IRC-Galleria

Mä alan jo kohta sääliä täällä keräämään, mutta ei jaksa noita kahta siis rakkia, ne vie koko mun elämän!! kun ajatellaan näin taloudellisesti, ja henkisestikin aikamoisessa paineessa oltu koko viimeloppuvuosi kummankin koiran kanssa.

Tarre taas hitonmoisella ripulilla,, joo moneskohan kerta tälle vuodelle, ja vassu pe röntgenkuviin, jos sieltä kropasta jotain irtois, siis informatiivia mikä on vassun tila, ja kuinka vassun tulevaisuus näyttää. On niin hiton arka kyljistä, vaikka ei sitä normaalissa elämän menossa näytäkkään. Tällä menolla mulla ei ole vuoden päästäkään noita rakkeja, kun ei valosaa oikein ole näkyvissä.. aina jotain aina jotain. Onneksi hitto on vakuutukset, mutta ei se paljon mieltä auta, noh ehkä vähäsen, mutta vituttaa.

Normaali elämähän noitten kanssa sujuu tosi hyvin, ja ovat rakkaita, antava hellyyttä, mutta eikö prkle edes yhtä kuukautta edes toinen voisi olla ilman ongelmia, kipuja, sairauksia, ripulia.
Tarrella senkun kauheella paineella ripuli koko ajan lentää, ulos tahtoo koko ajan.. mitenköhän kun joudun parin tunninpäästä lähteen töihin.. noh jos saisin mutsin kattomaan noita jossain vaiheessa..........................................................................................................................................

Totta mutta mä olen jo alkanut valmistautumaan jopa kummankin koiran poismenoon, en siis niin että kukaan olisi mulle mitään sanonut esim, eläinlääkäri,
mutta monesti lenkillä ollessa pohdin ja mietin tarrelle jo muistorunoja valmiiksi, entiiä miksi, mutta sitä olen tajunnassa monta kertaa miettinyt ja pohtinut... toisaalta kun runo on valmiina ei tarvi sitä sitten miettiä kun aika tulee eteen. Alku muistorunoon on siis jo keksitty. Mutta sitä ennen kuitenkin tahtoisin viettää noi 1 vuotis synttärit, käydä valokuvaamossa ottamassa kummastakin rakkaasta kuvia. Se on mun seuraava etappi, johon toivon että me selviydytään.

väsyttää :( mutta nyt valmistautumaan töihin...



tulipa purkauduttua tosiaan, mutta sitä vartenhan tää on, helpottaa omaa fiilistä, kun kirjottaa ajatuksia.. vaikka olenkin tarren poismenoa paljon pohtinut, ja miettinyt muistorunoa,ei kuitenkaan välttämättä tarkota että Tarren olisi kuoleman partaalla, jos tosiaan tilanne pysyy tässä kuin nyt, niin varmaan meillä on vuosia ja vuosia jälellä, mutta mua vaan ärsyttää ihan tsiljoonasti, kun koko vähän väliä on ripulilla, kun olis noi lonkatkin riittäny ongelmaksi. Mutta kaippa näitä voi laittaa pentuajankin piikkiin, kaikki mitä on ruokaa pitää syödä, josta maha sekasin.. niin siis varasti eilen markun kinkun,ja se meni parempaan suuhun, ainakin 1/3 osaa kinkusta söi.. olivat jättäneet varaston oven raolleen.