IRC-Galleria

Mä en edes muista millon mulla olis ollun näin paha olla..
JOtenkin sitä on viimeset kuukaudet tai sanotaanko koko elviran elämän aikana hormoonit käyny niin täysillä, ettei ole edes kerinny pohtia elämää tai sanotaanko sitä elämää ennen elviraa. Mistä sitä on luovuttu tai on jääny.

Elvira on jotain suurta ja kaunista, enkä voikuin kiittää teemua elvirasta. En tiedä osaako se oikeesti käsittää mikä tai mitä elvira edustaa. Toivottavasti joskus, mutta suurenpaa lahjaa en vois saada mistään.

Mutta on tämä elämä välillä yhtä suorittamista, ettei edes tajua ite edes elävänsä. Sitä onkuin kone, joka menee eteenpäin. En koskaan suosittele kellekkä yksinhuoltajuutta, en koskaan, vaikka eikai tämä valinta tai edes valinnan vara tilanne olekkaan. Ei mulla ollu muuta vaihtoehtoa,mä halusin elviran. Muistan joskus sanoneeni jollekkin, että haluan lapseni ennenkuin täytän 23. Ei ihan täyttyny, mutta miltei :D Mulla on elvira, jotakin niin kaunista, ettei toisaalta edes voi enempää toivoakkaa. Enkä koskaan kadu!

Mutta mistä luovuttiin, kai ensimmäisenä tulee mieleen vapaus, ei enään koskaan totaalisia tipahduksia! ei koskaan. Mä kerran teuvalla, siellä bileissä join niin paljon että puhalsin ambulanssissa 2.3 promille, oli vähällä ettei mua roudattu seinäjoelle. Ei se eikä, moni muukaan tapahtuma ole mun elämää pysäyttäny niinkuin elvira. Onneksi elvira tuli, koska eihän sitä tiedä enään mistä sitä ois ittensä löytäny.

kaikista eniten mulla on paha olla tarren takia, ei kukaan voi oikeesti käsittää kuinka kova pala tarren kuolema oli, mun tuntuu että mä tapoin jotain itestäni.
Mä en voi vieläkää kattoa tarrenkuvia itkemättä, tarre oli osa mua, jotain suurempaa. Tarre oli mun unelma, ja mä kariutin sen, vaikka teinkin sen elämäni lapseni vuoksi.
Mä en voi ikinä tajuta, enkä hyväksyä ihmisiä, jotka luopuu lapsen takia koirasta. en koskaan. Mun mielestä oma tekoni ei ollu oikeutettu, ei vaikka kuinka perustelen sen itselleni. Mä tapoin mulle rakkaan ystäväni, sen isosydämisen ystävän.

Mulla on niin ikävä Tarrea, toivottavasti tarre antaa mulle joskus anteeksi. Enskuussa tulee tarren kuolemasta vuosi, miten voi aika mennä niin nopeesti. ei nämä kyyneleet ei mitkään helpota sitä ikävää.

Mun vaan pitää elää ihan jo tarren muiston takia. Joku päivä mä kerron elviralle, että meillä oli sellainen iso musta koira, joka oli äitille tosi rakas, ja kuinka tarre piti äitistä...

Mestaripiirros


Sinä päivänä, kun Luoja teki sinut,
Hän ei muuta tehnytkään.
Heräs aikaisin, otti kynän käteen,
Rupes siinä piirtämään.

Päivä kului, mut hetkenkään lepoo
Piirtäjä ei kaivannut.
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut,
Mestari valmisti sut.

Se kuva oli kaunis, oi, ihme suorastaan,
Muodon jumalaisen sait.
Kuvan viereen hän merkkas, ettei suhun
Päde kuolevaisten lait.

Niille, jotka yhä epäilevät Luojaa,
Sanon vastaukseksi vain,
Että jos ne edes kerran näkis sinut,
Kaikki rupeis uskomaan.

-ihana anna puun biisi--

Saahan hymyillä, saahan..

Nyt on tosi hyvä fiilis, tuntuu että sittenkin meidän elämään tulee jotain, jotain muuta kuin tavalista arkea. Tosin onhan tämä arki ihan hyvää, vaikka päähän kaikki asiat ottaakin välilä ja elvira toisinaan kiukuttelee, mutta nyt saa hymyillä, ainakin musta nyt tuntuu siltä :)

heh, mä tapasin elviran isän viime lauantaina, 1,5 tuntia juteltiin ja näytin elviran kuvia, ja pari annoinkin. Meni mies hiljaseksi.

Ja niin mulla on taas nettiyhteys, ette päässeetkään musta eroon heh heh, mutta kyllä teki 4kk nettikatko hyvää, suosittelen ihan terveyssyistäkin!

Nyt nautin hiljaisuudesta, elvira nukkuu ja kyllikki hymyilee. Palataan taas :)

jihuu, meikä on raahessa..

t: tuovi, elvira ja vassu

Hyväää syntymäpäivää rakkaani, Vassu rakas koirani :)

Jos olisit tässä rutistaisin ja hoitaisin, mutta maanantaina nähdään!
Vassu täyttää siis tänään 6 vuotta, hirmu nopeasti menny vuodet. toivotaan että vielä toiset 6 vuotta ainakin on jäljellä.
Äiti lupas ostaa sulle jotain hyvää, ja mie teen sen kakun ensviikolla, mikä ollaan viimeset 5 vuottakin tehty, eihän me sitä "rituaalia" unehdeta. Äiti kertoi puhelimessa, että kun olivat eilen käyny tyhjentään mun postilaatikon, ja vieneet postin sisälle, niin vassu oli ettiny jokapaikasta löytyykö mitään, kai se kaipaa mua ja elviraa.

Laitan tähän viä vanhan kuvan vassusta :)

Ja äitituovi oli baareilemassa joskus muinoin.. heh vappuntienoilla joskus.
tuijaa - mikäs se tuossa on, näyttääkö tutulta??

Sori ei pitäs yleistää, muttta hiukan ituttaa..

Minä en siis tule tarjoamaan tyttärelleni lihaa ja piste!!

minä ite hitto vie olen aktiivisena kyselly, mitä pitää huomioida ymss nyt ja tulevaisuudessa,niin saan vaan epäkunnioittavaa tyrkytystä vastaan, lapsen pitää saada lihaa, lihaa!!

pyysin päästä ravitsemusterapeutille, ja sinne positiivisella mielellätänään meninkin, juu sainhan mie sieltä hyviä vinkkejä ja neuvoja, mutta on see hitto vie peestä, kun ei voida kunnioittaa toisen ajatuksia, päätöksiä, vaan pitää tyrkyttämällä, piainostamalla puhua, että kyllä piäs saada lihaa, ihanku mie olisin joku huono äiti!! että harkitsehan vielä uudestaan, sanoin että olen jo aian loppuun asti miettiny, silti painosti!
ärsyttää vietävästi tuommonen!!

toki tyttö tulee kalaa, kanamunia ja maitotuotteita saamaan ajallaan. ja toki muut saa sille lihaa syöttää, jos tyttö syö, sitä en kiellä.

Myö alotetaan nyt puurot, riisistä alotetaan, neuvo ravitsemusterapeutti. Eli hyviä neuvoja saatiin, mutta peestä muuten se nainen.


"Puhtaita kasvissyöjiä helpommalla pääsevät perheet, joissa kasvisruuan lisäksi syödään maitotuotteita, joskus kananmunia ja pari kertaa viikossa kalaakin.

Tällaisia enemmistö kasvispainotteista ruokavaliota suosivista perheistä onkin.

Tällaisella ruualla sekä vauva, pikkulapsi että aikuinen yleensä saavat kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, kunhan ruokavalio sisältää riittävästi kaikkea muuta terveellistä ravintoympyrästä: esimerkiksi täysjyvää, hedelmiä ja marjoja sekä myös rasvaa. "

"Sitä paitsi suomalaiset syövät näinä karppausvillitysten ja atkins-muotien aikoina liikaa lihaa, kanaa, munia ja makkaraa, joten saamme siis helposti turhan paljon myös eläinproteiineja.

Niinpä lakto-ovo-vegetaarinen ruokavalio eli maito-muna-kasvisruokavalio lisättynä parilla kala-aterialla viikossa olisi Heikkisen mielestä lämpimästi suositeltava kaikille, sekä aikuiselle että lapselle.

Muita eläinkunnan tuotteita ei välttämättä edes tarvittaisi. "

http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Vege++vauvasta+l%C3%A4htien/HS20071105SI1TL01olz?ref=rss

Ihanaa mie pääsen kattomaan torstaina apulantaa, pääsee tyttösestä illaksi eroon ;)
Ei mutta kyllä mulla varmaan sitä tulee ikävä heh heh, mutta ihana päästä vähän tuulettuu ja voiskos ilta paremmin mennä kuin apulantaa kattomassa, siitä on jo yli vuosi kun apulantaa olen livenä viimeksi nähnyt.
Tosin yksin olen menossa, mutta enköhän mie siellä pääse fiilisteleen, kun apulanta on vaan yksinkertaisen hyvä :)
On sitten mun apulanta kiintio tällevuodelle täynnä, kuhan kerran vuodessa näkee, niin se on jo HUIPPU!

Kerron sitten kuulumisia kuinka siellä menee.

Elvira on muuten kasvanu aivan mahottomasti, nyt jo tarraa leluihin, ja vassuun! Ja aatelkaa vassu ei ollu moksiskaan kun elvira tarras sitä turkista, oli vaan paikallaan.
Tosin vassu on alkanu olemaan jo aika mustis, ja kaks kertaa on tallannu tai astunu elviran mahan päälle painollaan, että saa sen suhteen olla vähän varuillaan.

Ja elvira on jo maistellu soseita, päärynää, omenaa ja peruna ja porkkanaa. Ja hyvin menee alas, mutsi just sano että suu aukee ku linnun poikasella :D Maha on toiminu ihan hyvin uusista ruuista huolimatta, tosin se on vaan entisestään kiinteämpää, mutta se on oikeastaan mun kannalta parempi, kun ei ole liruavaa, eikä pyri tulee vaipoista pois heh

palataan
niin ja tässä meidän nukke :D

Ja kaikki sen arvosta, no joo.. kallista tämä on ja sIlkkaa omaa tyhmyttää kun raaheen lähdin. Mitä olisinkaan tuolla rahalla voinu itelle ja elviralla ostaa. Olis vaikka voinu säästää siihen telkkariin..
Mutta täällä mä raahessa, vietän tylsää aikaa, yksin ja mietin mitä vittua mää täällä teen. Vaikka kaikki tietää että olen täällä, ja koitan kuttua ihmisiä täällä käymään, olen mä prkle vissiin niin tylsää seuraa...

Ensimmäisen kerran se iski viime sunnuntai, kun olin ollu raahessa jo yli 4 vuorokautta, juu täällä mä, eikä ketään tai kukaan kiinnosta kysyä mitä mä täällä tai että kukaan tulisi elviraa kattomaan. Sama kun olis ollu kotona savitaipaleella, siellä sentään olis voinu jotain tehä, tai siellä olis ollu äiti, ois ollu äiti, kun sitä olis kiperimmin kaivannu, kun tuntu ettei jaksa elviran kanssa. Täällä mä olen tuon 200 euron edestä sinnitelly itteni kanssa, että olen meinannu menettää järkeni, mieleni kun on tuntunu että enää pysy hereillä tai että en jaksais hyssytellä elviraa, kun se itkee yhteen soittoon jo (4) neljättä tuntia putkeen. Kotona äiti olis ollu muutaman minuutin päässä, ja päästäny mut nukkumaan. Onko kaikki muka kaiken tuon 200 euron arvosta.

NYt raahessa oltu jo runsas viikko, iskä lähti töihin ja mä sain päästää kyyneleet valumaan mun silmistä, kun on niin paha olla, on niin helvetin yksinäistä. Mutta kiitos luojalle Elvirasta, tuosta pienestä lahjasta, joka on mulle kaikki kaikessa. Mutta elvira on tuon 200 euron arvonen, ja paljon arvokkaampi.

Niin ei tää raahessa oleminen ole tuon 200 euron arvosta touhua, kun täällä on yksinäisempää kuin kotona ollessa, vaikka täällä onkin koko suku muka ympärillä... Eipähän tarvi tulevaisuudessa enään niin tyhmä olla, ett tänne asti tulisin yksinäisyyttä kokemaan.

JUNALIPPU MENOPALUU PYÖRISTETTYNÄ MAKSOI TUON 200€

---

Mutta on ollu aivan ihana nähä elvira papan sylissä, ne hetket on varmasti sekä iskälle, että elviralle tärkeet. Ja oli ihana tavata mummu pitkästä aikaa, ja nähä kuinka se oli iloinen elvirasta :)

---

Elämä on taas menny eteenpäin, tyttö kasvaa :)