IRC-Galleria

Ihan liikaa tapahtunu yhdelle viikonlopulle. Tai no, koko viikolle toissa perjantaista kattoen.

Ikinä. siis IKINÄ, ei ole tuntunu näin paskalta.
En vaivaudu kertomaan yksityiskohtia, eiköhän suurinosa ihmisistä tiedä muutenkin.

Muistakaa toki rakkaat ystävät ettei ikinä kannata vetää ilmasia lohtukännejä, paitsi jos on muistanu tyhjentää puhelimesta kaikki vaaralliset numerot pois ennen sitä, muuten tulette nolaamaan ittenne niin totaalisesti että ette kehtaa kulkea pihalla enää ikinä.

Se hyvä on lohtukänneissä että itsellä ei ole mitään muistikuvaa, ainahan voi sanoa että "Sitä mitä ei muista, ei ole tapahtunu." ainut vika siinä on kyllä se että voi myös sanoa "Kaikki minkä muut muistaa, on tapahtunu." Ja varsinkin jos muutenkin paskan olon, yksinäisyyden, kokoyön itkemisestä järkyttäväksi turvonneiden silmien ja helvetillisen darran lisäksi joku runkkari tulee kuittailemaan niin aij että <3 Siinäpä vasta fiilis!

Tänään on kuitenkin ekaa kertaa torstain jälkeen sellanen olo että ehkä elämä ei lopukkaan tähän, se saattaa jopa jatkua vielä, vaikka se onkin nyt taas vaikeampaa. Mutta ei voi mitään. Kiva että joillain on kivaa. Kuitenkaan en tästä pääse yli pitkään aikaan. Tuskin muutamaan kuukauteen. Luulen kyllä nyt viettäväni ihan hiljaiseloa.
Ilman yhtään jätkää. Niistä tulee aina liian tärkeitä, ja aina särkyy sydän. Jos ei ite tee jotain virhettä jonka takia koko homma kaatuu, niin kyllä se virhe löytyy aina jostain. Aina on jotain minkätakia sen voi lopettaa tostanoinvaan.

Ikinä en ollu välittäny niin paljon. Enkä tule ihan heti välittämään. Rakastin, ja varmaan vieläkin. <3

Plah. Tää vois ehkä mennä nukkumaan. Tuli taas paska fiilis. :<