IRC-Galleria

Elämä on taas menny eteenpäin, tyttö kasvaa :)

Minun rakas tyttö, Elvira susta tuli :)

Nyt taas on päivät menny, ja tosi nopeesti.
Tyttö kasvaa, jossei koon, niin ainakin niin tuntuu. Mutta kasvot ne päivä päivältä kirkastuu ja muistuttaa aina vaan isäänsä :)
Miun nenä ainakin sillä on ;)
Silmät on alkanu hahmottaa tätä elämää jo tosi hyvin, viime viikolla se vielä vähän harhaili, eikä silmillä osannu vielä keskittyä oikein mihinkään, nyt jo tapittaa tosi hyvin ja keskittyneesti, ja rauhottu leluunkin.

Tänään tosin ollu aika känkkäränkkäpäivä, voisin myydä sellaiset päivät pois, kuka tarjoo, ja mitä? heh heh ..
Mutta hyvin muuten tässä menee, kyllä nääkin päivät kuuluu tähän elämään, kyllä se muuten nukkuu niin kiitettävästi, jopa 7 ja 6 tuntia. Viime yönäkin nukkui 6 tuntia yhteen menoon, kyllä se manta siis vähän äitiäkin ajattelee.

Ja nyt on ollu päivisin jopa muutamaa tuntia jo hereillä.
Eilen käytiin kunnon lenkki ulkona, sain itekkin sitten oltua ulkona, kyllä oli virkistävää.
Eipä tässä muuten ihmeempää, päivä päivältä mennään, ja aina jotain uutta .

Ainut ikävä asia, onkun pepusta on menny iho hiukan rikki, kyllä se varmasti vähän kipeekin on. Olen sitä välillä rasvannu, ja pidetty harsovaippaa, ja kokeiltu kestovaippaa, että olis iholle vähän vaihtelua, ja ilmakylpyjä, joista mie en niin kauheesti nauti, mutta hyvää tekee tytön pepulle olla välillä ilman vaippaa.


moiks

Tyttö rakas!

Olet minulle elämäni rakkaus, jotain sellaista mitä en koskaan olisi voinut kuvitella tapahtuvan.
Olet pieni, suloinen, valon lähteeni, aarteeni, kakkapyllyni, känkkäränkkätyttöni, olet äitin ja äiti on siitä tosi onnellinen.

Vaikeuksin kautta voittoon sun elämä lähti kulkemaan, huoli oli kova alusta asti, eikai se huoli koskaan lähde, niinkauan kun tässä eletään tätä meidän elämää. Mutta viime tiistai kun lääkärisi soitti minulle ja kertoi että olet TERVE, eikä sinulla ole mitään kromosomihäiriöitä, jota epäiltiin, jonka vuoksi sinulle tehtiin iso liuta tutkimuksia, olen nyt maailman onnellisin äiti, kun tiedän että olet terve.
Eihän sitä tulevaaa koskaan tiedä, mutta nyt tässä ja nyt, eletään tätä hetkeä, ja ihanaa kun ei tarvi enään nähdä painajaisia, että mitä jos sinulla on jotain vakavaa sairautta...

En taida vielä tietää miltä se äitinä oleminen tuntuu, tai en ainakaan osaa vastata, niinkun sannakin kysyi.. Mutta sen tiedän jo äitinä olosta, että huoli omasta lapsesta voi olla valtavan suuri, jotain käsin koskemattoman tunteen päässä, jotain mitä ei pysty käsittämään, miksi miksi ja miksi.

Sinun syntymällä, ja heti teholle joutumisella oli varmasti jokin tarkoitus, tarkoitus sinun elämäsi takia. Mutta nyt ollaan kotona, saadaan nauttia niistä yhteisistä päivistä, ja saan puhistaa siun pyllyä päivästä toiseen, kuunnella sun kiukkua, pieni känkkäränkkätyttöni. Olet kaiken sen arvoinen.

Äiti rakastaa sinua, Manta pikkutyttöni


-äiti

Nyt on kotiuduttu, ihanaa :)

Pieni sai suhkot terveet paperit, vaikeiden alkukankeuksien jälkeen.
Ja jouluksi se pieni syntyi, on niin onnellisen helpottunut olotila vihdoin, mutta on aika outoa olla 9 päivän jälkeen taas kotona. Tosin olen vasta porukoilla, kun tässä tulossa oli vähän hässäkkää, mutta kuitenkin jo poissa sairaaraalasta :)

Vaavi voi hyvin, tosin on tänään nukkunu tosi paljon, oli jo pakko 5 aikaan herättää, kun viimesestä kunnon syönnistä on jo nyt 5 tuntia ja vaihtaa vaippa, koitin sitä imettääkin, mutta ei oikein innostunut, no kaippa sitä maitoa jonkunverran sai. Siihen se tissille simahti, ja tuolla tyytyväisen näköisenä nukkuu. Tänään tosin ollu aika rankka päivä, ollu taas tutkimuksia, verikokeita, sydänfilimikäyrän ottoa yms. niin on sitä varmaan ollu hälinää, ja nyt sitten on iltapäivä nukuttanut, kun on niin rauhallista.

Vassu on ihan täpinöissään, kauhiasti piti tytön hiuksia, korvia nuolla, ja kovasti päätä liikutteli toiselta puolelta toisele kun tyttö tuhisee, ja kun itki, niin vassukin vähän hätäänty, että mikäs sulla nyt on, ja meni nuolemaan. Ihana kun vassu niin hyvin ottaa pikkusen vastaan.

Mutta pitää tässä joku hetki myöhemmin jatkaa juttua tästä kaikesta......

Mutta tästä se arki alkaa ;)

Mulla oli tänään neuvolalääkäri, sanoi että kohdunsuu on auki 0.5cm, vauvan pää jo tuntui kuulemma, kun sormella tunnusteli. Kohdunkaula 2cm.
Tämähän vähän jo jännittää heh heh :) No ei tässä mitään hätää ole, ei mulla ole mitään varsinaisia supistuksiakaan ole ollut, tai sellaisia mitä olen tuntenut. Tai voisiko noi vihlomiset sitten olla jotain merkkiä. Tosin supistuksia mulla on, sen osoitti äitipolin käyrä, jolla mitattiin supistuksen lisäksi, vauvan sydänkäyrää, mutta näitä en ite vielä tunne.

Lääkäri sanoi, että kyllä se varmaan jouluksi tulee, että tuskin menee tammikuulle.
Mutta joo eihän sitä koskaan tiedä, mutta nyt vaan ootellaan :)

Mieli on ihan ok, ja rauhallinen, verenpainekin jo ok.

-tuovi

On taas elämä vieny eteenpäin, aika rullaa ja näin. On tapahtunutkin paljon kaikkea mistä olen vaan ollut hiljaa, on ollut surua ja iloa, ja kiirettä.. Nämä mun käyttäytymistieteelliset kouluttajakoulutusopinnot on vieny mua välillä aika ressille, mutta kunnialla ne suoritan loppuun, ja toivotaan että joulu-tammikuukin antaa aikaa sen verran että jaksamisenkin kannalta saisin suoritettua ne loppuun, ettei venyisi. Mutta yhtään en kadu, että ne alotin. Kun siihen ilmoittauduin, en maha-asukin tulosta tiennyt mitään.

Pikkunen maha-asukki jaksaa onneksi pitää itsestään melua, se jaksaa aina piristää omaa mieltä. Vielä olisi n. kk aikaa tässä, maanantaina tulee 35 viikkoa täyteen, olen jonkinverran tehnyt tavarahankintaa, mutta vielä jotain pientä tarvii, pitää sitten joulukuussa käydä lappeenrannassa ostoksilla, toivotaan ettei sitä ennen pikkunen päätä maailmaan tulosta.
Äippä lähteekin reissuun 6 päivä ja on siellä viikon, eli vasta 15.12 pääsis niitä viimesiä juttuja hankkimaan, jossei sitten joulukuun ekalla viikolla.
Olen tälläviikolla maalannut vauvelin pinnasänkyä, siitä tulee kaks värinen, limenvihreetä ja poltettua oranssia. Laitan kuvan kun saan sen valmiiksi. Tuleehan siitä aika erikoisen värinen, mutta haluan jotain yksilöllistä, ja mieltä piristävää. Sitterin ostoa tässä vielä mietin, tai se on kiinni siitä saanko sen käytettynä, jos en niin sitten ostan.
Itse en ole vielä yhtään vaatetta ostanu, jos jossain vaiheessa jonku puvun ostas...

Välillä tosin tuntuu, että sais jo tulla pois, alkaa kävelyä jo vähän haittamaan, tai sanotaanko hidastamaan, kun pyörälläkään ei voi enään polkea liukkauden takia. Mutta tänään otin potkukelkan esille, niiin sillä on ihanan rentoa mennä, ja alamäessä vassu kyytiin, niin mennään lujaa :D

Kävin tutustumassa lappeenrannan synnytysosastoon, tai sinne missä synnytellään. IHan ok:lta vaikutti.

Iloista joulun odotusta kaikille! ..kai jo näin voi sanoa, kun jokapaikassa jo höösäätään joulusta. Noh kai mäkin jo toisaalta ootan joulua, lahjoja lahjoja, tai odotan sitä rakkainta lahjaa ;)

MOnihan tietää että mulla on elämässä kaksi tärkeää rakasta tarre ja vassu :) Tällähetkellä myös on tulossa kolmas pieni rakas, pieni ihmisen alku siis tuolla mahassa köllöttelee,ufoksi sitä kai vois miltei sanoa(kun kuvaa katotte) heh heh

Joku on voinu mun profiilista huomata pienen tekstin, kirjotin tuon jonkin aikaa sitten, kun kuuntelin xl5:sen uutta biisiä joka kerto lapsen suomasta ilosta. Tää teksti ei liity niiden lauluun, tämä vaan putkahti mun päähän, kun tää raskaus on ollu kovin tressaava kaikinpuolin. Varsinkin ensimmäiset kuukaudet, vaikuttanu muhun aika henkisesti, välillä huoli ollu tosi kova, että kuinka nyt ja kuinka nyt.
"pientä toivotaan,
toivotaan että luoja
lahjani tuo joulun enkelin
turvin.."

Laskettu aika on 28.12.08, eli jos luoja mulle lahjan suo, ehkä se syntyy joulun aikoihin, tai tammikuunpuolella.

Tänään käytiin rakenneultrassa, ja oli ihana nähdä ja kuulla, että kaikki on hyvin, munuaiset oli ok(mikä vähän arvellutti, koska mullahan toisessa munuaisessa ollu syntymästä asti munuaisaltaan laajentumaa. Ja kova oli liikkumaan, onneksi alusssa oli sen verran paikoillaan, että saatiin käytyä kaikki läpi, sisäelimet ja aivot ja jne.. Mutta tämä kuva, se muistuttaa miltei ufoa heh heh, ei enään saatu sellaista kuvakulmaa, mikä olisi ollut järkevä, se seisoi niinkuin hartioilla, päällään, vaikka se nainen yritti sitä tökkiä sillä ultralaitteella, että liikuppa nyt. Tahtoi olla kuvista pois :)
Sukupuolikin selvis, mutta en kerro sitä, koska kaikki sitä ei halua tietää välttämättä.

Nyt vaan tästä eteenpäin pitää toivoa, että kaikki menee hyvin, ja pieni syntyy maailmaan terveenä ja elossa.

Tuossa kuvassa näkyy päälaki, silmäkuopat, nenä ja rintaluita ehkä.

hauskaa vappua ihan jokaiselle joka lukee tän!
Toivotaan että vappu menee hyvin kaikilla.

Mulla ei ole vielä mitään suunnitelmaa, tai en ainakaan vielä tiedä missä olen. tAinut mit tiedän on, ett meen sinne tuomolle ja sannalla ja sit romuperällä.. eiköhän sitä jonnekin eksy. Tai katotaan minne tomi mut vie, kun kuitenkin oli puhetta että yhdessä ollaan.


mutta katsotaampa kuinka ilta sujuu. hauskaa vappua rakkaat.

On joo.. jotenkin taas sekava olo.. toisaalta päivä menny hyvin, ja fiilis ollu onnellinen ja levoton.

Iski vaan kauhee ikävä alppua kohtaan. MIten joku pieni otus voi olla elämässä niin iso persoona, että sitä vaan vuodesta toiseen tule niin ikävä, että kyyneleet vaan virtaa, ja virtaa :( KUn sais ottaa alpun syliin ja silittää, mä en muuta toivois, enempää en en toivo.
Mä muistan vieläkin, kun alpun keho ei enään liikkunut, se väsähti mun käsille, ja nukkui pois. Siinä mä sitten kantelin alppua loppupäivän sylissä ja itkin. Itse hautaamisesta mulla ei ole muistikuvia, ainakaan nyt ei tuu mitään mieleen.

Se oli sellanen pieni pallero, ku synty, pieni pienempi ku tennispallo. Ilman elpun kuolemaa tuskin oisit mulle jääny. Kai mä vaan halusin sitä omaa tuskaa ja syyllisyyttä lievittää. Halusin kai yrittää pyyttää anskulta anteeksi elpun kuolemaa.
En kadu alpun jättämistä, koska siitä tuli "elämää suurempi" merkitys kun marsun mittakaavassa ajattelee.

Sain tomilta viestin, niin vähän meni fiilis paremmaks...

Vois laittaa tiktakin soimaan täysille, ja juosta kämppää ympäri ja laulaa! :D

kevättä rinnassa hmm..


Löysin tälläisen kopioidun tekstin yhdestä vanhasta päiväkirjamerkinnästäni

" Voit itkeä hänen lähtöään tai iloita hänen elämästän
voit sulkea silmäsi ja rukoilla, että hän palaa tai avata sydämesi ja nähdä sen minkä hän jätti jälkeensä.
Sydämesi voi olla tyhjä koska et enää näe häntä tai sen voi täyttää rakkaus jonka yhdessä jaoitte.
Voit kääntää selkäsi huomiselle ja elää menneessä tai voit iloita huomisesta menneen voimalla.
Voit joko muistaa vain sen, että hän on poissa tai vaalia hänen muistoaan ja antaa sen elää.
Voit antaa kyynelten huuhtoa hänen muistonsa mielestäsi tai tehdä niin kuin hän haluaisi: hymyillä, avata silmäsi, rakastaa ja jatkaa elämää."

Musta tää teksti on aivan ihana, se kertoo siitä, että elämä jatkuu ja pitää vaalia niitä ihania muistoja :)

Toivotaan että Ronillakin on hyvä olla siellä taivaassa, tulee tässä muistellessa kaikki poisnukkuneet ihmisetkin mieleen. NYt täytyy lopettaa tää muisteleminen, tai itku ei lopu koskaan. Ihan väsy tulee, nyt tarre hakee hihnasta, ja mehtäs pikkulenkki ja nukkumaan. ehkä olis viisasta.
Tämä yksin olo ja levoton iltapäivä on saanu mun pään ihan sekasin. Ja kun pikästä aikaa eksyin tänne irc-galleriaan päivittään päiväkrijaa, niin tulipa taas avauduttua pahemman kerran, mutta minkäs sille itelleen mahtaa. ON tällänen itkupilli!
KUn tässä mietiskelee kaikkea, ja miettii miten nyt elämäå menee, niin ei voikai kun hymyillä. JOtain hyväähän tässä on tapahtunut. ;)

hyvää yötä rakkaat :)