IRC-Galleria

ei ole ollu tarkotus puida täällä muita kuin koirien juttuja, mutta nyt on avauduttaja..

Äiti siis näytti tänään mulle tänään sen videon pätkän joka oli tehty äidin ystävän tytön muistolle, siinä me äitin kanssa itkettiin, ainakin kyynelet kummaltakin valui.
Tuli itellekkin niin paha mieli, tyttö oli mua 3 vuotta nuorempi..
"On elämä julmaa, niille joita sen pitäisi suojella..."

Ite kun miettii omaa elämää, ja sitä mitä ajatuksia on käyny läpi.. en tiedä voinko kuvitella, mutta toisaalta joiltakin kantilta ymmärtää, vaikka eihän mulle ole mitään taustoja asiasta, vaikka eihän se ole mikään ratkaisu tai onko ratkaisu, eikä kai kukaan voisikaan kuvitella että elämän pitäisi päättyä nuorena, tai miltei koskaan, kun elämää jos olisi jäljellä terveyden yms vuoksi. Ratkaisu tuottaa monelle paljon tuskaa, ikävää, ja ikävää, kysymyksiä, että miksi, mitä koska, mitä tein väärin, missä meni vikaan. Nämä ikuiset kysymykset.

Mutta edelleen jotenkin jos muistan oman elämäni tähän asti vaikeimpia hetkiä(onneksi nistä selvinneenä!), muistan että ei sillon ajatellu äitiä, isää, veljiä, mitä sitä olisi voinut heille aiheuttaa, siis tarkotan tuskaa ja ikävää, ei sitä varmaan niinä hetkinä ajattele kuin itteänsä, tai mikä itelle ehkä olisi paras ratkaisu, Vaikka tosiaan tietää että perhe, ystävät on rakkaat, eikä heille halua tuskaa ja ikävää aiheuttaa, mutta edelleen jotenkin tajuan sen, että kun itelle ratkaisu kenties tuntui ratkaisulta, niin se tuntui.. Mutta eihän se ole oikein, ei itseään eikä muita ajatellen.

Muistakaa rakkaat, mä tykkään teistä, niiinku mutsi sano
"Älkää ikinä tehkö itsellenne tai muille ihmisille pahaa.Rakastakaa itseänne ja lähimmäisiänne!"

hyi hitto ei !

Tai siis asia juontuu siiitä kun edellisyönä(ti-ke) töissä oli hiiri käyny syömässä miun banaania.
Kerroin siitä hallimestarille, laitto sitten illalla sinne kahvioon luokun. Toiviottavasti asentaja käy itse noukkimassa sen hiiren sieltä pois, jos on loukkuun kiinni jääny.
pitää vaan toivoa että on kuollut samantien siihen, eikä tosiaan kituis enään siinä kun minä tule, en voisi hirvittävämpää tilannetta edes kuvitellakkaa, mitä mä tekisin???
MUtta jos ei ole pakko, mä en koske siihen. Toki jos kituu, pakko se on jollakin tappaa.

Sanohan tuo jukka, että jos haluun, niin voidaan me sille hiirelle ne hautajaiset pitää.. juuh, outoo huumoria, kun tiedän että tuo oli pelkkää ivaa, mutta en ota kuuleviin korviin sitä.
ja tosihan se on että ei siellä kahviossa voi hiiret olla, ja pakko ne on sieltä hävittää, johan se on terveysriski asiakkaille! Mutta jotenkaan en vaan itse haluiais olla tappamisessa mukana, noh jos voisin pestä käteni, saakon jukka hoitaa sen ite.

Hyi, ihan kylmät väreet tulee. hyi

Niin muuten ja Tarresta, yks iltapäivä huomasin ku se piilottaa toho pihalle luun, siis talonvieressä olevaan kivikkoon, tohkeissaan kaivaa, ja piilottaa sinne 5cm pitkän luunpalan, ja tohkeissaan peittää. OLi tosi mahtavan näköistä puuhaa, en vaan olis jotenkaan uskonut että noinkin pitkälle jalostettu koira kun tarrekin, niiin olis vielä tuollaiset luontaiset taidot vielä tallella heh heh.. Piilotettuaan, se pyyti päästä sisälle, tänään sitten kaivoi luun esiin, ja oli niin tyytyväistä poikaa :D

alppu, elppu, torttu, mutvakin,
pienet pallerot karvakerätkin.
Piikki vielä teistä peinoisin.

Olitte sisarukset rakkaat vaan, tiesin että maailmaan paljon hyvää sain.
Teitä opetti kaksi marsuja jalointa,
neuvoi elämän alussa,
zazu , anksu, eli
isä ja äippä mahtavin.

Elpun matka päättyi lyhyeen,
ehkä tarkoitus lyhyt olikin.
Oliko liika rohkeus,
vai minun huolimattomuus syy isoin,
eikai väliä enään sen,
tiedän opetit olemaan varovainen,
pitämään kiinni elämästä.

Torttu, sinä rämäpää,
itepäinen, pörröpää.
Lähdit matkaan suureen,
siskon saattelemana
maailmaan ihmeelliseen.
Elämä päättyi reilu vuoteen ikäiseen,
mutta ehkä sisko taivaassa,
pyysi jo sua leikkimään.

Piikki ja Mutva , te veljekset mahtavat,
teidän tie jäi hämäräks,
mutta toivottavasti elämä sujui,
paremmin kuin siskoilla, niillä luupäillä, jotka teitä varmasti
rakasti.

Alppu se lankakera, pienoinen, susta oma runo on,
joten jääköön se muisteloon.

Teitä mä rakastin, likaa varmaan monen mielestäni,
teille löytyy pala sydämestä, minun elämästä.

-tuovi-

Lunta on satanut taas :) Ja tarre tykkää. Käytiin äskön kylä kiertämässä, ollaan siis äitillä ja markulla.

Eipä mulla ihmeempää, oli pakko tulla vaan kertomaan, että taas saatiin lunta iloksemme, me ainakin tykätään.


Entäs missä muualla on lunta?
Kommettia voi laittaa ;)

alppu, elppu, torttu, mutvakin,
pienet pallerot karvakerätkin.
Piikki vielä teistä peinoisin.

Olitte sisarukset rakkaat vaan, tiesin että maailmaan paljon hyvää sain.
Teitä opetti kaksi marsuja jalointa,
neuvoi elämän alussa,
zazu , anksu, eli
isä ja äippä mahtavin.

Elpun matka päättyi lyhyeen,
ehkä tarkoitus lyhyt olikin.
Oliko liika rohkeus,
vai minun huolimattomuus syy isoin,
eikai väliä enään sen,
tiedän opetit olemaan varovainen,
pitämään kiinni elämästä.

Torttu, sinä rämäpää,
itepäinen, pörröpää.
Lähdit matkaan suureen,
siskon saattelemana
maailmaan ihmeelliseen.
Elämä päättyi reilu vuoteen ikäiseen,
mutta ehkä sisko taivaassa,
pyysi jo sua leikkimään.

Piikki ja Mutva , te veljekset mahtavat,
teidän tie jäi hämäräks,
mutta toivottavasti elämä sujui,
paremmin kuin siskoilla, niillä luupäillä, jotka teitä varmasti
rakasti.

Alppu se lankakera, pienoinen, susta oma runo on,
joten jääköön se muisteloon.

Teitä mä rakastin, likaa varmaan monen mielestäni,
teille löytyy pala sydämestä, minun elämästä.

-tuovi-

ikävä alppua!! muistan vieläkin kun tulin koulusta kotiin, markku huutaa että täällä on pentuja, siellä 5 pientä palleroa juoksenteli innossaan äitin kanssa.
Teidät mä ristin: Alppu, Elppu, Mutva, Piikki ja Torttu, olitte niin sulosia pieniä kavereita.

On vaan ikävä, pitkästä aikaan tulitte mun mieleen, on niin ikävä,
On muutenkin ollu surua koirien kanssa, että jääny muu taustalle, nytkyn alkaa näyttään valosammalta, tuntuu että marsut palautuu jälleen mieliin.

Huomaan että ikävä ei ole hävinnyt mihinkään, se on ihan samanlaista, muistan vieläkin sen päivän, kun alppu jouduttiin nukuttamaan ikuiseen uneen. Mutta samalla tiesin että alppu pääsi rakkaan siskonsa, isänsä, äitinsä ja muitten marsuystävien luo, ja eritoten Peksun luo.

Alppu oli persoonaltaan aivan erilainen kuin muut, se oli sellainen selviytyjä, tai ainakin sitä voi luonnehtia niin, ainakin musta tuntu niin. Se oli tyyppi joka ajatteli järjellä, ja jälessä tulo sydämen ääni, jos voi marsusta luonnehtia kuin ihmisestä. Tai ainakin sellaisen kuvan Alpusta sain sen viiden vuoden perusteella. Alpussa kehkeytyi se äitin hiukan kylmä olemus, että "pidetään omista asioista huolta, pääasia että itse saa ruuan ensin", ja sitten se isän lämmin olemus, että ootte te kuitenkin mulle tosi tärkeitä: lämmitti useita kertoja toisia marsuja, nukkui kyljessä kiinni, eritoten peksun kanssa nukkuivat toisissa kiinni, osoitti hellyyden osoituksia ennemän kuin äitinsä, muittei kuitenkaan niin paljon kuin esim. Anksu ja Rusina.

Vaikka matkan varrelle on ollut muutamia, aika paljonkin marsuja, niin kaikista jotenkin tärkein persoona, ystävä oli Alppu, vaikka ei saa, enkä saisi luokitella ketään, kaikki oli kuitenkin minulle tosi tärkeitä.

Olen ikuisesti kiitollinen Zazulle, elämäni ensimmäiselle marsulle kaikesta mitä minulla on ollut, ilman Zazua varmaan ei olisi ollut Anksua, pienosia... Zazu opetti kuinka pieni sydänkin voi näyttää ystävyyden.

Entiiä tuleeko vielä sellaista aikaa että mulla olisi taas marsuja, mutta olen erittäin onnellinen niistä hetkistä mitä marsujen kanssa olen kokenut, ilman teitä olisin jäänyt monesta paitsi.
Moni varmaan ajattelee että olen aika tyhmä, kahjo, kun itken vielä vuosienkin jälkeen jonkun pienen olion perään, oloiden, mutta mulle ne oli ystäviä, niinkuin Tarre ja Vassukin. Ne oli pieniä eläimiä, joilla oli iso sydän :)

- äiti annan mun jatkaa matkaa tätä
äiti anna mun nuuhkasta sua kaulaan ain
anna mun antaa sulle viestimerkkinä,
kuule vieläkin mun piiperrys, linnun virekin. -


Tuovi

sillä on siis sellainen tapa että aamulla puol kasin jälkeen ei enään nukuta, terrorisoi niinkauan että noustaan.. niiinkuin äsköin kirjotin..

Noh tänäkin aamuna, niin ja sitten käytiin lenkillä aamuruoka ja niinpois näin.. sittenkun mie olen pirteä, kun vetää hirsiä, siis hitto on siinä mulla kaveri, vetää hirsiä..NO kai siinä muitakin alkais väsyttää, onkai se päiväunien aika, kun ensin aamulla riehuu, kiekkuu niin kauan että äiti nousee ja herättää, sitten käy, puolen tunnin lenkillä, sitten takapihalla tunti ihmetellä maailman menoa, sitten sisällä, ja uni maistuu. hmm.. pitäskö munkin mennä nukkumaan.

öitä

hmm.. mikä päivä se olikaan, kun tuli ensimmäistä kertaa lunta tosi paljon kun aamulla huomattiin.. olikohan keskiviikkoa, muistaakseni kai.

Meillä oli verhot kiinni, tarre herätti mut taas... eihän äiti saa enään nukkua puol kasin jälkeen ;) se tosiaan ollaan opittu, tarre ei hevillä helpota, jos en nouse, niin se hyppää mun sänkyyn, ja kaatuu mun päälle, ja arvatkaapa tuleeko ahistava olo, 40 kiloa massaa mun päällä ihan rentona, siinä meni pienellä ihmisellä kuin mulla jo varmaan keuhkot lyttyyyn.

Niin tosiaan kun sinä aamuna heräsin, Tarre oli ihmeen pirteä, sen silmät loisti, että jihuu ulos ulos, mä että ei jaksais. mutta avasin verhot, niin piristyin itekkin, siellä oli satanu lunta, ja tosi kivasti.
Tarre ei olekkaan ennen nähnyt lunta vielä elämässään, mitä nyt aamukuuraa, kun maa tuntuu olevan vähän jäässä. MUtta nyt siis konkreettisesti lunta.

NOh mentiin ulos, Tarren silmät senkuin loisti lisää, se oli innossaan että mikä tämä kiva on, maa valkosena, ja tää maistuu ihan hyvältä heh heh, söi varmaan 5 minsaa pelkkää lunta, pissahätäkin unohtu ;)

Vassu oli ihan normina, että täähän on ihan tuttua juttua ;)
NOh kun kerkes, niin pissakin tarrella tuli, mutta taas kivaa lunta syömään.
Otin muutaman kuvankin, pitää laittaa kuhan saan ne koneelle, olen nykyään tosi laiska, ja koneella olokin on jääny tosi vähälle, voipi olla että menee kaksin päivää, ennenkuin käyn koneella. Ei vaan jaksa töitten jälkeen avata konetta..

Heittelin Tarrelle lumipalloja, mutta ei niitä tuntunut löytyvän enään, ei oikein tajunnu oikein että se on sitä samaa lunta, tais tarre heti pallon hajottaa, ennenkuin edes tajusikaan, mutta pääasia että hauskaa oli. Ja piehtarointikin lumessa oli kivaa.
Vassu kun vaan otti normisti, ja merkkaili, ja temppuili mulle, ääh, siitä kun tullu nykyään vähän inhottava, siis temppuilee mulle, mutta kirjotan siitä joku toinen päivä.

Nyt tämä aamuna lumi on jo poissa, nyt taas ikävä kurakeli, ja mun kämppä hukkuu varmaan kohta taas hiekkaan, vaikka kuinka yritän tassuja putsata ennen sisälle tuloa.. LUmi ja pakkanen olis siitä kiva, kun silloin ei tulis tuota hiekkaa, ja märkää, inhoon sitä, mutta muuten syksy oli ihanaa aikaa :)

eli toivokaamme kaikki lunta ja pakkasta että saatas tarrekin taas super iloseksi.

Niin noh.. ei siitäkään ai tykätä siis tarresta, tein itelle tänään vikan leivän, mitä kaapista löyty, ja vikat juustot, niinennenkuin kerkesin sen mikroon laittaa tarre vetäs, varasti sen suuhunsa!!!

nyt olen tääs nälissäni heh heh.. hernekeittoa löytyy, tervetuloa syömään ;)

eikö kohta ole jo pikkujoulu aika.. hih pitäsköhän pitää koirien pikkujoulut, tai aih niin meillähän taitaa olla koirakerhon pikkujoulutkin vielä, mutta kaippa mä näillekin jotain herkkua annan mutta en suklaata!

on menny ihan hyvin, Tarre ja vassu olla nyt mulla kumpikin täällä nieriäntiellä, onhan noi tapellu, mutta nyt en ole saanu vielä itteeni mitään haavaa, kai olen pysyt poissa tieltä.

Niin kävin tänään ostamassa vassulle safkaa kun piti saada sille laihempaa safkaa kuin toi tarren proteiininen ruoka, elikkäs tekemään savitaipaleen markettiin tutkimusta. elikkäs piti saada sellasta ruokaa joss olis vähiten rasvaa. Sieltä löydy pedigreen ruokasäkki jossa on -30% vähemmän rasvaa, 2,5 kiloa vajaa 8 euroa, no ok olihan siinä vähemmän rasvaa kuin normaalissa aikuisen safkassa, kun verstasi saman valmistajan toiseen ruokaa, ja toiseen hallitsevaan merkkiin. Mutta kun katoin muita, niin löyty shappi 3kiloa, ja siinä oli valkuaista, ja raakarasvaa vielä vähemmän kuin pedigreen laihdutusruuassa, eli mitä opimme. älä aina osta mainosten ja perusteella, vaan tutki kaikkien ravintosisältö. Ja toisesksi ruoka maksoi vajaa 4 euroa, ja siinä oli puol kiloa enemmän ja miltei puolet halvempi.

Mutta nyt jäämme odottamaan laihtuuko Vassu

On jääny tosi vähälle tää kirjottaminen, on tapahtunut kaikkea.. tarrenkin kanssa käytiin sillon lokakuun 16 päivä kontrollissa,ja oli ell tyytyväinen tarren tilaan :) MIKÄ TIETTY ITTEEKIN HYMYILLYTTI! mutta ei se sano että tilanne oli ihanne terveys, mutta tilanteeseen nähden tosi hyvä :) Lääkettä voidaan vähentää puoleen, esim. 3 päivää ja kolme päivää taukoa ja taas kolme päivää lääkettä jne.. mutta niveliä rasvaavaa lääkettä saa normisti, siihen saatiinkin resepti apteekkiin että saadaan lisää kun tuo paketti loppuu.
Tarre käveleekin paremmin, ell sanoikin että kun saanut kipulääkettä, pystyy tarre kävelemään paremmin, ja se korjaa ja vahvistaa lihaksi, kun kävelee oikeemman laisesti. Ja jalkalihasten hyvä kehittyminen parantaa sitä että mitä paremmat lihakset, sitä paremmin ne tulee kävelyä, ja se olisi todella tärkeää.
Paino on noussut edelleen se kilo per viikko, vaikka onkin ollut vähemmällä ruokinnalla. Ja on tuo tarrekin kasvanut hirveästi ihan silmissä,ja ne ihanat uroksen piirteet on aivan mahtavat :D Äitikin sano että ihan erilainen tarre muodollisesti kuin pultti oli, pultti oli tosi narttumainen, mutta tarrella on jo nyt paljon tosi urosmaisia piirteitä, eritoten noi kasvon, pään piirteet!

Muutenkin menny ihan kivasti, manna ja mika kävi koiransa kanssa, sai Tarrekin riehua ja temmeltää, tykkäsi paljon :) ja oli tarre väsynyt iltasin :)

Ja onhan meillä ollut koiravierastin, mäyräkoira Sara, oli viikonlopun hoidossa. Ja vaikka vähän aluksia pelkäsin, tuli kaikki kolme keskenään tosi hyvin. Tarrekin pit Saraa kuin kukkaa kämmenellä varovasti kulki ettei vahingossakaan tallaisi tai satuttaisi saraa, mutta vassua kohtaaan tuollaista käytöstä ei olekkaan ollut koskaan, eikkä sellaista vassua kohtaan tunneta heh.. kaippa Tarre ajattelee että vassu on vassu, ja kun se muutenkin häntä höykkyyttää niin ei sitä tarvi varoa. Mutta tosiaan aihetta olisi. On ollut taas pari kertaa kipeitä riitoja. Ja viimeisestä minä sain köniini kun menin väliin. Tarren puraisi minua aika mojovasti, ja verta valui aikansa, mutta tyrehtyjän se haava sormesta lopulta. MUtta opimpa itekkiin oleen varovaisempi, mutta toisaalta oma vaisto vaan toimii niin, että pakko mennä väliin, ettei vassulle käy pahasti.

Vassu ollut nyt hermolomalla äitillä ja markulla, kuulemma nukkuu siellä ihan reporankana, ja tyytyväisenä. Ja jopa nukkuu niin sikeesti, ettei yks päivä huomannu vaikka markku tuli ruokkikselle kotiin, eli oli päässy sisään ilman että vassu räksytti, vasta kun oli lähtemässä pois, oli alkanu huuteleen vassua että missä se on, jostain se vassu oli tullut sitten.. tuo ei kyllä ole vassun tapasta, heh mutta kaippa se on alkanu relaamaan, ja nukkumaan hyvin, kun ei tarvi koko ajan olla varuillaan, että kuka missä mitä, kuka tulee.. ei tarvi varoa tarrea yms.. Niin sitten on kroppakin alkanut rauhottumaan, ei tarvi koko ajan jännittää lihaksi, kun muutenkin ne on ollu kipeet. Toivottavasti tästä on ollu vassun ololle muutenkin hyvää, ja uskon niin, kun ei tarvi turhaa jännittää kroppaa, niin kivutkin varmaan alkaa raukeemaan, ja sitä myötä varmaan mielikin heh :) ja saa näin nukuttua paremmin.

Mutta on mullakin olllut tosi ikävä sitä, olen käynyt päivällä ja illalla kattomassa, ja kyllä silläkin on ollut mua, että voi sitä riemua kun se huomaa että mä tulen äitille ja markulle, siinä itellekin tulee vielä parempi mieli, ja kun on nyt kuullu että vassu on niin rentoutuneena, niin ei voi muutako hymyillä lisää.

Niin ja muuten jos joku nyt haluaa mulle antaa joulun lahjan, niin sukltaata en halua! Nimittäin tarre yks päivä oli varastan suklaata söi sitä sata grammaa, ja tulihan sille lievä myrkytystila, mikä kyllä ittee pelästytti, sai yöllä muutaman kerran raskaita hengityskohtauksia, ja veden juonti oli tosi runsasta.. ja oli tosi ylivilkas, ei tienny missä olisi, oli siis tosi rauhaton. ja nämä on juuri niitä oireita, mitä tulee myrkystystilassa, mutta onneksi ei käyny pahemmin ja tarre selviyty. Sai lääkehiiltä ensiavuksi, kun seuraavana aamuna hain sitä apteekistä. Lääkehiili siis sitoo sen myrkyn itseensä, eikä sen jälkee päästä sitä leviämään enään elimistöön, tulee sitten kakan mukana ulos. Kun myrkky muuten voi olla elimistössä jopa 14 tuntia ja eiheutta tuhoja.. Mutta onni meillä eikä käyny pahemmin. Ja tarre voi hyvin, mitä nyt kakki mustia kakkia :D :D
ja ruusunpensaan siemeniä..

nyt pitää lopettaa, pitää alkaa valmistautumaan töihin :)