IRC-Galleria

ETTE IKIN ARVAA MITÄ! Mun ohi ajoi tänään suurensuuri omakotitalo! Huusin melkein ääneen että WÖÖÖÖÖÖÖÖW! Siitä se vaan meni suoraan grillikiskan pihaan. Täytyyköhän talojenkin pysähtyä pissalle kesken matkan? Ja saakohan nekin mehujäätä niinku kiltit lapset? Mä ainakin aina pikkusena sain semmosia grandijätskei.

Kuudelta menin Eteläisten ala-asteen joulujuhlaan. Se oli kans aikamoinen kokemus. Se toi mieleen rakkaat muistot Oitin koulun ihanista joulujuhlista. Huomasin, että ala-asteilla on hyvin yleistä, että yksikään opettajista ei osaa OIKEESTI soittaa pianoa. Joko niiltä puuttuu soinnut tai sitten niiltä puuttuu melodia. Joululaulut menee myös aivan liian korkeesta oktaavista, niin että kaikki tädit saa kiljua henkensä edestä ja korviin sattuu. Sitten siellä on jotain itkeviä vauvoja, jotka huutaa aivan täysiä just silloin, kun ujo pikku Pekka saa sanoa sen runsaat kolme vuorosanaa, joista se on kovin ylpeä.

No lasten roolisuoritukset ja esitykset on onneks aina aivan huippuluokkaa. Ne mokailut ja virnuilut on niissä kaikista parasta! Niitten näytelmät on niin paljon mielenkiintosempia ku jotkut yläasteen äidinkielenryhmän ah niin hauskat ja fiksut esitykset. Kaikista mahtavinta oli, kun kolme ekaluokkalaista poikaa selosti jouluevankeliumin. Siellä ne seisoi urheina kauluspaidoissaan ja vilkutteli vanhemmilleen. Aina kun vuoro vaihtui, niin kaverin piti muistuttaa tökkäsemällä että "hei astu eteenpäin, sun vuoro!" Ne oli niiiiiiin söpöjä!

Mut jotenkin lasten laulu tekee edelleen mun korvissa vähän pipiä. Varsinkin, kun jokainen vetelee ihan eri nuotissa. Eli sovin joukkoon aivan täydellisesti.