IRC-Galleria

Ai että mie tykkään lumesta, vihdoin sitä on sopivasti, kuhan nyt pysyis.

Elämä on koirien kanssa nyt menny vaihteeksi tällä viikolla ihan hyvin. Vassu on äitillä ja markulla, ja kuulemma viettää siellä hyvää elämää. Noh niin varmasti viettääkin, ja ihana nähdä kun siellä käydessä seon tosi pirteä, iloinen, ja hyvinvoivan näköinen :) Kuulemma taas nukkuu tosi sikeesti, niin ettei välttämättä edes herää kunjoku kävelee ohi, sitä täällä ei koskaan tapahdu, ei vassu on todella alkanut taas rentoutumaan, kun uni menee niin syväksi. Ja se varmasti tekee vassun mielelle ja kropalle tosi hyvää :)
Ja on siitä kuulemma tullu markun koira, äiti kerto että markku sille puhelee monesti, käyttää ulkona, ja lellii heh heh :D ja vassu ottaa kaikesta hyvästä irti, ja mikä jos herkku niin saa hyvälle mielelle.
Mutta eilenkun taas lähdin sieltä, niin vassu katto taas mua niillä surullisen näköisillä silmillä, että "tuovi, ethän sä ole tosissas ja jätä mua tänne".. tuosta katseesta kun kerroin äitille, sano ett' mä vaan kuvittelen ;)
MUtta kyllä mä vassun niin hyvin tunnen, että sillä on mua ikävä, on se kuitenkin ollu aina mussa niin kii :)
Mutta uskon että äitillä ja markulla se on hyvä olla :)

tarren kanssa ollaan vähän koulutusjuttuja harjoteltu, on nimittäin tuota huomionhakua, ja hihnasta vetämistä ilmassa, mikä on tosi rasittavaa. MIkä pitäisi saada kitkettyä nyt pois.
Tarrelle on siis sairaalloinen huomionhakua pääällä, sen pitäisi sisälläkin ollessa, koko ajan saada huomiota, jos ei saa alkaa mua raapimaan, moksimaankin välillä, tulee mun päälle sänkyyn, tulee vessaankin mukaan. Ja mä olen kun olenkin huomaamatta vaan ruokkinu sen huomiota, ja nyt siitä oli päästävä pois, hyvä että ite alan jo sitä tiedostomaan, kun alkaa jo käymään häiritseväksi.

Elikkä ei enään vessaan mukaan, ja lässyttely pitäis vähentää yli puoleen, eli sitä puhumista, ja puhumista, vähempikin varmaan riittäis.

Tänään on jotenkin ollut outo päivä, tarre ei aamupisulenkillä, eikä äskön pitemmälläkään lenkillä hihnasta vetäny!! mutta en usko että se nyt niin helposti olis unonhtunu... ja kun koulutin huomaan kuinka lyhyt kärsivälllisyys sillä on. Jos ei heti saa namua kun haluaa, se tarraa mua jalkaan, tietää mun heikon kohdan.

Tiedän ja tuntuu tosiaan, että olen vähän hakotiellä tarren kanssa, se alkanu vähän ottamaan musta otetta musta. Mutta nyt siihen alkaa muutos, ja se alko siitä että itse myönnän ja tunnustan heikkouteni, ja sen että olen möhlinyt, ja nyt luulen tietäväni mitä pitää asiassa tehdä. Tulipa näin julkisesti tunnustettua !!
Jos se nyt itteäkin vähän "piiskais", että varmasti onnistun tässä, ja kun on tiedossa se tarren hoitoonkin meno, niin pitäähän sen oppia käyttäytymään.

Mutta muuten on hyvin menny, ja tarre tänään juoksenteli ja syöpötteli lunta innossaan, juoksi spurtteja, ja nautti, siitä näki. Nyt tuossa jaloissa nukkuu, ihana hetki sinällään.
Itellä ruoka uunissa, kuhan valmistuu ja saan syötyä, sitten taas ulos, alkaa taas päiväkin loppumaan, kun kahen jälkeen taas töihin lähtävä.

Moiks.

Siis tuolla lappeenrannan eläinlääkärissä missä ollaan käyty. He eivät enempää pysty vassua auttamaan, sillä hetkellä sen kuuleminen oli tosi vaikeaa, mä purskahdin itkuun. Vassu on mulle tosi rakas, ja sen eteen teen ihan mitä vaan.

Kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, ainakaan näiden eläinlääkärien mielestä. kipupaikkoja vassulla on, lihaskireytymiä,ja mistä ne johtuu eivät he osaa sanoa! Ja ainut mitä ovat pystyneet vassua auttamaan on kipujen helpottaminen, ja noikin on ollu vain tilapäisiä apuja, ja vassu kuitenkin on vielä suhkot nuori, neljä vuotta!! ja eli varmaan 10 vuotta elämää jällellä, jos kipuja ei olisi. Tuli itellekkin tosi voimaton olo, kun eläinlääkäri sanoo, ettei osaa enään tehdä oman rakkaan avuksia mitään, ei tiedä mitä vassua vaivaa, mistä lihaskivut on. Kun jossakihan se vika on, ei ne lihaskivutkaan ilman syytä tule! Mutta mikä se vika on!!

Vassu on nyt 2 viikkoa äitillä ja markulla, saa nyt siellä vaan levätä, ja tietty lenkkeillä äitin kanssa, katotan sen jälkeen mikä vassun tila on, jos edelleen lihaskivut levon ja lääkkeen jälkeen vaivaa, suunta tosiaan on kouvolaan, ja sinne tutkimuksiin, varjoainekuvauksiin, ja se ei sitten olekaan mitään halpaa lystiä. olenkohan jostakin muistaneeni kuullu, että tutkimus maksaa useita satoja euroja, jopa 500 €. Eli ei ole halpaa lystiä, mutta vielä en ole valmis vassustakaan luopumaan.

Mulla tosiaan on tosi paska olo ollu varsinkin eilen (tänään jo vähän parempi), kun tuntui että petin vassun luottamuksen, eli otin vassun elämäni koiraksi 2003, lupasin että en koskaan hylkää ja aina olen sen turvana ja tukena. MUtta nyt se on äitillä ja markulla, en ole sitä silittämässä ja hoitamassa kun on kipeä. sen takia että menin ottamaan tuon perkeleen Tarren, jonka takia vassu joutuu olemaan äitillä. Tiettyhän äitillä sen on hyvä olla! mutta kun eilen illalla sen hyvästelin se katto mua niin että ethän sä ole tosissas ja jätä mua tänne, sen surullinen katse, teki kuin viillon mun sydämeen.

pitää tässä imuroida, ja sen jälkeen lähtä käveleen tarren kanssa, mennä äitille ja markulle, ottaa vassu syliin, ja hoitaa, ja hoitaa! Eilenkin oli mun sylissä, ja miltei pisti silmät kiinni, ja vaan oli ja nautti, tuntui kai hyvältä. Mutta se sylissä olo, ei ole vassun tapaista, mutta kaippa sekin nyt tarvii sitä läheisyyttä.

Mä alan jo kohta sääliä täällä keräämään, mutta ei jaksa noita kahta siis rakkia, ne vie koko mun elämän!! kun ajatellaan näin taloudellisesti, ja henkisestikin aikamoisessa paineessa oltu koko viimeloppuvuosi kummankin koiran kanssa.

Tarre taas hitonmoisella ripulilla,, joo moneskohan kerta tälle vuodelle, ja vassu pe röntgenkuviin, jos sieltä kropasta jotain irtois, siis informatiivia mikä on vassun tila, ja kuinka vassun tulevaisuus näyttää. On niin hiton arka kyljistä, vaikka ei sitä normaalissa elämän menossa näytäkkään. Tällä menolla mulla ei ole vuoden päästäkään noita rakkeja, kun ei valosaa oikein ole näkyvissä.. aina jotain aina jotain. Onneksi hitto on vakuutukset, mutta ei se paljon mieltä auta, noh ehkä vähäsen, mutta vituttaa.

Normaali elämähän noitten kanssa sujuu tosi hyvin, ja ovat rakkaita, antava hellyyttä, mutta eikö prkle edes yhtä kuukautta edes toinen voisi olla ilman ongelmia, kipuja, sairauksia, ripulia.
Tarrella senkun kauheella paineella ripuli koko ajan lentää, ulos tahtoo koko ajan.. mitenköhän kun joudun parin tunninpäästä lähteen töihin.. noh jos saisin mutsin kattomaan noita jossain vaiheessa..........................................................................................................................................

Totta mutta mä olen jo alkanut valmistautumaan jopa kummankin koiran poismenoon, en siis niin että kukaan olisi mulle mitään sanonut esim, eläinlääkäri,
mutta monesti lenkillä ollessa pohdin ja mietin tarrelle jo muistorunoja valmiiksi, entiiä miksi, mutta sitä olen tajunnassa monta kertaa miettinyt ja pohtinut... toisaalta kun runo on valmiina ei tarvi sitä sitten miettiä kun aika tulee eteen. Alku muistorunoon on siis jo keksitty. Mutta sitä ennen kuitenkin tahtoisin viettää noi 1 vuotis synttärit, käydä valokuvaamossa ottamassa kummastakin rakkaasta kuvia. Se on mun seuraava etappi, johon toivon että me selviydytään.

väsyttää :( mutta nyt valmistautumaan töihin...



tulipa purkauduttua tosiaan, mutta sitä vartenhan tää on, helpottaa omaa fiilistä, kun kirjottaa ajatuksia.. vaikka olenkin tarren poismenoa paljon pohtinut, ja miettinyt muistorunoa,ei kuitenkaan välttämättä tarkota että Tarren olisi kuoleman partaalla, jos tosiaan tilanne pysyy tässä kuin nyt, niin varmaan meillä on vuosia ja vuosia jälellä, mutta mua vaan ärsyttää ihan tsiljoonasti, kun koko vähän väliä on ripulilla, kun olis noi lonkatkin riittäny ongelmaksi. Mutta kaippa näitä voi laittaa pentuajankin piikkiin, kaikki mitä on ruokaa pitää syödä, josta maha sekasin.. niin siis varasti eilen markun kinkun,ja se meni parempaan suuhun, ainakin 1/3 osaa kinkusta söi.. olivat jättäneet varaston oven raolleen.

Toivottaa Tuovi, Vassu ja Tarre :)

Joulu meni tosi kivasti tuomo ja sanna oli täällä. Koirulitkin voi aika hyvin. Vassun takapuoli näyttää jo tosi hyvältä. Onneksi oli onni mukana, ja kaikki meni paranemisen suhteen hyvin :)

Joulunaikaan, olikohan joulupäivä, kun olin kumpaisenkin kanssa ulkona mehtässä, Tarre aika pahasti vassua murjas ulkona. Ja Vassu kyllä rähiskin sen jälkeen aika lailla, ja aristi kylkeä, olinjo ihan varma että arkena lähdettävä kuvauttamaan vassu, mutta kyllä se sitten rauhottu, eikä enään oikeaastaan edes arista, kaippa se oli sellainen "pintaraapaisu", mutta ei tälläsiä kyllä haluta.

Aattona sytytettiiin kynttilä pultille, karolle ja muille rakkaille ystäville, niiden haudalle, kynttilä paloi vielä tänäänkin kun töistä poljin äitille ja markulle. On siis palanut nyt yhtäjaksoisesti 5 päivää, olihan se öljykynttilä ja luki että palaa 5 päivää, mutta en olis uskon,mutta yllätys palkittiin sen suhteen.

Pultti ja kumppanit tuli näin muistettua hyvin, varmaan ohikulkijatkin kattelivat, kun joka päivä tällä viikolla on pihalla palanu kynttilä ;) oli se kyllä nätin näköstä,ja kyllä rakkaat on sen ansainnu. Olenkin taivaaseen päin aina sanonu etttä "Pultti mä rakastan sua, olette kaikki rakkaita mulle, hyvää joulua rakkaat".. se kai on mun tapa käydä läpi menehtyneiden eläinten muistoa.


yks yö täl viikol, olin mutsil yötä, välillä yöllä heräsin kun Vassu maiskuttelee jotain ja välillä rähisee tarrelle, en siihen sitten sen kummemmin jaksanut reakoida, mutta aamulla se paljastu, vassu oli yöl syöny ainakin 8kpl sellasia koirien herkkuliuskoja ihan sen takia ettei Tarre saa, kun oli se pussi tippunu lattialle. Joo että on se vassu aikamoinen ahmatti heh heh..
Ostin myös joulun aikaan luita, siis kaupan, ja hyvin kumpaisellekin maistui. Ja tais Tarrelle maistua äitin aino-tossukin, tupsu nimittäin meni parempiin suihin, onneki ei muuten pahoinpidelly mutsin tossui, se siitä oliskin puuttun..


Ollaan huomenna lähdössä kiteelle koko konkkaronkka, kertoilen ensviikolla lisää kuulumisia ;)

Ainakin siltä näyttää, oli aamulla ihan pirteä, katottiin takapuoli, ja näyttää aikas hyvältä, toivottavasti ei tule mitään takapakkia, ja saa vassukin nauttia joulusta :) Turvotus alkaa laskemaan, ja punoituskin häviämään, märkii vielä vähän, mutta en usko että nestettä enään tarvi puristaa, on niin vähästä.
Suihkuttelua vaan jokapäivä aamuin illoin. Mutta on se vielä aika takapään suhteen, ja syliin ottaessapitää varoa, ja ottaa niin, ettei koske takapuoleen, koska se tekee selvästi kipeää.

Mutta Vassu on sinnikäs koira, ollaanhan se huomattu aikasemminkin :)

Tarre ollu tänää täys kusipää, ei enään pysy enään aitauksessakaan, harkitaan kovasti myymistä mustalaisille!

Voi että olen onnellinen noista kahesta olioista, on ne niin ihana. Äskön Tarrekin oikein yritti iso röhkäle minuun syliin vääntäytyä, että äiti hoia minua hoia. Oli niin lutunen, Rakas Tarre. Tarren mahakin voi jo paljon paremmin, eli raakoja luita ei enään koskaan.

Töistä tullessa kävin hakemassa vassulle ruokaa, makaronilaatikkoa kaupasta. Eihän se ole laihdutusruokaa, mutta pitää sitä raukkaa nyt helliä, kun on niin kipeä, ja kun ei sille edes normaali ruoka maistunut.
Pissalla se on tänään käynyt, mutta kakalla ei, kerto äiti. Laittaa ulkona vaan koko ajan istumaan. Sisälläkin se pääasiassa vaan makaa, noh jos joku tulee, niin kyllä normia haukkuminen alkaa, ja siitä tietää, että Vassu kuitenkin on oma ittensä. Jos sitä ei tekis, sitten vassu olis varmaan kuoleman kielissä :D Kai seisominen tekee kipeää takapuoleen, ruuankin söi puoliksi makuulla/istuen.


Puristelin siltä eritettä pois, ja suihkuttelin viis minuuttia. Oli ihan rauhallisena suihkun alla. ihme kyllä. Aamulla taas käymään äitillä, ei onnistu putsaaminen yheltä ihmiseltä.


Ai niin Vassu painaa nyt 5,7, eli laihtunut 0.6 kiloa. Onhan tuo ollut aika liiankin nopeaa, mutta onpahan laskenut.

Voi hitto, meitä riivaa jokin tosi pahaonni. Asia on kuitenkin nyt hoidossa, mutta paraneminen voi olla hiasta ja kivuliasta.

Elikkä äiti soitti aamulla puol kasin jälkeen, että varaa vassulle kummunsalolle aika, peräaukon ympärystä on punainen, turvonnut. Arvelinkin, että anaalirauhastulehdusta.
Kipu, ja se paineen tuoma kipu on ollu varmasti tuskallista. Ei pystyny kakkaamaan, ja äiti sitten oli kattonu onko jotain risuja tai jotain takapuolessa, kun silloin vassu yleensä laittaa stopin.

Mutta eipä ollu, ja kaikenlisäks siellä oli isopaise, joka oli täynnä mätää ja anaalirauhas eritettä, ja verta. Ell rauhotti Vassun, tyhjensi ensin vasemman, sekin oli täynnä, mutta normaalia eritettä, mutta tämä vasempi, ei tyhjentyny normaalia kautta, vaan piti neulalla puhkasta. Vassusta näki että teki kipeää, vaikka olikin pienessä rauhotuksessa. Sieltä tuli paljon mätää, verta ja eritettä.

Sai nyt kipulääkettä, antibioottia ja sitä pitää huuhdella suihkun alla.
Kotia kun päästiin, leikattiin karvoja ympäriltä, ja sinne oli jo puolesssa tunnissa kehittyny eritettä aika lailla, puristelin nekin pois.

Nyt pitää toivoa, että paranis hyvin. Vassu jäi sinne äitille, saa nyt olla siellä a tervehtyä, eipähän tarvi tarrestakaan välittää, nyt paljon peukkuja Vassulle.

Varmaan joskus parin kuukauden päästä pitää yrittä ite tyhjentää vassun anaalirauhaset, ja alkaa sitten säännöllisesti niitä seuraamaan, ettei täyty liikaa, tätä vaivaa ei tahota uusiutuvan.

Näin unta että Tarrelle tuli vesikauhu, sai sellasia kohtauksia kävi kiinni. Äiti sano että heti seuravana aamuna vietävä eläinlääkärille, joissei ell ole paikalla, pitää jättää sinne, niin ell sitten lopettaa Tarren. Noh mie sitten jätin Tarren sinne, ja vissiin tarre sitte kuolikin...
NOh päivän aikana liikuin Vassun kanssa, kävin jopa markolla ja merjalla kylässäkin, ja kotia tullessa näin Tarren monessa paikassa, ja jopa sitä silittelinkin..

Illalla äiti tuli, ja sanoin sille, että tarre on täällä, äiti sano, että mä vaan näin harhoja, tarre lopetettiin sinä päivänä..

Ja sitten mä heräsin, hitto mikä painajainen, onneksi Tarre on elossa oikeassa elämässä, ja tuo oli vain unta. :)


Muuten meillä on menny ihan hyvin, taih noh emmä voi sanoa niinkään, on ollu ripulia, ja nyt ummetusta. ON saanut lääkettä, siis tuota attapektia, mikä pitäis auttaa ruuansulatusongelmiin, tuo on siis ihan reseptivapaata, että ei siis olla oltu yhteydessä vielä eläinlääkäriin.

Mutsi on siis antanu Tarrelle kaupasta,pakastealtaasta ostettuja luita, mutsi oli ne aluks keittän ja sitten vasta antanu. Ja maha otti ne hyvin vastaan. Mutta mä menin antamaan sitten ihan raa'an, siitä se rumpa alkoikin.. maha meni sekasin, sai attapektia, vähän hellitti, ja välistä tuli kakka ihan normaalisti, ja välillä ripulin näköistä.
Ruoka maistuu hyvin ja näin, juo hyvin. Mutta taas ripulia. Ja jouduin mie viime pe viemään maton pesulaan kun Tarre paskansi siihen litran ripulia. Maton kävin tänään pesulasta hakemassa, ja sitä ei laiteta lattiaan ennenkuin Tarrella on maha ok.

Tänä aamulla kakkasi vähäsen, mutta sen jälkeen ei ole tullu mitään, kovasti on yrittäny kakata siinä kuitenkaan onnistumatta. Nyt en enään ole antanu ruokaakaan, nyt saa olla paastolla. Ruoka slle toki maistuis, jos sais..
Elikkä nyt vaivaa ummetus!!
Pitää huomenna soittaa eläinlääkärille, jossei aamullakaan kakkaa tule. Tää on tosi inhottavaa..,

Vassu on äitillä ja markulla taas viettämässä rauhottumisaikaa, saa levätä ja olla :D äiti lupas sitä hoitaakin, pestä ja harjata :)