IRC-Galleria

Piti vielä tulla sanomaan, tarre on aivan ihana, vaikka olenkin sitä täällä haukkunut :)
Se niin tahto läheisyyttä, sitä että sitä hoidetaan, laittaa pään syliin:D
se on suloinen, omapikku mussukka.

Vassuakin tänään silitteni pitkän aikaa, se niiin rentoutuneena makasi, karvat ihan vinkinvonkin, niin pieni ja jotenkin viattoman näköinen, vaikka kyllä sekin osaa olla väillä rasittava heh heh

Melkein unohtu mainita, käytiin sunnuntaina vassunkanssa koirakoulussa, ja hyvin meni. Ja olinhan mä velkaa vassulle sen yhteisen hetken, 2 tuntia oltiin ulkona, ja sen jälkeen uni maittoi ainakin vassulle. Mua ootti saan tarre, jolla oli virtaa :)

Koirakoulussa oli yks pieni koira, julle nimeltään joka kovatsi yritti saada vassua leikkimään,siinä kuitenkaan oikein onnistumatta, hauskaa touhua. :) Ja vassu isotteli kookkaimmille ja merkkaili, niin tyypillistä vassua.

Tarren kanssa on menny suhkot hyvin, mitä nyt välillä aina takapakkia, mutta nyt viisaampana jostakin heh.. tai siis olen lukenut yhtä kirjaa, olikohan se hihnan toisessa päässä, tai jotakin sinnepäin. Suosittelen sitä kyllä kaikille koirien kanssa elämisen sujumisen kannilta.

Vaikka sitä on itekkin aina ittensä pitänyt jotenkin koiratuntijana jossain määrin, niin tuo kirja on valassu todella monesssa asiassa. Ja kaikk ne vinkit mitä siitä olen saanut on toiminut.
Paljon hyviä vinkkejä, kuinka eletään koiralle helpoilla, eleillä, jotka on koiramaista, koiran kieltä. Ei Tarvi tarrenkaan aina miettiä mitä tuo tuovi oikein tarkoittaa.. kun on selkeitä eleitä.

Esim. tässä tosi hyvä: ihminen monesti kädellä huitoo koiraa, että mene pois, pois, kun haluaa olla rauhassa, katsoa telkkua ilman että koiraa aina huomioisi... siinä kuitenkaan välttämättä onnistumatta. KOska käden/tassun huitominen koiran mielestä tarkottaa että hei mennään. . koira siis saa meiltä ristiriitasta tietoa. koira ymmärtää että jee, leikkiä, ja ihminen sitten suuttuu kun ei koira teekkään niinkuin pitäisi.

Eli oikea keino olisi työntää omalla kropallaan, esim. lantion , kyynärän, olan kohdalla koiraa, käyttämättä missään vaiheessa käsi, kädet kiinni kropassa. ja se kyllä toimii. Eikä tarvi ääntä yhtään.
KOiratkin kin tönivät jonkun pois, kun haluavat olla omissa oloissaan, eivät tassujaan huitomalla!



sellasta, ja innolla taas huomenna töihin, niin saan sitä taas luettua :)

Tarre muuten on koittanut miehistyä, toissapäivänä merkkasi tai ainakin luulen niin, mehtässä puskan juureen. Tosin jalkaa ei nostanut, mutta pissa oli pieni liru, ihan niinkuin vassu merkkailisi. Pissan säätelyä. Kaippa se siitä miehistyyy.

MUtta samalla huomaan, että tarre on tosi kärsimätön, ihan samanlainen kuin minäkin, ei jaksa odottaa, tai jos jotain ei saa ärsyyntyy. Tarre on kuin kiukutteleva lapsi, joka ei saa karkkia hyllystään!

Tarre kun ei eilen saanut ulkona ottaa roskaa suuhunsa, suuttui mulle siitä vallan kamalasti, tarras mua jalkaan ku raivopää. Mutta perikse en antanu, roskaa ei oteta kun minä en anna lupaa!
Ei auttanutkuin laittaa tarre kenttään, ottaa taim autti, ja johan helpotti. Ilmeisesti mie olen monta kertaa antanu periksi tarrelle, ja kun nyt en anna, siitä nostaa metakan. Mutta myö koitetaan olla tai mie koitan olla nyt tarkkaavaisempi, ja selkeämpi, niin elein, kuin ääninkin, jos se tarre sitten ymmärtäs mitä tuovi haluaa sulle viestittää.


Kävin tänään piennartiellä, ja markku taas väänsi että sivulle tulo pitää opettaa niin että koiraa kiertä sut, kun mie olen opettanu sitä peruuttamista edestä, kääntymistä, istumaan viereen.
Mun mielestä siihen on kaksi keinoa, edestä -peruutus-istu, tai että koira kiertää sut ja tulee istumaan. Ja minä olen opettanut edestä sivuun tuloa. ja markku jaksaa tuosta valittaa.
heh, mutsi sanokin, että sun pitää markun mieliksi opettaa tarre kiertämään sinut :)

Vassu siellä oleskeli, ja oli hyvillään :) Minun pieni poika :)

Nyt on muuten varattu hoitoaika sille miun rukan riessun ajaksi. löytyi hoitola, tosin on 20 kilsaa vielä lappeenrannasta eteenpäin. Mutta tietääpähän että hyvään paikkaan pääsevät. Ainakin siltä tuntuuu :) maksaa n.180 € yhteensä niiden hoito 10vrk:lta. Mua taitaa varmaan enemmän jännittää se niiden hoitoon meno, kuin itse koiria heh heh.


Viime sunnuntaina äiti harjasi tarren, siitä lähti tooosi paljon karvaa, ja noi perseen päällä olevat laineet lähti kokonaan mieltei pois, ihan hassun näkönen, mutta muualta ei karvaa niin lähteny(jos oli niin vois olla jotain vikaa), mutta kai se vaan oli jotain karvanlähtöä. :)

Tarrenkanssa menee ihan hyvin, on alkanu jo vähän oppimaan sitä oikeaa käyttäytymistä. MUtsi jopa eilenb kehui, että tarrehan on ihan toinen koira, kun oli käyttäny eilen iltapäivällä tarrea pikkulenkillä, kun olin töissä. OLi ollu niin mallikkaasti, ja kerran oli vaan pitäny komentaa hihnaann tarttumisesta :)

Mie kyllä vähän itekseni ajattelin, että tuossa kyllä oli jotain vieraskoreutta :D

Mie kun illalla pääsin kämpille, mua kyllä ootti siellä hienokäytöksinen herrra, istui oven takana nätisti, ei hyppiny, antoi laittaa hihnan, ja vasta kun annaoin luvan tuli ovesta ulos :) ja näin sen pitääkin mennä

MUtta ulkona se äitille suotu vieraskoreus ei enään yltänyt minuun asti, kylläse kai vieläkin vähän aattelee, että tuovia tuota emäntää saa vielä koetella ja vejättää., ainakin kokeilla vejättämistä. Mutta mie koitan olla sille kova sen suhteen.
Loppupeleissä ollaan edistytty aika paljon. Suurin osa lenkistä, se kävelee vallan mainiosti, ja tykkää kannella kaikenmaailman risuja yms.. Eilenkin sain risusta tosi kipiästi naamaan. Tarre kun tykkkää kantaa kaikki puunrongotkin, oli sellanen 5 m pitkä vielä kauhea oksat rungon päässä, se sitten päätää paiskoo ku hullu, niin se mottas mua sillä puunrungon päällä mua suoraan kasvoihin. ja arvaatkaa vaan sattuko!!! ja perkeleesti!!

Ja sitten tarre tykkää piehtaroida ojien pohjilla ihan hirveesti. Mua se taas ei niin kauheesti kiinnostas. heh.

Olenkin sanonut tarrelle, että olis kunnolla siellä aitauksessa, eikä lähtis, hyppäs aian yli, niin sais olla pihalla iteksee, pureksia risuja, ja piehtaroida pihalla. Mutta ei niin ei.. oma tarren moka.

Vassu on ollu jälleen iloinen, ja tykkää aina kun käyn siellä, tervehtii aina mua :) ja kun lähen se kahtoo mua niillä surusilmillään. Mutta hyvin se tosiaan voi, siitä ilosta näkee.

KOirat on kummatki saaneet nyt matolääkkeen kaiken varan vuoksi. Hitto että vaan maksoi tarrelle yks matolääke 16 %u20AC, kyllä se vassun matolääkkeet rinnalla on tuplatupla euroissa. Mutta onneksi niitä ei tarvi antaa kuin pari-kolme kertaa vuodessa.

MUtta nyt myä lähetään ulos

Niin mie jo kyselin paulalta tuosta eläinhoitolasta. oli jo niin että sopiihan se, yhtäkkiä laitto viestiä, ettei otakkaa,ovat lähössä vaunulla pohjoiseen juuri silloin... ajetaanko niitä asuntovaunuilla talvellakin??

Mutta ihankuka vaan ilmottakaa jos tiedätte jotain paikkaa? Pakko saada ne jonnekin hyvään hoitoon, kun kuitenkin kummallkin lääkitys päällä. :D

Ai että mie tykkään lumesta, vihdoin sitä on sopivasti, kuhan nyt pysyis.

Elämä on koirien kanssa nyt menny vaihteeksi tällä viikolla ihan hyvin. Vassu on äitillä ja markulla, ja kuulemma viettää siellä hyvää elämää. Noh niin varmasti viettääkin, ja ihana nähdä kun siellä käydessä seon tosi pirteä, iloinen, ja hyvinvoivan näköinen :) Kuulemma taas nukkuu tosi sikeesti, niin ettei välttämättä edes herää kunjoku kävelee ohi, sitä täällä ei koskaan tapahdu, ei vassu on todella alkanut taas rentoutumaan, kun uni menee niin syväksi. Ja se varmasti tekee vassun mielelle ja kropalle tosi hyvää :)
Ja on siitä kuulemma tullu markun koira, äiti kerto että markku sille puhelee monesti, käyttää ulkona, ja lellii heh heh :D ja vassu ottaa kaikesta hyvästä irti, ja mikä jos herkku niin saa hyvälle mielelle.
Mutta eilenkun taas lähdin sieltä, niin vassu katto taas mua niillä surullisen näköisillä silmillä, että "tuovi, ethän sä ole tosissas ja jätä mua tänne".. tuosta katseesta kun kerroin äitille, sano ett' mä vaan kuvittelen ;)
MUtta kyllä mä vassun niin hyvin tunnen, että sillä on mua ikävä, on se kuitenkin ollu aina mussa niin kii :)
Mutta uskon että äitillä ja markulla se on hyvä olla :)

tarren kanssa ollaan vähän koulutusjuttuja harjoteltu, on nimittäin tuota huomionhakua, ja hihnasta vetämistä ilmassa, mikä on tosi rasittavaa. MIkä pitäisi saada kitkettyä nyt pois.
Tarrelle on siis sairaalloinen huomionhakua pääällä, sen pitäisi sisälläkin ollessa, koko ajan saada huomiota, jos ei saa alkaa mua raapimaan, moksimaankin välillä, tulee mun päälle sänkyyn, tulee vessaankin mukaan. Ja mä olen kun olenkin huomaamatta vaan ruokkinu sen huomiota, ja nyt siitä oli päästävä pois, hyvä että ite alan jo sitä tiedostomaan, kun alkaa jo käymään häiritseväksi.

Elikkä ei enään vessaan mukaan, ja lässyttely pitäis vähentää yli puoleen, eli sitä puhumista, ja puhumista, vähempikin varmaan riittäis.

Tänään on jotenkin ollut outo päivä, tarre ei aamupisulenkillä, eikä äskön pitemmälläkään lenkillä hihnasta vetäny!! mutta en usko että se nyt niin helposti olis unonhtunu... ja kun koulutin huomaan kuinka lyhyt kärsivälllisyys sillä on. Jos ei heti saa namua kun haluaa, se tarraa mua jalkaan, tietää mun heikon kohdan.

Tiedän ja tuntuu tosiaan, että olen vähän hakotiellä tarren kanssa, se alkanu vähän ottamaan musta otetta musta. Mutta nyt siihen alkaa muutos, ja se alko siitä että itse myönnän ja tunnustan heikkouteni, ja sen että olen möhlinyt, ja nyt luulen tietäväni mitä pitää asiassa tehdä. Tulipa näin julkisesti tunnustettua !!
Jos se nyt itteäkin vähän "piiskais", että varmasti onnistun tässä, ja kun on tiedossa se tarren hoitoonkin meno, niin pitäähän sen oppia käyttäytymään.

Mutta muuten on hyvin menny, ja tarre tänään juoksenteli ja syöpötteli lunta innossaan, juoksi spurtteja, ja nautti, siitä näki. Nyt tuossa jaloissa nukkuu, ihana hetki sinällään.
Itellä ruoka uunissa, kuhan valmistuu ja saan syötyä, sitten taas ulos, alkaa taas päiväkin loppumaan, kun kahen jälkeen taas töihin lähtävä.

Moiks.

Siis tuolla lappeenrannan eläinlääkärissä missä ollaan käyty. He eivät enempää pysty vassua auttamaan, sillä hetkellä sen kuuleminen oli tosi vaikeaa, mä purskahdin itkuun. Vassu on mulle tosi rakas, ja sen eteen teen ihan mitä vaan.

Kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, ainakaan näiden eläinlääkärien mielestä. kipupaikkoja vassulla on, lihaskireytymiä,ja mistä ne johtuu eivät he osaa sanoa! Ja ainut mitä ovat pystyneet vassua auttamaan on kipujen helpottaminen, ja noikin on ollu vain tilapäisiä apuja, ja vassu kuitenkin on vielä suhkot nuori, neljä vuotta!! ja eli varmaan 10 vuotta elämää jällellä, jos kipuja ei olisi. Tuli itellekkin tosi voimaton olo, kun eläinlääkäri sanoo, ettei osaa enään tehdä oman rakkaan avuksia mitään, ei tiedä mitä vassua vaivaa, mistä lihaskivut on. Kun jossakihan se vika on, ei ne lihaskivutkaan ilman syytä tule! Mutta mikä se vika on!!

Vassu on nyt 2 viikkoa äitillä ja markulla, saa nyt siellä vaan levätä, ja tietty lenkkeillä äitin kanssa, katotan sen jälkeen mikä vassun tila on, jos edelleen lihaskivut levon ja lääkkeen jälkeen vaivaa, suunta tosiaan on kouvolaan, ja sinne tutkimuksiin, varjoainekuvauksiin, ja se ei sitten olekaan mitään halpaa lystiä. olenkohan jostakin muistaneeni kuullu, että tutkimus maksaa useita satoja euroja, jopa 500 €. Eli ei ole halpaa lystiä, mutta vielä en ole valmis vassustakaan luopumaan.

Mulla tosiaan on tosi paska olo ollu varsinkin eilen (tänään jo vähän parempi), kun tuntui että petin vassun luottamuksen, eli otin vassun elämäni koiraksi 2003, lupasin että en koskaan hylkää ja aina olen sen turvana ja tukena. MUtta nyt se on äitillä ja markulla, en ole sitä silittämässä ja hoitamassa kun on kipeä. sen takia että menin ottamaan tuon perkeleen Tarren, jonka takia vassu joutuu olemaan äitillä. Tiettyhän äitillä sen on hyvä olla! mutta kun eilen illalla sen hyvästelin se katto mua niin että ethän sä ole tosissas ja jätä mua tänne, sen surullinen katse, teki kuin viillon mun sydämeen.

pitää tässä imuroida, ja sen jälkeen lähtä käveleen tarren kanssa, mennä äitille ja markulle, ottaa vassu syliin, ja hoitaa, ja hoitaa! Eilenkin oli mun sylissä, ja miltei pisti silmät kiinni, ja vaan oli ja nautti, tuntui kai hyvältä. Mutta se sylissä olo, ei ole vassun tapaista, mutta kaippa sekin nyt tarvii sitä läheisyyttä.

Mä alan jo kohta sääliä täällä keräämään, mutta ei jaksa noita kahta siis rakkia, ne vie koko mun elämän!! kun ajatellaan näin taloudellisesti, ja henkisestikin aikamoisessa paineessa oltu koko viimeloppuvuosi kummankin koiran kanssa.

Tarre taas hitonmoisella ripulilla,, joo moneskohan kerta tälle vuodelle, ja vassu pe röntgenkuviin, jos sieltä kropasta jotain irtois, siis informatiivia mikä on vassun tila, ja kuinka vassun tulevaisuus näyttää. On niin hiton arka kyljistä, vaikka ei sitä normaalissa elämän menossa näytäkkään. Tällä menolla mulla ei ole vuoden päästäkään noita rakkeja, kun ei valosaa oikein ole näkyvissä.. aina jotain aina jotain. Onneksi hitto on vakuutukset, mutta ei se paljon mieltä auta, noh ehkä vähäsen, mutta vituttaa.

Normaali elämähän noitten kanssa sujuu tosi hyvin, ja ovat rakkaita, antava hellyyttä, mutta eikö prkle edes yhtä kuukautta edes toinen voisi olla ilman ongelmia, kipuja, sairauksia, ripulia.
Tarrella senkun kauheella paineella ripuli koko ajan lentää, ulos tahtoo koko ajan.. mitenköhän kun joudun parin tunninpäästä lähteen töihin.. noh jos saisin mutsin kattomaan noita jossain vaiheessa..........................................................................................................................................

Totta mutta mä olen jo alkanut valmistautumaan jopa kummankin koiran poismenoon, en siis niin että kukaan olisi mulle mitään sanonut esim, eläinlääkäri,
mutta monesti lenkillä ollessa pohdin ja mietin tarrelle jo muistorunoja valmiiksi, entiiä miksi, mutta sitä olen tajunnassa monta kertaa miettinyt ja pohtinut... toisaalta kun runo on valmiina ei tarvi sitä sitten miettiä kun aika tulee eteen. Alku muistorunoon on siis jo keksitty. Mutta sitä ennen kuitenkin tahtoisin viettää noi 1 vuotis synttärit, käydä valokuvaamossa ottamassa kummastakin rakkaasta kuvia. Se on mun seuraava etappi, johon toivon että me selviydytään.

väsyttää :( mutta nyt valmistautumaan töihin...



tulipa purkauduttua tosiaan, mutta sitä vartenhan tää on, helpottaa omaa fiilistä, kun kirjottaa ajatuksia.. vaikka olenkin tarren poismenoa paljon pohtinut, ja miettinyt muistorunoa,ei kuitenkaan välttämättä tarkota että Tarren olisi kuoleman partaalla, jos tosiaan tilanne pysyy tässä kuin nyt, niin varmaan meillä on vuosia ja vuosia jälellä, mutta mua vaan ärsyttää ihan tsiljoonasti, kun koko vähän väliä on ripulilla, kun olis noi lonkatkin riittäny ongelmaksi. Mutta kaippa näitä voi laittaa pentuajankin piikkiin, kaikki mitä on ruokaa pitää syödä, josta maha sekasin.. niin siis varasti eilen markun kinkun,ja se meni parempaan suuhun, ainakin 1/3 osaa kinkusta söi.. olivat jättäneet varaston oven raolleen.

Toivottaa Tuovi, Vassu ja Tarre :)

Joulu meni tosi kivasti tuomo ja sanna oli täällä. Koirulitkin voi aika hyvin. Vassun takapuoli näyttää jo tosi hyvältä. Onneksi oli onni mukana, ja kaikki meni paranemisen suhteen hyvin :)

Joulunaikaan, olikohan joulupäivä, kun olin kumpaisenkin kanssa ulkona mehtässä, Tarre aika pahasti vassua murjas ulkona. Ja Vassu kyllä rähiskin sen jälkeen aika lailla, ja aristi kylkeä, olinjo ihan varma että arkena lähdettävä kuvauttamaan vassu, mutta kyllä se sitten rauhottu, eikä enään oikeaastaan edes arista, kaippa se oli sellainen "pintaraapaisu", mutta ei tälläsiä kyllä haluta.

Aattona sytytettiiin kynttilä pultille, karolle ja muille rakkaille ystäville, niiden haudalle, kynttilä paloi vielä tänäänkin kun töistä poljin äitille ja markulle. On siis palanut nyt yhtäjaksoisesti 5 päivää, olihan se öljykynttilä ja luki että palaa 5 päivää, mutta en olis uskon,mutta yllätys palkittiin sen suhteen.

Pultti ja kumppanit tuli näin muistettua hyvin, varmaan ohikulkijatkin kattelivat, kun joka päivä tällä viikolla on pihalla palanu kynttilä ;) oli se kyllä nätin näköstä,ja kyllä rakkaat on sen ansainnu. Olenkin taivaaseen päin aina sanonu etttä "Pultti mä rakastan sua, olette kaikki rakkaita mulle, hyvää joulua rakkaat".. se kai on mun tapa käydä läpi menehtyneiden eläinten muistoa.


yks yö täl viikol, olin mutsil yötä, välillä yöllä heräsin kun Vassu maiskuttelee jotain ja välillä rähisee tarrelle, en siihen sitten sen kummemmin jaksanut reakoida, mutta aamulla se paljastu, vassu oli yöl syöny ainakin 8kpl sellasia koirien herkkuliuskoja ihan sen takia ettei Tarre saa, kun oli se pussi tippunu lattialle. Joo että on se vassu aikamoinen ahmatti heh heh..
Ostin myös joulun aikaan luita, siis kaupan, ja hyvin kumpaisellekin maistui. Ja tais Tarrelle maistua äitin aino-tossukin, tupsu nimittäin meni parempiin suihin, onneki ei muuten pahoinpidelly mutsin tossui, se siitä oliskin puuttun..


Ollaan huomenna lähdössä kiteelle koko konkkaronkka, kertoilen ensviikolla lisää kuulumisia ;)

Ainakin siltä näyttää, oli aamulla ihan pirteä, katottiin takapuoli, ja näyttää aikas hyvältä, toivottavasti ei tule mitään takapakkia, ja saa vassukin nauttia joulusta :) Turvotus alkaa laskemaan, ja punoituskin häviämään, märkii vielä vähän, mutta en usko että nestettä enään tarvi puristaa, on niin vähästä.
Suihkuttelua vaan jokapäivä aamuin illoin. Mutta on se vielä aika takapään suhteen, ja syliin ottaessapitää varoa, ja ottaa niin, ettei koske takapuoleen, koska se tekee selvästi kipeää.

Mutta Vassu on sinnikäs koira, ollaanhan se huomattu aikasemminkin :)

Tarre ollu tänää täys kusipää, ei enään pysy enään aitauksessakaan, harkitaan kovasti myymistä mustalaisille!