Nyt naiset karvanpoistoon!
Kaikki karvanpoistokeinot huijaavat uskomaan helppoon,
kivuttomaan karvanpoistoon: epilaattori, partakoneenterä, sakset,
vaahdot ja nyt... kylmävaha.
Viikonloppuni alkoi kuin mikä tahansa viikonloppu. Tulin töistä kotiin
ja laitoin ruokaa.
Sain ajatuksen - josta totisesti oli haittaa parin seuraavan tunnin
ajan - käyttää lääkekaapissa oleva vaha pois.
Siispä kylppäriin. Kaivoin esiin kylmävahapakkauksen: ei mitään
kuumavahaklimppeja, sen kuin vain hierot kirkkaita liuskoja käsissäsi,
vedät ne erilleen ja kiinnität sääriisi (tai mihin tahansa). Helppoa.
Tuleekohan tästä hankalaa? Tarkoitan, en ole mitenkään tyttömäinen,
mutta taivun sentään hiukan, joten kai tästä selvitään. Uskoisin.
Joten ohut liuska vain käteen. Siinä on kaksi liuskaa liimattuna
toisiansa vastaan. Tarkoitus olisi hieroa sitä käsissä, jotta vaha
lämpiää ja pehmenee. Keksin paremman idean: otin hiustenkuivaajan ja
väänsin lämmöt täysille. Kylmävahaa, #&%�$!* (voivoi sentään, miten
rumat sanat tulevatkin mieleen.)
Ja sitten laitoin vahaliuskaan reidelleni. Kiristin ihoa ja vedin...
Okei, ei se mikään maailman mukavin tunne ollut, mutta ei pahakaan.
Minähän selviän tästä! Joten seuraavaan liuskaan vain, ylöspäin..
Karvanpoistomestaruuskamppailu jatkukoon.
Pikkupöksyt pois ja oikea jalka wc-istuimelle. Samaa menetelmää
käyttäen laitoin vahaliuskan bikinirajalle siten, että puolet
häpyhuulista peittyi aina pakaraan asti (kyllä, liuskat ovat aika
pitkiä). Syvä henkäys sisäänpäin ja VETO! ....
Kiesus, näkö meni pelkästä kivusta! ... Pikkuhiljaa aloin hahmottaa
taas jotain.
Voi hitto. Olin saanut irti vasta pari senttiä. Toinen henkäisy ja
VETO! Miksi kaikki hämärtyy? Korvissa jumputtaa... Palaan pikkuhiljaa
normaaliin ja vilkaisen "palkintoani", vahan peittämää turkkiani.
Haluan voittaa ihokarvat. Pitelen vahaliuskaa kuin olympiavoittaja
kultamitaliaan. Mutta miksi ihmeessä liuskassa ei näy karvoja? Miksi
vaha melkein kokonaan irronnut? MIhin ihmeeseen se on voinut joutua,
jos se ei kerran ole liuskassa?
Hidas kumartuminen, jalka edelleen wc-pöntöllä. Näen karvoja, siis
niitä karvoja, joiden piti olla vahaliuskassa. Kosketan. Tunnen.
Kosketan vahaa. Huudan hiljaisesti: EIIIIIIIII!!!
Raavin kehoni intiimeintä, herkintä kohtaa, joka nyt on peittynyt
kylmävahalla ja sottaisilla karvoilla ja teen seuraavan ison
erehdyksen. Kuten muistat, jalkani on edelleen wc-pöntöllä.
Jotain on tehtävä. Joten jalka lattialle.. ja sitten tajuan, että pari
paikkaa meni umpeen. Vagina? Tukossa. Peräaukko? Tukossa. Mietin
hiljaisesti, että toivottavasti ei tarvitse kohta mennä kohta pytylle,
sillä sitten pulpahtavat silmät päästä
Vaapun ympäri kylppäriä ja mietin epätoivoisesti, mitä tehdä. Kuumaa
vettä! Kuuma vesi sulattaa vahan! Juoksutan ammeeseen niin kuumaa
vettä kuin siedän ja astun veteen. Vaha sulaa ja mina voin varovasti
raapia sen pois... ?
Väärin! Menen ammeeseen - vesi on hieman kuumempaa kuin vankien
kidutuksessa tai leikkausinstrumenttien steriloimisessa käytetään - ja
istun alas.
Mikään ei ole pahempaa, kuin liimata torttu umpeen - paitsi se, että
se lisäksi kiinnittyy ammeen pohjaan polttavan kuumassa vedessä - mikä
ei muuten pehmennä vahaa.
Joten olen jumissa ammeessa, sananmukaisesti.
SOitan ystävälleni Jaanalle, joka jätti kosmetologikoulun kesken,
joten hänen täytyy tietää, miten vaha saadaan irti.
Ei ole oikein hyvä aloittaa keskustelua lauseella "peppuni ja pimppuni
on liimautunut ammeeseen". Jaana halusi tietää tarkasti, missä kohtiin
peppuani vaha on. "Onko kyse poskesta vai ryppynauhasta" hän kysyi.
Eikä edes yrittänyt kätkeä hihitystään. Kerroin hänelle koko jutun.
Hän käski soittaa valmistajan asiakaspalveluun, jonka numeron löytyy
vahapaketista. Mutta käski myös keksiä hyvän peitetarinan.
"Tajuathan", hän sanoi, "että jos johonkin asiakaspaveluun soittaa
tämmöinen tapaus, ne käskevät odottaa hetken ja nauhoittavat puhelun.
Päädyt vielä radioon tai internettiin, jos kerrot suoran totuuden."
Siinä kun mietimme eri vaihtoehtoja, päädyn repimään vahaa irti
partahöylällä. Luoja, mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin liimata
torttu umpeen vahalla, keittää se kuumalla vedellä ja kiinnittyä
kylpyammeeseen ja SITTEN repiä vaha höylällä veks!
Keskustelun aikana (joka oli jo liukunut muille raiteille) löysin
paketista voidetta, jolla liiat vahat voi irrottaa. Kokeilin sitä ja
aloin kiljua riemusta: se toimii! Lopetin puhelun, jonka jälkeen sain
kaiken vahan pois. Paitsi että kiukukseni huomasin... karvat on
edelleen paikallaan.
Ajelin ne kaikki pois höylällä.
Minähän olin jo täysin turta siinä vaiheessa. Vahapaketin laitoin
takaisin lääkekaappiin, eihän sitä koskaan tiedä, mlloin sitä
tarvitaan.Esimerkiksi, jos vaikka viikset alkavat kasvaa!
Huomenna aion värjätä tukkani
