vähän vipinää tassuihin ja jännitystä elämään ;)
mulla on ainakin hyvät fiilikset siitä että niin tulee käymään.. ;)
Tänään on vielä vesisade ja päiväuni päivä, mut huomisesta alkaa taas kesä. oon päättänyt niin. kiitos :))

Oletteko koskaan ajatellu kuinka paljon helpompaa olis jos ihmiset puhuis enemmän suoraan vaikeitakin asioita? Musta on suunnattoman inhottavaa kun asiat jätetään roikkumaan ja sit ne kasvaa kaikessa hiljaisuudessa niin paljon että niistä tulee kohtuuttoman vaikeita.

Mun elämässä on ollut ihminen joka antoi ymmärtää paljon ja puhui ensin. Sitten katosi, enkä kuullut enää sanaakaan mitään järkevää. Ei mitään selitystä, ei mitään syytä. Vaan kylmä poistuminen ulos mun elämästä. Jäin aikalailla paljon enemmän kun hämilleni. Välillä sain kuulla anteeksipyyntöjä ja lupauksia siitä et asiat kääntyy parempaan, et nyt on vähän vaikeeta. Mut mitä tarkottais se et asiat kääntyy parempaan? Mä en tienny. Sitä ei tarina kertonut.
Mä välitin oikeesti, ja mulle ei koskaan suoraan sanottu että toivoa ei enää ole. Tietenkin merkit oli selvät joo, mutta kun ihminen on niin hassu olento et se jaksaa vaan toivoa, jos varmaa tietoa ei ole. Ja mulla ei ollut. Ja mä välitin.

Vieläkään mulle ei ole päin naamaa kerrottu mitään syitä ja selityksiä. Tosin en oo niitä kyllä saanut muutakaan kautta. Mun on vaan käsketty jatkaa ja unohtaa. Mut ei päin naamaa sitäkään.
Musta se on vähän raukkamaista. Mun mielestä tärkeet asiat pitäis sanoa suoraan eikä juosta niitä karkuun ja aiheuttaa toiselle kamalasti surua. Ihmisillä ei saa leikkiä, mä yritän itsekin muistaa sen.
Mä olen ollut lelu ja ovimatto liian monta kertaa. Joka kerta se sattuu yhtä paljon.

Hiljattain tapasin ihmisen jota ihailen paljon juuri siksi että hän on joka kerta sanonut mulle asiat suoraan niinkun ne on. Totuus ei aina siinä hetkessä tunnu kivalta, mut suoraan sanottuna se säästää monelta itkulta ja tuskalta.

Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka on niin itsekkäitä et ne vaan katoaa ilman selitystä. Se on kamalaa. Jos joku tunnistaa itseään tästä, niin toivottavasti mietit. Se satuttaa.

Iris - yksinäinen


"taakse mutkaisten katujen pakeni onneni kadoten
juuri kun luulin siitä saaneeni otteen..."
-Elviira-

"Rakkaus on ihan paska ja liian vaikea juttu. Toimii saduissa, leffoissa ja lauluissa."
-S. H.- 18.5.2006
Alan olla samaa mieltä.