IRC-Galleria

Elämä taas menee menöjaan, tytöt kohta kumpikin koulussa, ja mä mitä, mä olen vaan ja mietin ja pohdin syntyjä syviä. kesää, elämää, ja kaikkea, töitä, elämistä, olemista. ja nukkuakin pitäisi.

Nyt on sitten sellainen hetki, että vituttaa ja ankarasti, onkohan musta sittenkään elämään toisen kanssa..

Yksin ollessa kaikki on huoletonta, saa mennä tulla, olla, asiat sujuu niinkuin haluaa, ei ole mitään paineita, tai että mitä toinen ajattelee. Elviran kanssa elämäkin menee paremmin, aamupäivä yörytmi menee jouhevasti, paljon sujuvimmin.

Nyt jotenkin kaikki menee vaan menojaan mikä tosiaan rassaa mua, ja mua rassaa porukoitten puuttuminen tai oleminen, hässäkkä joka vaikuttaa kaikkeen. Mä haluisin olla ilman niitä, elää ja kokeilla tätä "yhdessä" oloa ilman niitä. Onhan ne aivan ihania, ja kivoja, mutta joo markku osaa tosiaan olla tosi rasittava ja joo, mulla menee järki. Mitä lie vittumaisia ajatuksia se onkaan jo teemun päähän iskostanu. Ja mutsi, ei varmaan mitään, mutta muuten ärsyttää sen tuppaantuminen kaikkeen...puhelut " mitä teett" "löysiko teemu sieni" yms.. pistin kerran päiväks puhelimenkii, tuli niille niin hätä, että mutsi kolkutteli miltei aamusta oven takana!!!!
ja mä olen se perkeleen paska, joka sit jarruttaa kaikessa, olen se paskapää, joka on asioita vastaan, ei päästä teemua.. "no ei sit jos sua tuovi haittaa" "oot sää tuovi hankala ihminen"... Hankala, sitähän minä tosiaan olen, JOO!!!! juu rakas äiti sanoo mulle noin, ja mitä sit sanoo markku, varmaan vielä pahempaa! enkä halua edes tietää, koska kuitenkin pahotan mielen.
Tosiaan ollaanhan me saatu autoa lainaan välillä , mistä olen tosi kiitollinen, mutta eikai munkaan tarvi kaikkeen niihen juttuihin taipua..


Muutan kohta yksin johonkin, jossen pääse täältä savitaipaleelta vittuun, mua suoraansanottuna vituttaa..

Markku koko ajan pyytää teemua,, huomenna menee niille kokkaan, kun mutsille ja markulle tulee vieraita, joo eihän mulla siihen mit sanottavaa ole, nojoo ihan ok, mutta kuitenkin vituttaa.. ja sit sen pitäs päästä lauantaina markunkaa säänjärvel juomaan.. mä en jaksa! sit teemu jaksaa sanoa, että anna hänen nukkua, joo ei elviran kanssa tosiaan voi mennä niinkuin haluaa.. "anna nukkua kun elvira kuitenkin herättää aamulla" . tiedän tosiaan se herättää, mutta niin miehän se tässä olen heränny 8 kk jo yksin joka vitun ikinen aamu, vaikka olisin kerenny nukkuu vain 3 tuntia..ja nyt jo tuo valittaa, ja kuitenkin pitäs kumpaisena iltana nyt vloppun olla juomassa.. Olen elvira olo aikana, yhden ainuan aamun nukkunu pitkään, yhden, joo eipä mulla mitään valittamista sais olla, enkä valittakkaa, en ainakaan haluaisi sellaista vaikutelmaa antaa, koska olen tottunu siihen, mutta haluaisin kerrankin tuntea että joku muukin olis mun "nahoissa".
joo kukahan se sit oliskaan elviran kanssa, äiti, tuovi, hankala ihminen.

Mua vitutti yks ilta, teemu halus saunottaa eltsua, joo ajatuksena ihan kiva juttu, mutta kuka ne asiat sit loppupeleis tekikin. tuovi!!! se hankala äiti! minä kylvetin, minä lähin keskenkaiken saunasta pois, kuivasin, vaihoin vaipan, laitoin yökkärin päälle.. eikös se sen joka haluaa saunottaa pitäs myös ne asiat hoitaa, ei mun joka ei alunperinkään halunnu eltsua saunottaa, koska a)ilta on mun ainuaa rauhan aikaa b) mä haluan saunoa rauhassa,jos sinne asti pääsen c) en yleensäkään halua viä saunottaa eltsua, koska haluan joo sen omana aikana, ilman että tarvii kuunnella itkua.
Tosiaan mä rakastan eltsua, mutta olen pyhittäny saunan itelle, ainakin viä, kunnes eltsu kasvaa.

aamutkin menee välillä ihan plörinäks, kun ei meina tapahtua mitään.


sydämeni pohjasta vihaan eräitä ihmisiä tällähetkellä, kerrankin mulla olis aikaa, ja jotain omaa elämää, en saa sitä elää! tai siltä musta tuntuu.

paljon jäi sanomatta, mutta eiköhän se kumpua musta..

JOO; MIE TIEDÄN, MUN PITÄS AVAUTUA NÄISTÄ ASIOISTA teemulle, mutta nyt ei tunnu helpolta, tuntuu paljon helpommalta nyt kirjottaa tänne.

Ja mulla on USKOMATTOMAN hyvä olla yleisesti ottaen, ette oikeest usko, kuinka ihana on käydä vessassa rauhassa tai saada toiselta halia, tuntea kun joku halin, näyttää että välittää musta..mulle on ollu tosi vaikeita ne hetket kun teemu on osoittanu läheisyyttä mua kohtaan meidän ollessa äitillä ja markulla, silti tää kaikki on tuntunu tosi hyvältä, etten tosiaan vaihtais mistään hinnasta mitään pois, päivääkään en vaihtais päivistä pois. ihana nähdä kun teemu leikkii eltsun kanssa, on huolissaan kun eltsu nousee kiikkua vastaan, on juoksemassa heti sen luo.. mie en enään oikein jaksa, en mie ennenkään ole jokaseisomalta ollu elviran perässä. Ihan nähdä kun elviralla on isä! En enempää voi jumalalta pyytää, vaikka en mie tiiä uskonko mie edes koko jumalaan, mutta silti.
Mä olin valmis kasvattamaan elviran yksin, enkä missään vaiheessa olis uskonu että teemu ottaa mitään yhteyttä tai että tuliskin meidän elänään jollakin tavalla, tai että näin. Tai että jos tuliskin, niin haluis munkin sen elämään. Mulle vaan tämäkiin tuntuu niin vaikealta, vaikka tätä haluankin.

En voi sanoa rakastavani teemua, mutta välitän ja pidän teemusta tosi paljon, ja haluan että meistä tulis nyt jotain, kun näyttäs että sille olis edellytyksiä. Teemu kertoo eleillä ja sanoilla kuinka välittää ja pitää musta. Olen mä tainnu kuulla monta kertaa sanan rakas, tai että rakastan sua. Mutta siihen en viä usko täysin, tai tuntuu että se olis vain jotain sanahelinää,kaunista..mie en ainakaan vielä ole valmis rakastamaan.

auts, tätä mun avautumista

Jos vois taas vaihteeksi vähän hymyä laittaa kehiin.

On joo tarrea vieläkin hirmu ikävä, ja eikai se hellitä kuin ajallaan, samoin kuin pultinkin surun käsittelyssä, mutta toivon että tää menee helpommin.
Se on niin väärin, että multa viedään rakkaat, en varmaan enään uskalla ottaa isoja, enkä pieniä ystäviä, koska pää menee niin hajalle.
Toisaalta olen joskus tässä miettiny, että jos sittenkun elvira kasvaa, otettas pari marsu, toisen elviralla ja toinen äidille!
Mutta kestänkä mä sitten sitä, kun jompikumpi niistä kuolee, ja sitten joudun kestämää vielä pienen tytön surunkin, ja jos perii mun suremisentaidot, missä sitä ollaan!

Mutta kyllä elviralle pitää opettaa se eläimistä välittämisen taito, kyllä mä haluan että elvira oppii kunnioittamaan niin pieniä kuin isojakin eläinystäviä. Uskon että omasta eläimestä huolehtiminen opettais sitä kaikista parhaiten, tietenkin minä vastuussa eläimestä viimekädessä.
Ja marsu vois olla hyvä ensieläin ehkä, tosin onhan meillä jo vassu. ja nyt jo elvira päivittäin harjoittelee eläimeen suhtautumista, ja vassu kaikesta huolimatta on aivan mahtava suhtautuja. En voi kuin ihailla vassua! Ja elvira kyllä koko ajan seuraa vassua, jopa syömähetkistä tulee ärsyttäviä välillä, kun pää on lattiaa kohti, että tuolla se vassu on :)

Mä en edes muista millon mulla olis ollun näin paha olla..
JOtenkin sitä on viimeset kuukaudet tai sanotaanko koko elviran elämän aikana hormoonit käyny niin täysillä, ettei ole edes kerinny pohtia elämää tai sanotaanko sitä elämää ennen elviraa. Mistä sitä on luovuttu tai on jääny.

Elvira on jotain suurta ja kaunista, enkä voikuin kiittää teemua elvirasta. En tiedä osaako se oikeesti käsittää mikä tai mitä elvira edustaa. Toivottavasti joskus, mutta suurenpaa lahjaa en vois saada mistään.

Mutta on tämä elämä välillä yhtä suorittamista, ettei edes tajua ite edes elävänsä. Sitä onkuin kone, joka menee eteenpäin. En koskaan suosittele kellekkä yksinhuoltajuutta, en koskaan, vaikka eikai tämä valinta tai edes valinnan vara tilanne olekkaan. Ei mulla ollu muuta vaihtoehtoa,mä halusin elviran. Muistan joskus sanoneeni jollekkin, että haluan lapseni ennenkuin täytän 23. Ei ihan täyttyny, mutta miltei :D Mulla on elvira, jotakin niin kaunista, ettei toisaalta edes voi enempää toivoakkaa. Enkä koskaan kadu!

Mutta mistä luovuttiin, kai ensimmäisenä tulee mieleen vapaus, ei enään koskaan totaalisia tipahduksia! ei koskaan. Mä kerran teuvalla, siellä bileissä join niin paljon että puhalsin ambulanssissa 2.3 promille, oli vähällä ettei mua roudattu seinäjoelle. Ei se eikä, moni muukaan tapahtuma ole mun elämää pysäyttäny niinkuin elvira. Onneksi elvira tuli, koska eihän sitä tiedä enään mistä sitä ois ittensä löytäny.

kaikista eniten mulla on paha olla tarren takia, ei kukaan voi oikeesti käsittää kuinka kova pala tarren kuolema oli, mun tuntuu että mä tapoin jotain itestäni.
Mä en voi vieläkää kattoa tarrenkuvia itkemättä, tarre oli osa mua, jotain suurempaa. Tarre oli mun unelma, ja mä kariutin sen, vaikka teinkin sen elämäni lapseni vuoksi.
Mä en voi ikinä tajuta, enkä hyväksyä ihmisiä, jotka luopuu lapsen takia koirasta. en koskaan. Mun mielestä oma tekoni ei ollu oikeutettu, ei vaikka kuinka perustelen sen itselleni. Mä tapoin mulle rakkaan ystäväni, sen isosydämisen ystävän.

Mulla on niin ikävä Tarrea, toivottavasti tarre antaa mulle joskus anteeksi. Enskuussa tulee tarren kuolemasta vuosi, miten voi aika mennä niin nopeesti. ei nämä kyyneleet ei mitkään helpota sitä ikävää.

Mun vaan pitää elää ihan jo tarren muiston takia. Joku päivä mä kerron elviralle, että meillä oli sellainen iso musta koira, joka oli äitille tosi rakas, ja kuinka tarre piti äitistä...

Mestaripiirros


Sinä päivänä, kun Luoja teki sinut,
Hän ei muuta tehnytkään.
Heräs aikaisin, otti kynän käteen,
Rupes siinä piirtämään.

Päivä kului, mut hetkenkään lepoo
Piirtäjä ei kaivannut.
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut,
Mestari valmisti sut.

Se kuva oli kaunis, oi, ihme suorastaan,
Muodon jumalaisen sait.
Kuvan viereen hän merkkas, ettei suhun
Päde kuolevaisten lait.

Niille, jotka yhä epäilevät Luojaa,
Sanon vastaukseksi vain,
Että jos ne edes kerran näkis sinut,
Kaikki rupeis uskomaan.

-ihana anna puun biisi--

Saahan hymyillä, saahan..

Nyt on tosi hyvä fiilis, tuntuu että sittenkin meidän elämään tulee jotain, jotain muuta kuin tavalista arkea. Tosin onhan tämä arki ihan hyvää, vaikka päähän kaikki asiat ottaakin välilä ja elvira toisinaan kiukuttelee, mutta nyt saa hymyillä, ainakin musta nyt tuntuu siltä :)

heh, mä tapasin elviran isän viime lauantaina, 1,5 tuntia juteltiin ja näytin elviran kuvia, ja pari annoinkin. Meni mies hiljaseksi.

Ja niin mulla on taas nettiyhteys, ette päässeetkään musta eroon heh heh, mutta kyllä teki 4kk nettikatko hyvää, suosittelen ihan terveyssyistäkin!

Nyt nautin hiljaisuudesta, elvira nukkuu ja kyllikki hymyilee. Palataan taas :)

jihuu, meikä on raahessa..

t: tuovi, elvira ja vassu

Hyväää syntymäpäivää rakkaani, Vassu rakas koirani :)

Jos olisit tässä rutistaisin ja hoitaisin, mutta maanantaina nähdään!
Vassu täyttää siis tänään 6 vuotta, hirmu nopeasti menny vuodet. toivotaan että vielä toiset 6 vuotta ainakin on jäljellä.
Äiti lupas ostaa sulle jotain hyvää, ja mie teen sen kakun ensviikolla, mikä ollaan viimeset 5 vuottakin tehty, eihän me sitä "rituaalia" unehdeta. Äiti kertoi puhelimessa, että kun olivat eilen käyny tyhjentään mun postilaatikon, ja vieneet postin sisälle, niin vassu oli ettiny jokapaikasta löytyykö mitään, kai se kaipaa mua ja elviraa.

Laitan tähän viä vanhan kuvan vassusta :)

Ja äitituovi oli baareilemassa joskus muinoin.. heh vappuntienoilla joskus.
tuijaa - mikäs se tuossa on, näyttääkö tutulta??