IRC-Galleria

Aioin mennä tänään päiväunille, mutta sängyssä sitten muistin että marraskuussa saa jo laittaa joulukoristeita. Laitin joulukynttilöitä siis esille. Jannen pitää hakea meidän kaikki joulutavarat varastosta plus ens kerralla kaupasta pitää ostaa jouluvalot. Bree sanoi, ettei voisi masentua talossa, jossa on kaunis joulukuusi. Näin on.

Olin muuten eilen hautajaisissa. Mua on siunattu kehariserkulla, ja haudan partaalla se seisoi mun ja Santun kanssa ja lausui mulle herttaisia lauseitaan. Se aina.
-Arvaa miksi sä oot ihana? Koska sä oot aina!
-Mä oon aina sun lähellä, vaikket sä näkisi mua.
-Sä vaan kaunistut päivä päivältä.
-Sä oot aina mun paras ystävä.
-Sä oot yhtä kaunis kun Allimummo oli silloin kun se vielä eli.
-Sä tuut aina olemaan mun sydämessä.
Hautajaiset on aina ankeita, joten en pistänyt vastaan moiselle viihdykkeelle.

Jes. Päätin värjätä mun hiukset. En vielä tiedä sen värin nimeä tarkemmin, mutta punainen.

Joskus kauan sitten joku poika tuli oikein tuohtuneena paasaamaan mulle, että "Jos sulla on jotain sanottavaa, niin tuu kuule ihan suoraan mulle kertomaan! Ei tarvi sitte selän takana puhua! No, onko sulla jotain valittamista, hä?!" Selvä. Pidin sitä mahdollisesti vähän häiriintyneenä. Myöhemmin se tuli sitten sanomaan, että se olikin sekoittanut mut johonkin toiseen. Vaikka voishan noin periaatteessa sanoa varmuuden vuoksi vaikka kaikille.

Janni. Se kuvakirjajuttu onkin aika monimutkainen. Mutta kyllä mä teen sen. "Olen laiha ja onnellinen."

Santun hiukset ei oo vieläkään kasvanut siitä mitä ne oli sillä syntyessään. Välillä joku sanoo että sille on tullut hiuksia, mutta ei sille oo. Se vaan näyttää karvaisemmalta tietyssä valaistuksessa tai jotain. Mua se ei sinänsä haittaa koska sillä on hieno pää, mutta mua kiinnostaa millaset ne sit on.

En oo kyllä itsekään päässyt paljon hiuksilla juhlimaan. Kun Santtu syntyi, multa lähti varmaan puolet hiuksista tyynyliinalle, mattoihin, paidan sisään, lavuaariin, harjaan ja jääkaappiin. Nyt mulla kasvaa sellasia vauvahiuksia. Niitä on pian sen verran tossa edessä, että niitä vois sanoa etuhiuksiksi. Kuulostan hienolta.

Joku Jannin kaveri oli sydämistynyt kuullessaan, että olin nauranut yhdelle mun mummon kuolemiseen liittyvälle yksityiskohdalle. Jotenkin vaan nykyisin on niin, että tulee PALJON kauheampi olo siitä kun kuulee jonkun mulle tuntemattoman vauvan hukkuneen tai kuristuneen, kuin siitä että mun ikivanha mummo pääsee viimeinkin pois leukemiansa kynsistä.

xD Oikein sillon kun olin ekalla, mua kiusattiin kehareiden toimesta. Voi että. Meille tuli riitaa pulkkamäessä ja ne liittoutui keskenään mua vastaan. Se kyllä loppui siihen kun meidän opettaja kuuli siitä, niin sit ne keharit ei saanu enää tulla sille puolelle koulun pihaa. Ja kun itkin niin Jannu sanoi mulle, että "Aparit on ihan tyhmiä".

Sit Turussa bussipysäkillä yks kehari tuli silittämään mun poskea. Mä sanoin sille että yleensä ei tulla noin lähelle, niin se vaan jäi siihen mun viereen tuijottamaan ja hymyilemään.

Oikein invalidiliitto.

Jes. Keksin taas suunnitelman. Se liittyy siihen, josta vois olla kateellinen. Niin Janni. Plus laitin sun paidan tänään päälle.

Kyllä Santtu on niin hieno. Kellehän vois vielä näyttää sitä.

En voi uskoa että me kaaduttiin. Oon viimeksi kaatunut varmaan 18-vuotiaana.

Päätin tänään että alan metsästää. Ihanaa. Ja rikoin lasipurkin kaupassa.

Tuntuu että kaikkien mielestä on ihan hullun söpöä pukea vauva aikuisten vaatteisiin. Mun mielestä vauvoilla on niin söpöjä vaatteita että haluisin ite käyttää niitä. Me ollaan saatu lahjaksi jotain kauluspaitoja Santulle ja kokeilin kerran yhtä, mutta mun mielestä se näytti vaan typerältä. En tiedä mikä mun ongelma on.

Voi ei :o Tuo oikein kuulostaa niinku olisin kokeillut sitä paitaa ittelleni! Mutta en! Oonpas typerä.