IRC-Galleria

alfasusi

alfasusi

kolmen prinsessan äiti

Blogi

« Uudemmat - Vanhemmat »

Elämä voittaa...Maanantai 23.06.2008 04:05

Uusi pentu, uudet kujeet. Pennulla on hieno nenä. Sillä on maailman söpöimmät käpälät - hyvä että niitä on neljä. Sillä on luppakorvat jotka lentää kun se juoksee... se on (luonnollisesti) maailman kaunein ja söpöin ja nätein pentu.
Aika kultaa muistot, Jami ei unohdu ikinä, ei ikinä, ei ikinä! Mutta onneksi nämä on yksilöitä ja niitä voi olla monta tärkeää...
Kävin päivällä kyläkaupalla, kun siellä oli 112-päivä ja palokunta jakoi ilmapalloja. Kotiin tullessani minua vastassa oli hurjan kipeä Jami. Olin alunperin suunnitellut, että Jami saa olla vielä ensi viikonloppuun asti jos se pysyy kunnossa kipulääkkeiden avulla.
Tänään oli kuitenkin se päivä, kun lääkkeet eivät enää auttaneet. Oli tullut aika tehdä raskas päätös ja luopua uskollisesta ja urheasta ystävästä.
Jami lähti pois, enää ei ole kipua, enää ei ole vaikeaa liikkua. Sen aika oli tullut täyteen. Nyt se on vapaa. Otin siltä pannankin pois vielä ennen kuin laskin sen lepäämään lemmikkien hautausmaalle. Jami lepää siellä kauniissa paikassa samassa asennossa missä se yleensäkin nukkui, pää etutassujen päällä.
---
Mieheni Timo oli vieressä kun Jami muutti "susien" taivaaseen. Jami oli ollut poissa jo pari minuuttia kun se vielä ykskaks heilutti häntää. Fyysisesti se oli kuolinrefleksi, kauniisti ajateltuna se oli kiitos meille ja ele, että kaikki on nyt hyvin. Ei enää kipua, kaikki on nyt hyvin.

Oheinen kuva otettiin eilen illalla. Ajateltiin silloin, että otetaan joku kuva vielä mutta aikaahan on vielä muutama päivä fiksailla, aika loppui joten se on viimeinen kuva Jamista.
---
Lepää rauhassa ainut ja oikea Jami, ainut ja oikea koira. Ihminen omistaa sellaisen vain kerran elämässään vaikka koiria olisi sata. Jotenkin sen vain tietää kun se on se yksi ja ainut. Muut on vain sitten koiria vaikka niihin kiintyisikin paljonkin. Yksi on vain ylitse muiden. Timolla on ollut sakemanneja monta, minulle tämä oli ensimmäinen. Kummatkin tiedämme, että tämä oli se. Ei tule toista, koira tulee varmaan kyllä mutta toista Jamia ei tule!
Hyvästi ystävämme. Toivottavasti taivas on yhteinen ja tapaamme vielä siellä missä meilläkään ei ole kipuja, ei huolia. Jäljestämme ja heitämme palloa ikuisesti yhdessä:)

Loppua kohtiSunnuntai 10.02.2008 00:01

Muistan kuinka hain sinut pienenä karvapallona. Olit automatkan sylissäni. Pieni mustaruskea karvapallo.
Muistan kuinka opeteltiin yhdessä asioita. Ensimmäinen oma koirani. Olit jo silloin Koira isolla Koolla. Sanoin jo silloin, että en ikinä unohda sinua.
Muistan kun vein sinua lääkäriin kun loukkasit tassusi. Ihmiset on ajattelemattomia kun rikkovat pulloja luontoon. Tassu hoidettiin kuntoon ja yhteinen taival jatkui.
Muistan treenimme. Muistan BH-kokeen kuin eilisen päivän. Näyttelykoiraa sinusta ei tullut. Kasvoit liian korkeaksi ja purentakaan ei ollut ihan kohdillaan. Olit silti minulle aarre - paras koira ikinä.
Muistan lukuisat lenkkimme ja leikkimme. Rakastit leikkiä pallolla. Jaksoit hakea sitä loputtomiin.
Muistan yhteiset uintiretkemme, olit aina vedessä kun tilaisuus tuli.
Vaikka omistaisin elämäni aikana vielä sata koiraa, tulet aina olemaan minulle SE Koira.

Yhteinen matkamme on pian lopussa. Kipulääkkeiden voimalla mennään päivä kerrallaan. Sairastuminen ei katso aikaa eikä paikkaa. Olisin mielelläni pitänyt sinut ystävänäni vielä muutaman vuoden. Pian on aika päästää sinut lähtemään. Vielä pidät kiinni elämästä ja taistelet, vaikka toivoa ei ole. Urhea uskollinen ystäväni. Aikaa ei ole paljon. Jokainen hetki on tärkeä. Joka hetki on vähemmän aikaa jäljellä. Lasken päiviä - pian lasken enää tunteja, sitten minuutteja - sitten sekunteja.

Pian saat lähteä. Sateenkaarisilta odottaa jo. Siellä ei ole sairauksia, eikä kipua. Kyyneleet valuvat poskilleni - sinä tuot minulle pallon. Onneksi et ymmärrä itse mitä parhaillaan tapahtuu - kipua ei ole, luulet saavasi erikoisannokset makupaloja - kipulääkkeet ovat hyvänmakuisia. Et tiedä, että yhteinen tiemme on lopussa. Et tiedä ettet näe enää kesää etkä pääse enää uimaan.

Rakas uskollinen ystäväni - kohta olet vapaa. Olet aina sydämessäni.

Neidit malleinaMaanantai 14.01.2008 17:36

Vilma sai päähänsä, että nyt pitää ottaa valokuvia. Tuumasta toimeen ja neiti raahasi isin studiolamput olkkariin ja tyhjensi kaikki kameralaukut pitkin lattiaa. Isi tuli avuksi ja pisti valot paikoilleen, päiväpeitto tuolin päälle ja studio oli valmis. Sitten piti laittaa Lotallekin kuvausvaatteet päälle ja niin alkoi neitien kotistudio-sessio.

Tämmöistä jälkeä siitä sitten tuli...
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun nukahtavan, peittelisin sinut huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun astuvan ulos ovesta, rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle, että rakastan sinua.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä.
Mutta eihän tämä vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne. Onhan päivä vielä huomennakin - onhan? Todennäköisesti on.

Ehdin korjata laiminlyöntini. Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää.

Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan sinua.

Huomenna tarjoan sinulle apuani. Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että olet minulle hyvin rakas.

Kaikki eivät näe huomista.

Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.

Miksi siis odottaa huomista, kun saman voi tehdä jo tänään?

HiirijahtiKeskiviikko 26.09.2007 21:17

Okei, mä tykkään eläimistä joo. Okei mä tykkään pikkuisista jyrsijöistä joo. Pidän mää hiiristäkin joo. Mutta en sit enää kun ne syksyllä tulee kutsumatta sisälle ja rapistelee öisin keittiön kaapeissa ja kakkii sinne.
Tänään hain elämäni ensimmäiset hiirenloukut kyläkaupasta ja sit sain aika monta kertaa näpeilleni kun virittelin niitä toimintakuntoon.
Sain loukut kaappeihin n. klo 17. Ensimmäinen napsahdus kuului 5 minuutin päästä jo. Virittelin loukun uudelleen ja nyt napsahti jo taas... Loisto-ostos, maksoi 2 euroa ja ens yönä saa ehkä vihdoin nukkua.

[Ei aihetta]Keskiviikko 26.09.2007 03:24

Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida. Kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen. Sen jälkeen laita tämä teksti omaan blogiisi ja nappaa kaikki päiväkirjaasi lukevat . .

[Ei aihetta]Keskiviikko 26.09.2007 03:02

Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla.
Siis vain yhdellä ( ! ), ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta.

Viikalle <3Lauantai 15.09.2007 00:08

Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville ja loputtoman pitkille öille?
Olen elämänpolkuni kulkenut, ja parhaani tehnyt, esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen ja vapaaksi henkeni päästää?
Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin.
Mutta jokin tuntuu kutsuvan minua.
Kohti lämmintä ja elävää valoa.
Tahdon lähteä.
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän.
Elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, että olet surullinen ja sinua pelottaa, sillä tunnen kyyneleesi,
jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana,
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina; henkeni tulee sinua
seuraamaan, minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, minäkin rakastan sinua,
siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran, annat minun nukkua jo tänään pois.
-kirjoittaja tuntematon-

R.I.P. ViikkaPerjantai 14.09.2007 22:31

alfasusi 15.4.2006-14.9.2007
« Uudemmat - Vanhemmat »