IRC-Galleria

Näyttelyyn perustuva kirjoitus

Tapahtumapaikka: pariisilainen muotitalo. On aamu ja viisi mallia sovittavat vaatteita muotitalossa.
Ompelija korjaa huippumallin päällä olevan mekon saumoja. Kaksi työntekijää laittavat mallien hiuksia.
ompelija : "Kylläpä te näytätte varsin kauniilta tuossa puvussa. Olette ehdottomasti yksi
parhaista huippumalleista koko maailmassa."
huippumalli: " Niin, kyllähän minä se tiedän. Ei ole maailmassa ketään yhtä kaunista kuin minä.
Teitä onnisti kun saitte minut malliksenne. "
Muotitalon johtaja tulee lavalle kiireisenä, katsoo kelloa ja huudahtaa: "Kaksi tuntia näytökseen,
onko nukkeni jo meikattu?"
työntekijät: " Ennen näytöstä täytyy vielä viimeistellä kampaus ja meikki, mutta muuten kaikki
on ready." Johtaja kävelee mallien luokse, katsoo heitä arvioivasti ja myhäilee tyytyväisenä:
"Vallan mainiota. Olette tehneet hyvää työtä, kerrassaan lumoavaa. Näytätte kaikki erittäin viehättäviltä. Etenkin sinä
tyttöseni" iskee silmää huippumallille ja läpsäyttää häntä takapuoleen. Huippumalli naurahtaa
ja on hyvillään saamastaan huomiostaan. ompelija: " Herra johtaja, olettepa komea mies, aivan ihastuttava. Ompelenko
tytöille kengät vai kävelevätkö he paljain jaloin catwalkin?"
johtaja: " Kenkiä minä en osta kuin itselleni. Mitä nyt kengillä kävelemään! Pääasia, että
näytätte hyvältä lavalla. Menkääpäs nyt, on kenraaliesityksen
aika." Mallit menevät pois lavalta, ompelija ja työntekijät seuraavat perässä, johtajan
puhelin soi, hän vastaa siihen ja kävelee pois lavalta. Muotinäytöksen kenraalinäytös
alkaa ja huippumalli kävelee musiikin tahdissa lavan oikealle raunalle, vasemmalle reunalle ja
yht' äkkiä huudahtaa kivusta. Huippumalli: "Auts!"
Musiikki loppuu ja johtaja rientää hädissään lavalle. johtaja: "Miksi lopetit? Satuuko sinuun?
Kutsukaa lääkäri!" Huippumalli: " Voi minua. Mitä me nyt teemme?" johtaja: "Buranaa! Tuokaa
joku buranaa!" Ompelija tulee paikalle vesilasin kanssa ja antaa tabletin huippumallille. Huippumalli:
" En minä buranaa tarvitse vaan lääkärin! " johtaja: "Ota tästä huikka kultaseni, se helpottaa",
ottaa taskumatin taskustaan ja ojentaa sen huippumallille. Ompelija: "Näytättepä kauniilta kivuistanne
huolimatta." Mallit tulevat uteliaina katsomaan tilannetta. johtaja: "menkääpä harjoittelemaan
askeleitanne, ei tässä ole aikaa hukattavana. On kyseessä sentään minun näytökseni!" Mallit lähtevät
pikaisesti pois lavalta. Mieslääkäri tulee paikalle ja katsoo vuoroin johtajaa, sitten huippumallia.
Lääkäri: "Mihinkäs teitä herra sattuu?" huippumalli: " Minuun sattuu! Jalkaani sattuu!" Lääkäri:
"Antakaapas kun katson nilkkaanne", tutkii nilkkaa. Huippumalli: "Auts!" Lääkäri: "Nyt on kyllä
niin, että minulta loppuu työt aivan kohta, enkä voi hoitaa tyttöä kuin vasta huomenna. Hänen
täytyy saada levätä tämän illan." johtaja: " Ei! Ette voi tehdä näin näytökselleni! Hoitakaa nilkka kuntoon,
olettehan mahtava, oi kerrassaan mainio lääkäri, eikö vain? Jos se on rahasta kiinni, olkaa huoleti. Kyllä
tytöllä on varmasti rahaa sen verta kuin tarvitsette jäädäksenne."
Huippumalli: "En minä halua maksaa kenellekään omista rahoistani. Tämä menee kyllä työvakuutuksen
piikkiin." johtaja: "sinulla ei ikävä kyllä ole työvakuutusta. Hän maksaa kyllä, olkaa huoleti", katsoo
lääkäriin. Lääkäri: " No jos hinnasta sovitaan, niin enköhän pysty hoitamaan hänet kävelykuntoon tuossa
tuokiossa." johtaja: "Kiitos tohtori. Haluatteko kahvia?" lääkäri: " Kyllä, maidolla ja sokerilla kiitos."
johtaja: " Sopiiko mustana? Minulla on enää tilkka maitoa jäljellä." lääkäri: " No siinä tapauksessa
otan kyllä teetä." Johtaja poistuu lavalta, huippumalli ja lääkäri jäävät kahdestaan. Lääkäri tutkii
huppumallin nilkkaa. Lääkäri: " Taidan tietää kuinka tämä saadaan korjattua. Paljonka olette valmiita
maksamaan minulle ylitöistä? " huippumalli: " Säälikää minua. Olen kaunis ja hoikka tyttö, enkä
ymmärrä rahan päälle. Eihän tämä ollut minun syyni vaan tämän typerän nilkan." Lääkäri: " Kaunis
nilkkanne kyllä on ja niin olette tekin. Ikävä kyllä työni on palkan varassa, mutta voin tinkiä siinä
tapauksessa, että lähdette kanssani treffeille." Huippumalli: " Kyllä tekin olette varsin komea uros. Kyllähän minä
kanssanne ulos lähden jos hinnasta sovitaan. Luulen, että voisin jopa teihin rakastua."
Lääkäri: " Te olette rikas tyttö, mutta koska tunteeni teitä kohtaan ovat kiihkeät, en veloita teiltä
tästä käynnistä kuin tuhat euroa. " Huippumalli: "Tuhat euroa? Minä haluan kyllä kaiken ilmaiseksi. Vaikka olettekin
komea, en teidän kanssanne muuten treffeille lähde." Johtaja saapuu lavalle kuppi kädessään. Johtaja:
"Suokaa anteeksi tämä viivytys." Lääkäri: "Nyt näyttää siltä, että emme pääse sopuun rahasta.
Työaikani on loppuu nyt enkä suostu jäämään ylitöihin ilman pientä korvausta." johtaja: "Ei, ette voi
lähteä. Olette ainoa toivoni ja minä en päästä teitä lähtemään. Toin teille teetäkin, minä sen keitinkin
teille. Miten muotinäytökseni nyt käy?" Lääkäri: "Olen pahoillani. Ei rahaa, ei apua." johtaja:
" Minä.. Minä voin tarjota teille lisää teetä jos jäätte." Huippumalli: " Minusta tuntuu, että olen rakastunut", kuuluu huokaus. johtaja: " Mitä sanoit?" Huippumalli: " Minusta tuntuu, että olen pakastunut.
Tämä kipu, se on niin sietämätön!" Lääkäri: " Ehkäpä minä voisin katsoa sitä 900 eurolla." Huippumalli:
" Saat tehdä minulle mitä tahansa jos hoidat tämän nilkan kuntoon
ilmaiseksi. " Lääkäri: " 850 euroa , enempää en suostu tinkimään. Ja lähdet kanssani syömään. " johtaja: " Saako olla lisää teetä? Nukkeni on töissä eikä voi lähteä
kanssasi syömään." Huippumalli: " saat kaupan päälle suudelman jos hoidat tämän nyt!" Lääkäri ottaa
nilkasta kiinni ja vääntää sen paikoilleen. Malli huudahtaa. Lääkäri: " Selvän teki. Tässä on
puhelinnumeroni ja laskuni siitä, että raahauduin tänne. " Huippumalli: " En minä sinulle mitään maksa. Minä olen
sentään kaunein koskaan näkemäsi nainen. " Lääkäri: " Olette kieltämättä täydellinen. Soittele kun olet
maksanut laskun. " johtaja: " Näytökseni! Pelastit näytökseni! Ja nyt
äkkiä pukukoppiin, hopi, hopi!" Johtaja, lääkäri ja huippumalli poistuvat lavalta.

Elokuvaan perustuva

Paavon elämänkerta

Hän on Nurmijärven Paavo. Hänen isoveljensä, Aapo, kuoli onnettomuudessa kun Paavo oli viisi vuotias. Paavo muistaa
kun hänen
isänsä sanoi, että Jumala vei väärän lapsen. Aapo oli haaveillut papin
urasta eikä Paavosta ollut papiksi, mutta hän kuunteli pienenä poikana paljon radiota ja
osasi ulkoa kaikki lastenlaulut. Paavolla oli tapana laulaa suruunsa, jota hänen isänsä ei voinut sietää. Kun Paavo meni armeijaan, hän osti itselleen kiiltävän ruskean kitaran.
Sitä hän soitti päivittäin
ja sillä hän sävelsi lauluja sodan miellettömyydestä. Paavo ei viihtynyt armeijassa vaan kaipasi Nurmijärvelle tyttöystävänsä luokse.
Kun Paavo pääsi armeijasta, hän perusti bändin. Bändiin hän panosti niin paljon ettei hänelle jäänyt aikaa
avovaimolleen ja lapselleen. Paavo keikkaili ympäri Suomea ja Kuopion keikalla Olavinlinnassa hän ystävystyi Olavi Uusivirran
ja Tomi Metsäkedon kanssa.
He päättivät järjestää hyväntekeväisyyskonsertin Helsingin Apollo Clubilla ja keikasta tuli jättimenestys. Paavosta tuli suomalaisten
idoli ja pyhimys. Menestys nousi kuitenkin päähän Paavolla ja hän alkoi nauttia punaviiniä yhden pullon päivässä kauniiden naisten seurassa.
Eräänä päivänä Paavo tapasi lapsuuden ihastuksensa, Marian, ja he rakastuivat toisiinsa tulisesti. Maria oli juuri eronnut ja hänen elämäänsä tarkkailtiin mediassa.
Tästä syystä Maria ja Paavo
eivät voineet näyttäytyä julkisesti yhdessä. Maria oli Itä - Euroopassa tunnettu laulaja ja säveltäjä.
Paavo olisi halunnut kosia Mariaa, mutta hän ei ollut vielä silloin eronnut vaimostaan. Maria ja Paavo alkoivat
keikkailla yhdessä, ja juorulehti Seiska paljasti heidän salaisen suhteensa.
Kun Paavo palasi kiertueen jälkeen perheensä luo, hän ei voinut lakata ajattelemasta Mariaa. Hän ripusti
Marian kuvia makuuhuoneen seinille, josta hänen vaimonsa raivostui. Paavo ei ottanut kuvia pois, vaikka hänen vaimonsa
niin vaati ja heille tuli ero. Paavo sävelsi lisää lauluja, hän kirjoitti rakkauden tuomasta kaipuusta ja sydänsuruista.
Koska Maria oli ennättänyt mennä uusiin naimisiin, Paavo alkoi juomaan viinaa suruunsa ja hänesta tuli alkoholisti. Hän
sekosi täydellisesti ja päätti yhtenä päivänä kävellä kaatosateessa Nurmijärveltä Tampereelle Marian luokse.
Kun Maria näki Paavon seisovan ulkona kaatosateessa, hän pelästyi eikä päästänyt Paavoa sisälle. Paavo aneli, että Maria
menisi naimisiin hänen kanssaan. Tämän kuultuaan Marian mies löi Paavoa ja Paavon nenä murtui. Maria suuttui aviomiehelleen
eikä mies enää sen koommin nähnyt vaimoaan. Maria vei Paavon sairaalaan ja siellä Paavo lupasi lopettaa päihteiden käytön jos
Maria vastaisi myöntävästi hänen kosintaansa. Maria ja Paavo alkoivat keikkailla uudestaan yhdessä ja he viettivät
paljon aikaa toistensa seurassa. Maria luuli Paavon
lopettaneen päihteiden käytön kunnes eräänä aamuna hän löysi huumeita Paavon tyynyn alta. Maria
sai sydänkohtauksen ja hänet kiidätettiin sairaalaan. Paavo kävi katsomassa Mariaa päivittäin
ja lupasi Jumalalle, että hankkiutuisi lopullisesti eroon alkoholista. Maria uskoi Paavoa ja Paavo on
pitänyt lupauksensa tähän päivään asti. Nykyään Maria ja Paavo elävät onnellista elämää Lapissa. Paavo on
alkanut polttamaan sikareita ja keikkailemaan vankiloissa. Paavolla ja Marialla ei ole lapsia, mutta he
suunnittelevat adoptoivansa kaksoset Etelä- Afrikasta. Paavon suhde isäänsä on hieman
parempi nykyään, sillä hänen isänsä on jo 90- vuotias ja tarvitsee Paavon apua päivittäisissä
askareissaan. Valtio lahjoitti Marialle ja Paavolle oman järven, jossa on paljon ahvenia. Maria on
opettanut Paavoa onkimaan ja heidät tunnetaankin mediassa ahvenpariskuntana.

Upotus, jossa suora sitaatti

Monta päivää on kulunut siitä kun veljekset Aapo, Eetu, Kimmo ja Juhani jäivät kiinni
valehtelusta ja saivat rangaistukseksi viikon kotiarestia. Heidät suljettiin viinikellariin,
jossa he ovat eläneet pelkällä Banon- juustolla ja punaviinillä. Eetu, nuorin veljeksistä, kaipaisi kovasti
maitoa ja suomalaista ruisleipää, jota hänelle ei ole suotu kotiarestin aikana. Kimmo, veljeksistä
toisiksi vanhin, on juonut näiden päivien aikana kymmenen pulloa punaviiniä ja näyttää voivan pahoin. Veljesten täytyisi sinnitellä vielä kaksi päivää kellarissa.
Joskus 48 tuntia voi tuntua
kuitenkin ikuisuudelta. Juhani :
" Kaikilla meillä on täältä makeita muistoja. - Ovi auki!" Eetu: " Hei Juhis, me ollaan telkien
takana." Aapo: "Sain idean. Voisimme ehdottaa äidille, että meidän viikkorahojamme voitaisiin pienentää
sillä ehdolla, että pääsemme pois täältä. Mitäs tuumitte?" Juhani: "Mene helvettiin keskustelemaan
perkeleen kanssa! - Akkuna säpäleiksi ja vankeudesta pois! Ulos koko pataljoona!" Kimmo: "Karataanko
me? Mulla on vielä pullo juomatta. " Aapo: "Juhani, älä riko ikkunaa! En halua, että äiti suuttuu
meille vielä enemmän. Voi , en pysty katsomaan tätä." Juhani: "Tehty on tehty. Katsos tuossa!" Aapo:
"Miten uskalsit! Minä jään kyllä tänne!" Eetu: " Ja mites tämä selitetään äidille? Hienoa, en saa
enää koskaan maitoa ja ruisleipää. " Juhani: "Akkuna sälähti ja taivas välähti, kun kerran vaan
keikahti Jussin pussi! Se oli Laiska- Jaakon mälli." Eetu: " Tämä tästä vielä puuttui, Juhani on humalassa." Juhani: "Tie on auki, lähdetkö liikkeelle?" Aapo: "En taatusti." Juhani:
"Aapo, tie on auki, lähdetkö liikkeille?" Aapo: " Mitä muutakaan voisin tehdä kun sinä uhkailet minua nyrkeillä? Katsos, olen jo lähdössä, älä vain lyö minua." Juhani: "Istu ja pala!" Eetu: "Kunnelkaa, joku on tulossa!" Juhani: " Onko se lukkari: Minä
sivuun häntä. " Eetu: "Se on varmaan vartijamme." Juhani: "Se on lukkari.
Minä sivuun häntä hieman." Eetu: " Juhis, nyt ulos ikkunasta. En päästä sinua tekemään hirmutöitä!"
Juhani: "Hellitä! Mitä pelkäät sinä hirmutöitä? Hänen otan vaan koreasti polvilleni, nostan ylös takkinsa
pitkät liepeet ja nassielen häntä paljaalla kämmenelläni, ja totta on tekevä tämä kämmen. Hellitä,
armas veljeni, muutoin sydämmeni halkee kuin Korkin säkkipilli. Hellitä! sinä näet kuinka pääni höyryy."
Eetu: " Jos et nyt tee kuten sanon, en enää koskaan puhu sinulle." Juhani: "Mennään sitten. Mutta
enpä suostuisi tähän, jos en sydämestäni sinua rakastaisi". Veljekset lähtivät viinikellarista ja kun
veljesten vartija saapuu paikalle, hän huomaa lasinsirpaleita lattialla tyhjien pullojen
viereltä. Hän katsoo ulos ikkunasta ja näkee kuinka neljä pientä hahmoa katoavat metsään.
Veljeksillä on nälkä, mutta he eivät löydä metsän keskeltä näin äkkiseltään ravintolaa. Veljekset kävelevät, pitkän matkan, kunnes löytävät pienen
polun, joka johtaa pieneen kylään. Perillä kylässä Juhani ottaa taskustaan 200 gramman Banon- juuston ja
ojentaa sen Kimmolle. Juhani: "Nyt syömme oikein kuninkaallisen atrian." Kimmo: " Tämäkö on sinun
kuninkaallinen atriasi?" Eetu: " Tiedättekös kuinka paljon tällaisesta palasta Banon- juustoa maksetaan
täällä päin? " Aapo: " Mie keksin! Myydään se jollekin kauppiaalle. " Veljekset saavat kuin saavatkin myytyä 200 gramman Banon- juuston kauppiaalle, joka maksaa siitä vieläpä kohtalaisen
hyvän hinnankin. Veljekset löytävät kylästä pienen ravintolan, josta he tilaavat mieleisensä annokset.
Juhani: " Lakki päästäs kun syöt, sinä kokkare" Aapo: " Anteeksi veljeni." Juhani: "Kas niin. Totella täytyy sinun;
ei auta." Eetu: " Hyvää ruokahalua rakkaat veljeni! Maitoa ja leipää, vihdoinkin! " Juhani: "Ainapa
hän on kiusan kapula." Aapo:"Enkä ole! Sinä se aina määräilet kaikkia! " Juhani: "Sinä olet vihainen rakkikoira, niinkuin kuului
veisussa > seitsemän miehen voima>. Aapo: " Itse olet senkin ärveliäs myyränpalanen!" Juhani: "Sinä
olet karvautta täys." Kimmo: " Voisitteko lopettaa ja ruveta syömään ennen kuin ruokanne jäähtyy? Ei
teidän kinasteluanne jaksa kuunnella. Syökää, veljeni rakkahat, syökää." Juhani: "Syön kyllä. " Eetu: " Ajatelkaa nyt.
Meillä ei ole paikkaa minne mennä, ei kotia enää, ei sentin senttiä. Meillä on vain toisemme. Se
on tärkeintä, ja millään muulla ei ole niin väliä. " Juhani: " Niin on laita. Mitä sanot, veli Aapo?"
Aapo: " Ei jaksa kinastella tänään. Meidän täytyy löytää nukkumapaikka
iltaan mennessä." Iltaan on vielä aikaa, mutta on kulunut tunteja siitä kun veljekset karkasivat kellarista. Oliko se järkevä teko, sitä en voi teille kertoa. Voitte kuitenkin olla varmoja siitä, että Banon- juusto ja punaviini eivät maistu veljeksille vähään aikaan.

Venäläinen ja minä

" Lila, anna se takaisin! " Viola käskee ja katsoo minuun jäätävästi sinisillä silmillään. Hänen tumman ruskeat kiharansa ovat piilossa vaalean peruukin alla ja hän on pukeutunut mustiin nahkasaappaisiin, vihreisiin mikroshortseihin ja ihoa myötäilevään kirkkaan keltaiseen toppiin. Viola suorastaan säihkyy eikä kukaan toinen nainen tässä huoneessa pysty kilpailemaan hänen kanssaan miehistä. " Viola, olet minulle velkaa tämän. Minun ansiotani on, että sinulla on töitä täällä" . Hän irvistää minulle valkoisilla hampaillaan ja nappaa setelin sormieni välistä. " Mikä kuuluu mulle, ei kuulu sulle", hän sanoo hienoisella venäläisellä korostuksellaan, laittaa setelin lompakkoonsa ja sytyttää tupakan."Haluutsäkin?" " Haista paska" , sanon ja nousen pöydästä.
Juuri kun olen kävelemässä upouusilla piikkikorkokengilläni kohti baaritiskiä, huomaan jonkun käden olkapäälläni. Käännyn ja näen pitkän lihaksikkaan miehen katsovan minua. Harmi, että miehen katseessa ei ole kiihkoa, sillä mies on aikamoinen pakkaus. "Sä olet ihan eri näköinen. Mitä oot tehnyt hiuksillesi?" Robert kysyy, ja ottaa taskustaan viisikymppisen. " Anna tää Violetille." Kumarrun Robertia päin, kiedon käteni hänen ympärilleen, ja katson häntä syvälle silmiin seksikkkäästi. Kuiskaan miehen korvaan käheästi, " tottakai annan". Robert ottaa minuun etäisyyttä ja hänen äänensävynsä on nyt vaativa: " anna vaan nää rahat sille". Laitan viisikymppisen laukkuuni ja katson Robertia arvioivasti. Miksi Robert on niin kiintynyt Violaan? Yritän löytää miehestä virheitä, mutta hän on aivan liian täydellinen ollakseen täällä. Ammatiltaan kultaseppä, muistan Violan kertoneen. Koska ulkonäössä ei ole mitään moitittavaa, hänellä täytyy olla päässään jotain vikaa.
Istumme baaritiskillä, minä, Robert ja Viola. Robertin kanssa Viola tuntuu unohtaneen kokonaan roolinsa Violetina. Robert ja Viola keskustelevat venäläisestä kirjallisuudesta ja kuolen tylsyyteen. Tilaan tequilan, kohta jo kolmannen. "Robert, voisitko antaa Lilalle vähän rahaa, kun se näyttää noin turhautuneelta?" Viola pyytää anelevasti. Saan toisen viisikymppisen Robertilta. Tämän yön aion tienata istumalla ja juomalla tequilaa.
Ympärilläni pyörii, ja voin pahoin. Voisin nukahtaa baaritiskille. " Robert, olisitko niin kiltti ja antaisit Lilalle vähän rahaa, jotta hän hieman piristyisi?" En tiedä millä tavalla Viola sen tekee, mutta hän saa Robertin toimimaan aina oman pillinsä mukaan. Se bitch. En ole tyytyväinen yön saldoon, mutta paikalla ei ole yhtään epätoivoista miestä, paitsi Robert. Violan nauru kaikuu huoneessa, en saa Violan sanoista selvää. Samperin tequilat ja niiden aiheuttama humala. Viola istuu nyt Robertin sylissä ja kummallakin näyttää olevan hauskaa. Hänen vaalea peruukkinsa on tippunut lattialle ja kiharoineen hän näyttää hieman joltain Hollywood- tähdeltä, jonka nimi ei nyt muistu mieleeni. Viola on kaunis kuten venäläiset naiset ovat. Yht' äkkiä valot sammuvat ympäriltäni.
"Lila herää!" huudetaan korvaani. "Lähdetään" , Viola sanoo, mutta en ole varma kummalle meistä. Hieron silmiäni ja katson kelloa. Viola pukee minut lampaanvillatakkiinsa ja koitan nousta seisomaan. Otan tukea Violasta ja hoipertelen baaritiskiltä ulko- ovelle. " Olen saanut tarpeeksi tästä kapakasta", Viola auttaa minut auton takapenkille ja sytyttää tupakan. " Me lähdetään tänään Chicagoon. " En jaksa enkä välitä ymmärtää Violan sanoja. Auton takapenkillä on pehmeää ja teen mukavan sikiöasennon itselleni. Suljen silmäni ja antaudun väsymykselle. Näen painajaista karvaisista menninkäisistä, joilla on hikiset kainalot. Menninkäiset seuraavat minua metsässä enkä löydä Violaa mistään. Menninkäiset sitovat minut ja hukuttavat Tequilaan.
Herään kamalaan pakokaasun hajuun. Päätäni särkee. Mitä ihmettä teen auton takapenkillä? Nousen istumaan, ja näen auton ikkunasta maalaismaisemaa. Viola istuu roolissa ja hyräilee jotain venäläistä kappaletta. " Huomenta. Nukuitko hyvin?" " Viola, mitä ihmettä teen auton takapenkillä? Kenen auto tämä on?" " Sä mietit ihan liikaa. Me mennään nyt Amerikkaan." Viola on hullu, rohkea ja vielä kerran hullu. Amerikkaan? Eihän meillä edes ole varaa siihen. " Katso näitä! " Viola ojentaa minulle kaksi matkalippua, joissa lukee From Tallinn to Chicago. Olemmeko Eestissä? Olenko nukkunut koko laivamatkan auton takapenkillä? Miten ihmeessä Viola onnistui siinä? " Meillä on rahaa enemmän kuin amerikkalaisilla ja eestiläisillä naisilla on yhteensä! " Ystäväni on hullu, nyt se tuli todistetuksi. Kun Viola saa jotain päähänsä, silloin se on menoa. Elämässä tulee ottaa riskejä, niin hän sanoo aina kaikille. " Viola, mistä sait rahat ? Varastitko? " " Robert asuu Amerikassa. Sillä on oma yritys siellä. Me mennään sinne töihin. " Tekemään mitä? Kiillottamaan sormuksia? Ajattelen pitkiä lihaksikkaita miehiä Amerikassa ja pieniä karvaisia miehiä Suomessa. Alan lämmetä Violan hullulle idealle.

Hei Inka.

Kirjoitan tämän siltä varalta, että sinulla sattuu olemaan tylsää töissä. Toivottavasti onkin, että satut lukemaan tämän. Oli mukavaa tänään, kiitos siitä. Kohta on talvi, eikös ole ihanaa? Mulla on ihan hirveästi noita itsenäistä, ja tuurilla pääsen kokeista läpi. Mutta mikäs siinä jos pääsee. Onko siellä töissä kivaa? Koita jaksaa. Haleja.

Marii

Miten suomalaisten koulutusmahdollisuudet ovat parantuneet viimeisen 200 vuoden aikana?

1800- luvun alun yhteiskuntamme oli sääty- yhteiskunta. Ihmisen syntyperä vaikutti ratkaisevasti hänen elämäänsä ja oikeuksiinsa yhteiskunnassa. Vain aatelistoilla ( joita oli vain 0.3% väestöstä) oli etuoikeus korkeimpiin virkoihin. Näihin aikoihin oli tapana, että virka- asema periytyi tai se pidettiin suvussa naimakaupalla. Säätyerojen tuli näkyä arkielämässä. Ihmiset uskoivat, että toiset oli luotu herroiksi ja toiset sopiviksi raskaaseen työhön. Talonpoikia pidettiin hitaina ja tyhminä kun taas pappeja ja opettajia harkitsevina ja selkeitä ajatuksissaan. Ihmisten luonteiden erilaisuudella perusteltiin eriarvoisuutta ja yhteiskunnan työnjakoa. Ajateltiin, että säätyläisille ei sopinut työ ja siitä saattoi nautiskella vain salaisena paheena. 1800- luvulla opetus kuului kirkolle. Kansakouluja ei ollut, vaan seurakunnan tehtävä oli opettaa välttämätön luku- ja kirjoitustaitoa sekä kristinoppia. Maaseudulla lasten oli tehtävä työtä heti kun he siihen pystyivät. Myös kaupungissa lapset haluttiin laittaa tienaamaan leipäänsä. Kouluttautuminen oli kallista ja vain harvoja varten.
1860- luvulla Suomeen tuli uusi koululaki Aleksanteri II uudistusten myötä. Uusi hallitsija halusi tuolloin mm. kohentaa kansanopetusta. Koululaitos otti suuren harppauksen. Suomenkielisen sivistyneistön luomiseksi perustettiin omakielinen koululaitos. Opettajista kasvatettiin mallikansalaisia, ja heistä tuli paikallisia vaikuttajia. Kansakoulunopettajan ura oli mahdollinen myös talonpoikien pojille ja keskiluokantyttärille, sillä seminaaria varten ei tarvittu pitkää ja kallista oppikoulun käyntiä. Seminaarissa syntyi uutta, lähellä tavallista kansaa elävää sivistyneistöä. Kansakoulut tulivat vuonna 1870 pakollisiksi kaupungeissa, mutta maaseudulle ne juurtuivat hitaasti. Suomenkielisiä oppikouluja oli kolme. Niiden kautta alkoi nousta talonpoikien, pikkuporvareiden ja työmiestenkin lapsia ensin yliopistoon ja sitten virkamiehistöön. Lasten työntekoa alettiin vastustaa. "Kunnon kansalainen kasvaa työssä" ajattelu muuttui "kunnon kansalainen kasvaa koulussa"- ajattelutavaksi. 1890- luvulla enemmistö lapsista ei vielä suorittanut kansakoulua, vaan ainoastaan lukemisen pikakurssin. Vuosisadan lopulla suomenkielisiä oppikouluja oli jo oppikoulujen enemmistö. Suomessa myös tytöt pääsivät oppikouluun. Koulu oli tärkeä askel sääty- yhteiskunnan hajoamisessa, ja lukeneistossa alkoi olla kaikkien kansanosien jälkeläisiä. Koulutusmahdollisuudet olivat parantuneet huomattavasti 1800- luvun alkuun verrattuna. Kuitenkin 1800- luvun loppupuolella koulutus oli vasta saamassa tuulta siipiensä alle. Läheskään kaikki eivät halunneet panna lapsiaan kouluun.
Elintasojen noustessa vanhempien mahdollisuudet elättää lapsiaan kohentuivat ja lasten tehdastyö alkoi vähentyä nopeasti. 1800- luvun jälkipuoliskolla kaikkien väestöryhmien elintaso nousi maalla ja kaupungissa. Ihmisillä oli kaksi kertaa parempi palkka ja nyt myös muilla kuin varakkaiden lapsilla oli mahdollisuus käydä koulua ja siten nousta sosiaalisessa hierarkiassa. Vuonna 1921 hyväksyttiin uusi oppivelvollisuuslaki, mutta täydellinen oppivelvollisuus toteutui vasta parikymmentä vuotta myöhemmin. Koulunkäynnistä tuli Suomessa merkittävä sosiaalisen kohoamisen väylä. Kuitenkin 1920- luvulla vielä vain 20-25% uusista ylioppilaista oli talonpoikaiston ja työväestön lapsia. Oltiin kuitenkin menossa hitaasti tasa- arvoisempaan suuntaan.
Kaupunkien kasvu vakiinnutti Suomeen kaupunkilaisen elämäntavan. Toisen polven kaupunkilaisia alkoi olla huomattavan paljon sekä työväestössä että keskiluokassa. 1950- luvulla Suomesta tuli teollisuusmaa ja teollisuustuotanto lähes kaksinkertaistui kymmenessä vuodessa. Teollistuminen ja viljas muuttoliike maaseudulta kaupunkiin merkitsivät hidasta vaurastumista ja nykyaikaistumista. Maaseuduille perustettiin nuorille ennätysmäärä kouluja, mutta seuraavalla vuosikymmenellä samat nuoret joutuivat etsimään työpaikkaansa kaupungeista. 1960- luvulla suomalainen yhteiskunta uudistui nopeasti syvien taloudellisten ja sosiaalisten muutosten tuloksena. Alulle pantiin peruskoulu- uudistus ja muita koulu- uudistuksia, joilla tähdättiin koulutustason nousuun ja koulutukselliseen tasa- arvoon. Kaikkien lapsilla alkoi olla mahdollisuus päästä lukioon, kauppaopistoon ja yliopistoon. Opiskelijamäärät moninkertaistuivat 1960- luvun alusta.
Koulutus hävitti sosiaalisia raja- aitoja, jotka vielä 1950- luvulla olivat melkoisen jyrkät. Suomesta tuli muiden pohjoismaiden kaltainen hyvinvointivaltio. Maaseudun väestö väheni koko 1970- ja 1980- luvun. Teollisuuden menestys nosti ihmisten elintasoa, ja tämä riitti korvaamaan maaseudun menetykset. Suomalaisten ammattirakenne muuttui rajusti yhden sukupolven aikana. Käsite hyvinvointivaltio tuli yleiseen käyttöön 1970- luvulla. Suomessa ihmisten elinoloja tasattiin julkisilla tulonsiirroilla. Koulutus maksettiin valtion kassasta. 1980- luvun lopulla jokainen suomalainen sai tarvittaessa yhteiskunnalta toimeentuloturvan: muun muassa opintotuen. 1980- luvun lopulla Suomi kuului maailman rikkaimpien maiden joukkoon ja tuloerot olivat maailman pienimmät. Veroja maksamalla ihmiset saivat vastineeksi muun muassa ilmaisen koulutuksen. 1980- luvulla teolliisuusyhteiskunta muuttui palveluyhteiskunnaksi. Suomen jäsenyys Euroopan unionissa tuli voimaan vuonna 1995. EU on valtioiden liiton ohella myös kansalaisten unioni: EU:n kansalaisilla on oikeus asua ja työskennellä toisessa EU- maassa. Yhä enemmän suomalaisia opiskelijoita asuu uudessa kotimaassaan EU:n alueella. Kouluttautuminen ei ole enää rahasta kiinni, sillä koulutus on ilmaista ja kaikilla on mahdollisuus käydä koulua. Valtio maksaa opintotukea ja asumislisää kotoaan pois muuttaneille opiskelijoille. Nyky- Suomen koulutusmahdollisuudet eroavat huimasti 1800- luvun koulutusmahdollisuuksista. Kaikilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen. Nykyään aikuisenakin on vielä mahdollista kouluttautua. Suomalaisten koulutusmahdollisuudet ovat parantuneet viimeisen 200 vuoden aikana huikeasti.

1860 ja 1960- lukuja on pidetty talouden murroskausina Suomen historiassa. Kerro millaisia muutoksia näillä vuosikymmenillä tapahtui.


Muutokset 1860- luvulla

Aleksanteri II sanelemien Suomea koskevien uudistuksien seurauksena alkoi aikaisempaa vapaamielisempi politiikka. Talouselämän rajoituksia purkamalla tehtiin tilaa yritteliäisyydelle, jota valtio oli siihen asti rajoittanut. Kun Aleksanteri II kutsui maan säädyt koolle 1860- luvun alussa, suomalaisten ymmärrys asemastaan poikkesi venäläisten käsityksestä. Suomalaiset ajattelivat, että he olivat valtioliitossa Venäjän kanssa, mutta venäläisten käsityksen mukaan Suomi oli Venäjän yksi provinssi, jolla vain oli erilliset hallintosäädökset. Valtiopäivillä 1860- luvulla pantiin alulle joukko tärkeitä uudistuksia, joista yksi oli uusi valtiopäiväjärjestys. Sen mukaan valtiopäivät kokoontuivat säännöllisesti viiden vuoden välein. Valtiopäivillä käytiin tärkeimmät yhteiskunnalliset keskustelut ja asioihin yritettiin löytää suomalainen ratkaisu. Valtiopäivät synnyttivätkin Suomeen poliittisen elämän. Säädyt edustivat Suomen asukkaita, mutta maan asioista ne eivät saaneet kuitenkaan viime kädessä päättää vaan itsevaltias saattoi tehdä miten parhaaksi katsoi. Aleksanterin II sanelema Suomea koskeva ohjelma koski sekä maan talouden kehittämistä että kansanopetuksen ja alempien virkamiesten olojen kohentamista. Aleksanteri II halusi erityisesti teollisuutta, merenkulkua ja kauppaa kehitettävän. 1860- luvulla uudistukset alkoivat näkyä: koululaitos otti suuren harppauksen ja asetus kansakouluista annettiin, tehtaita rakennettiin valtion lainoilla, rautateitä alettiin rakentamaan, merenkulkua kehitettiin ja höyrysahat ja kauppojen perustaminen maaseuduille sallittiin. Saimaan kanava rakennettiin, ja se kytki Itä- Suomen mereen ja Pietariin. Vuonna 1960 Suomi sai myöskin oman rahan, markan. Hallintoa alettiin uudistaa kaikilla aloilla: Suomeen tuli muun muassa uusi kirkko- ja koululaki ja uudet kunnallislait. Seurakunta ja kunta erotettiin toisistaan. Kunnat saivat paikallisen itsehallinnon. Kuntakokouksissa valittiin kunnallislautakunta, joka hoiti yhteisiä asioita, kuten köyhäinhoidon ja teiden kunnossapidon. Kunnallisvalta keskittyi varakkaampien talollisten ja harvojen virkamiesten käsiin. Suomen viennin ja tuonnin kasvaminen ja Aleksanteri II tarmokas talouselämän edistäminen vauhdittivat teollistumista. Suomalainen yhteiskunta muutti uudenlaiseksi, nykyaikaisemmaksi. J.V.Snellman, fennomaanit- nimisen liikkeen johtaja, kohosi senaattoriksi ja lopulta aateloitiin. Snellman loi idean yhdestä Suomen kansasta, joka tuli koulun ja kielen avulla herättää kansalliseen tietoisuuteen. Snellmanin oppi saikin tukea kansan lisäksi myös hallitsijalta, sillä fennomania korosti uskollisuutta keisarille. 1800- luvun jälkipuoliskolla alkoi myös kansalaistoiminta, kansalaisjärjestäytyminen, jollaista ei aikaisemmin ollut sallittu. Kansalaisten "herääminen" oli valtiollista heräämistäkin suurempi muutos Suomalaisessa yhteiskunnassa. Ajatus Suomen kansasta alkoi yleistyä. Opettajista tuli paikallisen seuratoiminnan alkuunpanijoita ja paikallisia vaikuttajia. Vuosina 1867- 68 Suomessa kuoli ihmisiä joukoittain nälkään. Syynä oli huono sato, sillä viljaa saatiin vain puolet normaalista. Paikoin kato oli lähes täydellinen. Ruoan puute ajoi ihmiset liikkeelle ja kerjäläisjoukot levittivät kulkutauteja. Katovuodet saivat aikaan sen, että maatataloutta alettiin uudistamaan ja tehostamaan.

Muutokset 1960- luvulla

Kekkosen ensimmäinen presidenttikausi 1956- 62 oli sisäpoliittisesti rikkinäistä aikaa. Neuvostoliitto katsoi, että se ei voinut enää luottaa Suomen ulkopoliittisen linjan jatkuvuuteen. 1960- luvulla Suomi pyrki järjestämään uudelleen poliittisia ja kaupallisia suhteitaan länteen. Suunnitelmat kuitenkin kaatuivat Ranskan vastustukseen. Kesällä 1961 kansainvälinen tilanne oli jälleen äärimmäisen jännittynyt. Berliinin muuri pystytettiin ja ajauduttiin kolmannen maailmansodan partaalle. Lokakuun lopussa 1961 Neuvostoliitto ehdotti Suomen hallitukselle neuvotteluja yhteisestä puolustautumisesta. Sotilaallisia konsultaatioita onnistuttiin kuitenkin lykkäämään. Suomi pääsi Euroopan vapaakauppaliiton Eftan jäseneksi vuonna 1961. Vuodesta 1966 alkoi enemmistöhallitusten ja aiempaa vakaamman parlamentarismin kausi. Vuoden 1966 vaaleissa SDP, kommunistit sekä Työväen ja Pienviljelijäin Sosiaalidemokraattinen Liitto muodostivat laajapohjaisen enemmistöhallituksen, jota alettiin kutsua kansanrintamahallitukseksi. Kansanrintamahallituksen tärkeimpiä aikaansaannoksia olivat ensimmäiset tulopoliittiset kokonaisratkaisut. Vuodesta 1968 Suomessa alettiin solmia pohjoismaisen mallin mukaisesti valtion, työmarkkinajärjestöjen ja maataloustuottajien välisiä laajoja sopimuksia, joihin liittyi Eduskunnan säätämiä sosiaalisia uudistuksia sisältävä lakipaketti. Kokonaisratkaisuissa sovittiin talouspolitiikan peruslinjasta sekä työehdoista, palkoista ja maataloustuotteiden tavoitehinnoista. Etujärjestöjen valta kasvoi eduskunnan kustannuksella. Palkansaajien ja muiden työntekijöiden liittymisen määrä ammattiyhdistyksiin alkoi nousta. 1960- luvun loppuun mennessä televisio tavoitti koko maan. Suomalainen yhteiskunta uudistui nopeasti syvien taloudellisten ja sosiaalisten muutosten myötä, joka sai aikaan yhteiskunnallista keskustelua. Yhteiskunnan nopeaa muutosta 1960- luvulla alettiin kutsua rakennemuutokseksi. Sillä tarkoitettiin erityisesti maatalousyhteiskunnan muuttumista teolliseksi ja palveluyhteiskunnaksi. Maalaissuomi muuttui taajamien ja lähiöiden Suomeksi. 1960- luvun lopussa kaupunkien väkiluku ylitti ensi kerran maaseudun väkiluvun 1960- luvun alussa. Rakennemuutos oli pohjimmiltaan taloudellinen ilmiö. Raha ja työpaikat siirtyivät huonosti tuottavilta alueilta ja aloilta paremmin tuottaville. 1960- luvun jälkipuoliskolla koettiin todellinen maaltapako. Sadattuhannet ihmiset muuttivat kotimaan kaupunkeihin tai siirtolaisiksi Ruotsiin. Ajoittainen asuntopula ja työttömyys olivat näkyvimpiä yhteiskunnallisia ongelmia. Asuntopulaan oli syynä muuttoliike, työttömyyteen sitä vastoin maaseudun työpaikkojen vähentyminen. Asuntopulasta päästiin rakentamalla suuria kerrostalolähiöitä ja myöntämällä pitkäaikaisia valtion takaamia asuntolainoja. 1960- luvulla pantiin alulle peruskoulu- uudistus ja muita koulu- uudistuksia, joilla tähdättiin koulutustason nousuun ja koulutukselliseen tasa- arvoon. Kaikkien lapsilla alkoi olla mahdollisuus päästä lukion, kauppaopistoon ja yliopistoon. Opiskelijamäärät moninkertaistuivat 1960- luvun alusta. Siitä seurasi se, että yhteiskunnalliset erot alkoivat olla Suomessa huomattavan pieniä aikaisempiin oloihin ja muihin maihin verrattuna. Suomesta alkoi tulla muiden Phjoismaiden kaltainen moderni hyvinvointivaltio.

Nalle Puh ja kumppanit

En olisi osannut aavistaa. Tulitte luokseni ja toitte karkkia taskuissanne. Tukka pystyssä ja tohvelit jalassa toivotin teidät tervetulleiksi. Halusitte piristää minua lakritsilla ja minttusuklaajäätelöllä. Laitoin meille teetä hunajalla. Kyselitte vointiani, juttelimme ja olimme hiljaa. Annoin jäätelön hitaasti sulaa suussani. Nalle Puh- muki lämmitti käsiäni. Kuinka olin unohtanut, että tee voi olla näin hyvää?


Tekstiviesti

On pimeää ja ummistan silmäni taas. Ulkona on kylmä, mutta minulla on lämmin ja hyvä olla. Näin ihanaa unta, ja koitan palauttaa mieleeni kaikki yksityiskohdat siitä. Kohta pitäisi.. mutta ei vielä. Huone on kylmä, suorastaan jäätävä. En kyllä nouse, en varmasti! Kello on vasta seitsemän, minuuttia vaille. Tavallinen tylsä päivä tiedossa, ajattelen. Kännykkäni piippaa, saan tekstiviestin: " Mukavaa koulupäivää. Olet tärkeä." Huokaisen ja laitan varpaani kylmää lattiaa vasten. Minua ei enää palele.

Syntymäni päivä

Tallinnan Kuressaaren majassa on rottweilereitä, kääpiövillakoiria, sileäkarvaisia kettuterriereitä – koiria laidasta laitaan. Sanonta, että omistaja on koiransa kaltainen, pitää paikkansa. Rottweilereiden omistajista monilla on musta nahkahame tai takki, ja he ovat vastakohtia whippetien omistajille, jotka ovat kaikki yhtä luisevia kuin koiransakin. Täällä, Kuressaaren majassa on meneillään jokavuotinen koiranäyttely. Nyt eletään vuoden 1989 maaliskuuta Eestissä ja jos sitä ei tietäisi, voisi luulla olevansa Venäjällä. Eestin valtionpäämiehen Jaakop Leevikin omistamassa talossa yli puolet paikalla olijoista puhuu venäjää. Iäkäs nainen, joka on peittänyt hiuksensa ruutukuvioisella huivilla, sanoo spanielilleen “ I dis'suda”. Koira tottelee ja menee iloisena omistajansa luokse. Petit brabanconit seuraavat tottelevaisesti omistajiaan ympäri salia, kun ulkomuototuomarit arvioivat kriittisesti koirien ulkomutoa, luonnetta ja liikkumista. Kaikista petit brabanconeista yksi on yli muiden. Prince tepsuttelee tumman ruskeine silmineen omistajansa perässä ylväänä ja tietoisena siitä, että on valovoimaisin kaikista muista talon tepsuttelijoista. Kaunis, vaalea norfolkinterrieri istuu salin laidalla ja seuraa näyttelyä mielenkiinnolla. Neitokainen huomaa oitis tummaverisen petit brabanconin ja päättää mennä haistelemaan sitä näytöksen jälkeen.

“Etkö luule, että punainen kynsilakka on liian seksikäs?”, Carmen Kass kysyy epäröiden Tallinnan Kaubamaja- tavaratalossa. “Sähän täytät 17- vuotta. Kyllä sä voit jo punaista kynsilakkaa käyttää”, hänen ystävänsä vastaa hänelle. Carmen ei ole vakuuttunut. Hän on pukeutunut polven pituiseen turkoosiin hameeseen, joka korostaa hänen kapeaa vyötäröään. Hiukset ovat saparolla, ja hän on juuri oppinut käyttämään ripsiväriä. “Mikä tämä on?”, Carmen kysyy ja ojentaa kynää muistuttavan esineen ystävälleen. “Se on huultenrajauskynä”. Carmen punastuu. Kyllä hänen olisi se pitänyt tietää. Alunperin hän oli tullut katsomaan tänne housuja, mutta eksyi kosmetiikkaosastolle. Viime aikoina hänen on ollut vaikeaa löytää sopivia housuja, sillä hän on kasvanut pituutta ainakin 10cm viime kesästä. Hän on harvinaisen pitkä ikäisekseen. “Voinko auttaa teitä jotenkin?”, kysyy nainen suurilla, punaisilla huulillaan. Hänellä on samanlainen hame kuin Carmenilla, mutta se on suurempaa kokoa kuin Carmenin. Naisella on tyylikkäät valkoiset sukkahousut, jollaiset Carmen haluaisi itselleen. “Tuota, missä teillä on sukkahousuja?”. Nainen osoittaa alusvaateosastolle, ja Carmen hymyilee kiitoksen merkiksi. Kun Carmen kävelee kassan ohi, hänestä tuntuu, että joku tarkkailee häntä. Etelä- eurooppalaisen näköinen tumma mies hymyilee hänelle. Carmen punastuu, ja tällä kertaa hän on aivan tulipunainen. Mies lähestyy Carmenia kohti. “Do you speak english?” “Yes. Maybe”, Carmen takertelee. “Would you like to become a model? “ Mies kysyy Carmenilta, ja Carmen toistaa itseään: “Yes. Maybe”. Mies jatkaa: “ I want you to be the next supermodel, do you understand?”. Heti perään paikalle ilmestyy myyjätär, joka kertoo Carmenille, että mies on italialainen muotiagentti, joka tarvitsee kaksi eestiläistä mallia italiassa sijaitsevaan muotitoimistoonsa. Palkka olisi huikea, sillä hänestä olisi selvästi supermalliksi. Carmen lupaa miettivänsä asiaa, kunhan on keskustellut ensin äitinsä kanssa. “Tomorrow!”, etelä- eurooppalainen huudahtaa, “Tomorrow 27th March we will go to the Italy!” Huomenna Carmen täyttäisi 17- vuotta. Huomenna hän olisi jo Italiassa.

Eletään maaliskuuta vuonna 1989. Pitkä hontelo mies ajaa ylinopeutta. Hän on saanut 15 minuuttia sitten tietää, että hänen ihana vaimonsa on synnyttänyt. On 26. päivä ja mies on 26- vuotias. Tiet ovat kuoppaisia, ja mies kiroaa Lennart Merta, joka lupasi viime vaaleilla teiden korjaus- ja uusimistoimia. Nyt ei ollut aikaa hukattavana. Hän ei ehdi puhua sairaalatädeille, vaan juoksee suoraan ylös rappusia ja liukastuu kolmannen kerroksen sisäänkäynnin edessä. Miestä pyörryttää, mutta hän ei ole varma johtuuko se jännityksestä, vai siitä, että hän löi päänsä lattiaan. Mies autetaan istumaan, päässä pyörii: “Synnytysosasto, miksi ihmeessä ovessa lukee synnytysosasto?”Mies ei ymmärrä. Hän istuu paikallaan tovin ennen kuin pystyy taas seisomaan. Yht' äkkiä hän muistaa miksi oli tullut tänne. Hänen vaimonsa synnyttää! Miehelle sanotaan, että häntä ei päästetä vaimonsa luokse synnytyksen aikana. Mies odottaa. Odottaa kuusi tuntia. Seitsemännen tunnin aikana mies järkyttyy: kaksi tummasilmäistä olentoa katsovat häntä kummaksuen, äiti ja lapsi. “Ei hän ole vaimoni!”, mies huudahtaa. Miehen täytyy soittaa sairaalasta vaimolleen. Menee hetki ennen kuin vaimo saadaan puhelimen päähän. “Missä sinä olet? Lapsi syntyi tunti sitten!”

"Vollenweider”
Marii syntyi 80- luvun loppupuolella eestiläiseen perheeseen, jossa ei ollut muita lapsia. Kun Marii täytti yhden vuoden, hän pääsi isän reppuselässä Eestin laulufestareille. Marii muutti äidin mukana
kolme vuotiaana Suomeen ja pelastusarmeijan naiset pitivät huolta hänestä. Hän aloitti kuoron pian Suomeen saapumisensa jälkeen, ja oppi nopeasti kielen laulujen avulla. Jouluisin Marii sai laulaa
kirkossa ihmisille joululauluja ja pukeutua enkeliksi. Mariilla oli pitkään kaikki aivan mainiosti. Koulu meni hyvin ja hänellä oli mahtavia musiikkiharrastuksia. Mariilla oli oma bändi, joka esiintyi ympäri Helsinkiä. Marii oli onnellinen lapsi. Yläasteella opettajat sanoivat Mariille, että koulu on tärkein asia Mariin elämässä. Marii unohti rakkautensa musiikkiin ja keskittyi koulun käyntiin. Lukion alkuvuodet olivat hektisintä aikaa Mariin elämässä. Marii sai paljon uusia tuttavuuksia lukiosta, ja muutaman elinikäisen ystävän. Muutama kuukausi ennen ylioppilaskirjoituksia Mariin jalka meni huonoon kuntoon. Lääkärit tutkivat jalkaa, mutta eivät löytäneet syytä jalan oireiluun. Marii ei pystynyt käymään koulussa, sillä kävely teki liian kipeää. Hän kuitenkin kirjoitti ylioppilaaksi samana keväänä. Marii vietti pitkän välivuoden kuntouttamalla jalkaansa fysioterapiassa. Hänelle tehtiin kaksi leikkausta, joista toinen helpotti hieman oireita. Välivuoden jälkeen Marii pääsi opiskelemaan artesaaniksi Lahden ammattikorkeakouluun. Kuukausi ennen kuin artesaanin opinnot alkoivat,
Marii
rakastui Eestin laulufestareilla filippiiniläiseen muusikkoon. Mariin jalka ei kuitenkaan kestänyt matkustelemista, ja filippiiniläinen häipyi kuvioista.
Marii lopetti artesaanin opinnot ja perusti oman liikkeensä Nurmeksen keskustaan. Marii suunnitteli hienoja koruja, enimmäkseen suormuksia. Marii oli tehnyt monelle ystävälleen kihlasormuksen, mutta ei ollut itse vielä ollut kihloissa kertaakaan. Mariilla oli on off- suhde paikallisen pubin omistajan kanssa, joka ei kuitenkaan antanut Mariille sitä mitä hän tarvitsi. Hän kaipasi edelleen Filippiiniläisen muusikon syliin. Kesät Eestin
laulufestareilla olivat melko samanlaisia, ja Marii alkoi jo pian lähestyä 30 vuotta. Laivamatkalla Suomeen Marii kohtasi elämänsä rakkauden baaritiskillä. Sveitsiläinen Andreas Vollenweider oli tulossa bändinsä kanssa Eestin laulufestareilta ja pyysi Mariita lähtemään mukaansa Norjan Folk- festivaaleille. Koska miehellä oli lihaksia, Marii ajatteli, että mies voi kantaa hänet takaisin Suomeen jos jalka alkaisi
oireilemaan pahasti. Marii ja Andreas Vollenweider vihittiin Den Norske kirkossa Bergenissä. Andreas Vollenweider kantoi Mariin sylissään Sveitsiin, jonne Marii perusti miehensä nimellä kultasepän liikkeen. Liike menestyi ja Vollenweiderit saivat kaksoset. Andreas Vollenweider kuoli sydänvikaan 74- vuotiaana ja Marii Vollenweider teki kultapatsaan miehensä muiston kunniaksi. Kuoltuaan, Marii testamenttasi kaikki arvokkaimmat kultakorunsa Norjan prinsessa Märtha Louisen perustamalle enkelikoulun oppilaille. Andreas Vollenweider- niminen liike siirtyi lapsille äitinsä kuoleman jälkeen ja kultasepänliike tunnetaan nykyään pelkästään nimellä ”Vollenweider”.