IRC-Galleria

Meidän oli tarkotus matkata muinaista kulkureittiä pitki kohti suurta jotain. Reitin kuulemma piti johtaa suoraan sinne mutta se olisi raskasta ja vaarallista. Aluksi lähdettiin autollamme ajelemaan reittiä pitkin. Automme oli semmonen kivasti korotettu kupla, joka suht hyvin sopi semmoseen maastoon. Ensimmäiset ongelmat alko olemaan kun reitillä alko olemaan lunta ihan mielettömästi ja paljo susia. Jos pysähtyisimme/juuttuisimme niin se olis menoa. Mutta onneksemme koira valjakko ilman kuskia ohitti meidät ja veti puoleensa kaikki sudet ja hiukan auras meille uraa lumeen. Seurasimme koiravaljakkoa loppuun asti kunnes saavuimme kallioiselle metsäalueelle. Jatkoimme jalan seuraten jälkiä jotka menivät ihan korkeimman kallion päälle ja loppuivat siihen. Kauan mietittyämme muistin Indiana Jonesista kohdan kun hän heitti hiekkaa yhden kuilun päälle ja siitä paljastui näkymätön silta. Testasin samaa lumella ja niinhän siihen ilmestyi tosi kapea silta, joka johti isoon halliin. Samaan aikaan kun olimme jatkamassa matkaa huomasimme kuinka suuriwelho saapui samaan paikkaan apurinsa kanssa. Päätimme vain aluksi maata hiljaa piilossa ja seurata tilannetta korkealta kalliolta. Suuriwelho kun oli hän jotenki aisti meidät ja rupesi huutelemaan meille että tulisimme esiin. Emme tietenkään moista tehneet vaan olimme visusti piilos. Hetken ajanpäästä welholla meni hermot ja hän sanoi taikovansa auringon tänne. Muutamat loitsu virret sanottuaan tuli tosi kirkasta ja kuuma. Se kuumuus oli outoa koska se ei polttanu meitä ollenkaa vaan se poltti vain varusteemme. Siinä sitten oltiin aseettomina ja pelkissä boksereissa. Epätoivoisena päätettiin että nyt vain nopeasti pyrähdetään sillan yli halliin ja katotaan sitten lisää. Minä lähdin juoksemaan ekana ja welhohan samantien huomas mut ja usutti pikku apurinsa mun perään. Jatkoin juoksua halliin päästyäni ja juoksin käytävän päähän asti missä oli maassa katana ja pari heitto puukkoa. Saatuani ne minua seurannut welhon apuri hyökkäs kimppuun mutta yhdellä katanan huitaisulla se meni rikki ja paljastu pieneksi robotiksi. Siitä jatkoimme parini kanssa eteenpäin etsimään lisää aseita ja kehittelemään keinoa miten tappaisimme welhon. Hallissa eteen päin liikkuessa löysimme parillenikin puukon ja pikku miekan ja hyvin pian sen jälkeen meitä vastaan tulikin täysin mustissa ja pitkään takkiin pukeutunu Mechanicalgod. Hän myös koitti keksiä tapaa tappaa welhoa. Kolmistaan päätimme vain hyökätä ylivoimalla welhon kimppuun. Welhon löydettyämme hän rupesi ammuskelemaan meitä tyyliin 5cm kaliiberin pyssyllänsä. Suojauduimme paksujen tukiparrujen taakse ja odotimme että welho tulis lähemmäs. Tarpeeksi lähelle tultuaan minä hyökkäsin welhon kimppuun. Sain heti muutaman iskun welhon mahaan mutta halusin varmistaa tapauksen ja löin vielä pari kertaa kurkkuun. Sanoin welholle että nyt ainakin vuodat kuiviin tapahtu mitä tapahtu ja welho vastasi että ei ole lähtemässä täältä ilman mua. Otin tietysti pari askelta taakse päin varoakseni, jos welho vaikka taikois jotaki. raahaavin zombi askelin welho yritti lähestyä mua mutta pakoilin häntä koko aika odottaen vaan että hän pian kuukahtaisi veren puutteeseen. Jonki aikaa pakoiltuani rupesin ihmettelemään että eikö se ny pitäisi jo pian kuolla. Aloin vaipumaan pieneen pelkoon että ehkä welho ei kuolekkaan siihen ja rupesin etsimään hallista itelleni piilopaikkaa. Löysin hallista osaston jossa oli vitusti vaatteita telineillä ja juoksin vain yhden telineen alle piloon ja ajattelin että welho ei mua sieltä löytäisi. Kuinkas ollakkaa welho löysi mut sieltä ja luulin jo kuolevani kunnes welho sanoi "Pelastuit nyt, mutta kun vieraat lähtee...". Nousin ja menin sanomaan isälle että koittais puhua äitille tai jotain. Menin sitte kattoon televisiota pieni pelko koko aika päällänsä.