IRC-Galleria

Tänään siis heräsin taasen siinä klo 14 aikoihin, koska oli taas herätys päällä. En tahdo taas millään saada unirytmistä kiinni. En saa unta yhtään aikaisemmin vaikka heräisin klo 6 aamulla. Miksi pitää olla huonot unenlahjat? Pistää ketuttamaan ku silloinku pitäis nukkua ei saa unta ja sitte kyllä pilkkii ja haukottelee ku ei missään nimessä sais! ARGH!

Tänään minulla on ollut hieman huono päivä. Herättyäni meenasin kataa tuopillisen vettä syliini, lenkillä käydessä koiran kans sähläsin ja koira pääsi karkuun. Onneksi koira tuli kuitenkin kiltisti takaisin muutaman minuutin viheltelyllä ja huutelulla. Sitte on särkeny päätä jo viidennettä päivää putkeen, saunassa käydessäni meenasi mennä taas vaihteeksi shampoota silmään, saunan jälkeen hiukset oli niin takussa etten meenannu saada niitä selviksi, nettiin tullessani galleria bugitti ja vihdoin ketutukseni purkautui.

Myös yksinäisyys tekee kepposiaan. Aina haaveilee ja toivoo että: voiku mulla olis oma kulta! Mutta onko sitte kuitenkaan valmis jakamaan "elämänsä" jonku muun kanssa? Tai että onko valmis siihen että osaisi järjestää aikaa myös omalle kullalle? Pystyykö siitä luopumaan että ei enää kattele muita jätkiä tai että ei voi enää mennä ja tulla niinku itte haluaa vaan pitää ilmottaa toiselle missä on ja koska?
Ehkäpä pystyy, jos rakastaa toista ihan tosissaan. Ainahan toinen voi sanoa että rakastaa, mutta mistä tietää onko se totta vai pelkkiä sanoja?

Mitä itseasiassa rakkaus on? Välittämistä, luottamista? Vaikea asia pistää paperille. Ehkäpä olen hiljaa, koska en tiedä itsekkään mistä puhun..

Taidan nyt kuitenkin mennä..

P.S. Ja tämä teksti sai nimensä sen mukaan mikä biisi minulla soi kirjottamis hetkellä. Eli Nightwishin Kuolema Tekee Taiteilijan. Mahtava biisi. Yllättävän helppo soittaa pianolla. :)