IRC-Galleria

Upotus, jossa suora sitaatti

Monta päivää on kulunut siitä kun veljekset Aapo, Eetu, Kimmo ja Juhani jäivät kiinni
valehtelusta ja saivat rangaistukseksi viikon kotiarestia. Heidät suljettiin viinikellariin,
jossa he ovat eläneet pelkällä Banon- juustolla ja punaviinillä. Eetu, nuorin veljeksistä, kaipaisi kovasti
maitoa ja suomalaista ruisleipää, jota hänelle ei ole suotu kotiarestin aikana. Kimmo, veljeksistä
toisiksi vanhin, on juonut näiden päivien aikana kymmenen pulloa punaviiniä ja näyttää voivan pahoin. Veljesten täytyisi sinnitellä vielä kaksi päivää kellarissa.
Joskus 48 tuntia voi tuntua
kuitenkin ikuisuudelta. Juhani :
" Kaikilla meillä on täältä makeita muistoja. - Ovi auki!" Eetu: " Hei Juhis, me ollaan telkien
takana." Aapo: "Sain idean. Voisimme ehdottaa äidille, että meidän viikkorahojamme voitaisiin pienentää
sillä ehdolla, että pääsemme pois täältä. Mitäs tuumitte?" Juhani: "Mene helvettiin keskustelemaan
perkeleen kanssa! - Akkuna säpäleiksi ja vankeudesta pois! Ulos koko pataljoona!" Kimmo: "Karataanko
me? Mulla on vielä pullo juomatta. " Aapo: "Juhani, älä riko ikkunaa! En halua, että äiti suuttuu
meille vielä enemmän. Voi , en pysty katsomaan tätä." Juhani: "Tehty on tehty. Katsos tuossa!" Aapo:
"Miten uskalsit! Minä jään kyllä tänne!" Eetu: " Ja mites tämä selitetään äidille? Hienoa, en saa
enää koskaan maitoa ja ruisleipää. " Juhani: "Akkuna sälähti ja taivas välähti, kun kerran vaan
keikahti Jussin pussi! Se oli Laiska- Jaakon mälli." Eetu: " Tämä tästä vielä puuttui, Juhani on humalassa." Juhani: "Tie on auki, lähdetkö liikkeelle?" Aapo: "En taatusti." Juhani:
"Aapo, tie on auki, lähdetkö liikkeille?" Aapo: " Mitä muutakaan voisin tehdä kun sinä uhkailet minua nyrkeillä? Katsos, olen jo lähdössä, älä vain lyö minua." Juhani: "Istu ja pala!" Eetu: "Kunnelkaa, joku on tulossa!" Juhani: " Onko se lukkari: Minä
sivuun häntä. " Eetu: "Se on varmaan vartijamme." Juhani: "Se on lukkari.
Minä sivuun häntä hieman." Eetu: " Juhis, nyt ulos ikkunasta. En päästä sinua tekemään hirmutöitä!"
Juhani: "Hellitä! Mitä pelkäät sinä hirmutöitä? Hänen otan vaan koreasti polvilleni, nostan ylös takkinsa
pitkät liepeet ja nassielen häntä paljaalla kämmenelläni, ja totta on tekevä tämä kämmen. Hellitä,
armas veljeni, muutoin sydämmeni halkee kuin Korkin säkkipilli. Hellitä! sinä näet kuinka pääni höyryy."
Eetu: " Jos et nyt tee kuten sanon, en enää koskaan puhu sinulle." Juhani: "Mennään sitten. Mutta
enpä suostuisi tähän, jos en sydämestäni sinua rakastaisi". Veljekset lähtivät viinikellarista ja kun
veljesten vartija saapuu paikalle, hän huomaa lasinsirpaleita lattialla tyhjien pullojen
viereltä. Hän katsoo ulos ikkunasta ja näkee kuinka neljä pientä hahmoa katoavat metsään.
Veljeksillä on nälkä, mutta he eivät löydä metsän keskeltä näin äkkiseltään ravintolaa. Veljekset kävelevät, pitkän matkan, kunnes löytävät pienen
polun, joka johtaa pieneen kylään. Perillä kylässä Juhani ottaa taskustaan 200 gramman Banon- juuston ja
ojentaa sen Kimmolle. Juhani: "Nyt syömme oikein kuninkaallisen atrian." Kimmo: " Tämäkö on sinun
kuninkaallinen atriasi?" Eetu: " Tiedättekös kuinka paljon tällaisesta palasta Banon- juustoa maksetaan
täällä päin? " Aapo: " Mie keksin! Myydään se jollekin kauppiaalle. " Veljekset saavat kuin saavatkin myytyä 200 gramman Banon- juuston kauppiaalle, joka maksaa siitä vieläpä kohtalaisen
hyvän hinnankin. Veljekset löytävät kylästä pienen ravintolan, josta he tilaavat mieleisensä annokset.
Juhani: " Lakki päästäs kun syöt, sinä kokkare" Aapo: " Anteeksi veljeni." Juhani: "Kas niin. Totella täytyy sinun;
ei auta." Eetu: " Hyvää ruokahalua rakkaat veljeni! Maitoa ja leipää, vihdoinkin! " Juhani: "Ainapa
hän on kiusan kapula." Aapo:"Enkä ole! Sinä se aina määräilet kaikkia! " Juhani: "Sinä olet vihainen rakkikoira, niinkuin kuului
veisussa > seitsemän miehen voima>. Aapo: " Itse olet senkin ärveliäs myyränpalanen!" Juhani: "Sinä
olet karvautta täys." Kimmo: " Voisitteko lopettaa ja ruveta syömään ennen kuin ruokanne jäähtyy? Ei
teidän kinasteluanne jaksa kuunnella. Syökää, veljeni rakkahat, syökää." Juhani: "Syön kyllä. " Eetu: " Ajatelkaa nyt.
Meillä ei ole paikkaa minne mennä, ei kotia enää, ei sentin senttiä. Meillä on vain toisemme. Se
on tärkeintä, ja millään muulla ei ole niin väliä. " Juhani: " Niin on laita. Mitä sanot, veli Aapo?"
Aapo: " Ei jaksa kinastella tänään. Meidän täytyy löytää nukkumapaikka
iltaan mennessä." Iltaan on vielä aikaa, mutta on kulunut tunteja siitä kun veljekset karkasivat kellarista. Oliko se järkevä teko, sitä en voi teille kertoa. Voitte kuitenkin olla varmoja siitä, että Banon- juusto ja punaviini eivät maistu veljeksille vähään aikaan.