PUOLIKUU – VIELÄKÖ KAIPAAT
Niin yksin siinä maailmassa liian usein jää, Kun kuolee yksi kerrallaan pois haaveet häviää. Ja vaikka löysin viattomuutta annoin mennä sen. Niin illoin on mun mielessä tuo kuva viimeinen.
Vieläkö kaipaat iltaisin, Vieläkö toivot kuitenkin, vieläkö vietät illat yksin, valvot haaveitain vain kanssain, vieläkö luotat toiveeseen, vieläkö uskot ihmeeseen, vieläkö toivot että palaan luokse sun.
Vain kerran katseet kohtaa, niin kuin johdatusta ois. Ei sellasista vois lopettaa, ei koskaan antaa vois. Ja vaikka tiedän miljoonasta, ainut olisin, niin uskaltaa mun täytyy vaikka muut jo lähtikin.
Vieläkö kaipaat iltaisin, Vieläkö toivot kuitenkin, vieläkö vietät illat yksin, valvot haaveitain vain kanssain, vieläkö luotat toiveeseen, vieläkö uskot ihmeeseen, vieläkö toivot että palaan luokse sun
Vieläkö kaipaat iltaisin, Vieläkö toivot kuitenkin, vieläkö vietät illat yksin, valvot haaveitain vain kanssain, vieläkö luotat toiveeseen, vieläkö uskot ihmeeseen, vieläkö toivot että palaan luokse sun
Palaan luokse sun, Palaan luokse sun