IRC-Galleria

Matka Nepaliin....

No se alkaa Varanasista junalla joka kestaa noin 4h. Ihan lepposa matka. Vaha vakia ja sattu viela paikallinenki siihen joka menossa Nepaliin myos.

No paastiin Gorakhpuriin, josta otettiin sitten taksi Sunauliin (rajalle) ja mukaan liitty Kolumbialainen Samuel. Matka meni rattoisasti Kolumbian huume maineesta jutellen. Kunnes jouduin sanomaan jotain mita en olisi koskaan uskonut sanovani Intian hienoissa autoissa. "Stop! Car is on fire!" eli pysahdy, auto on tulessa. No paniikissa sitte vellottiin autosta pihalle ennatystahtiin. Pihapuolella huomattiin etteihan se auto ny tulessa ollukkaa vaan savu tuli rengaista jotka hirras johonki ku taka-akseli oli jotenki murtunu ja oli ihan fjongalla. No siita sitte kuski jarkkas meille jatkokyydin ja paastiin lopulta rajalle. Siela vaha viisumia ja sellaasta ja kuvaa portista missa luki "Welcome to Nepal". Ilo oli mita suurimmillaan.

Rajalta yobussia sitte Pokrahaan. Linkassa iski jalleen tuskaiset mahakivut ja perille ku paasiin ripuli raikas Pokharan aamussa. Siina ajattelin jo etta nyt taytyy kylla menna antaan kaikkia naytteita jos saatais selville mika mua vaivaa ku viikonvalein ripuli raikaa. No heikolla hapella jalleen sairaalaan mentiin ja pikaisella tutkimisella laakari maaras 2 paivaa tippaa ja veri, kusi ja stool naytteet otettavaksi. No niista sitte loytyi tosi iso ja runsaslukuinen E.kolibakteeri.

Aiva ku kaikki olisikin ollu niin loistavaa, etta sairaala oli kuin loistohotelli ja pian olisi terve lopullisesti.

Hotelliin ku takas paastiin 2 paivan sairaalassa olon jalkeen oli huoneesta kadonnu kamera ja uudet raybanit. Kaikki kuvat sitte meni.

Faneille ny vaan pahoittelut, etta enempaa talta reissulta tuskin kuvia tulee.

Tarina alkaa jotenki tuntumaan etta se olis loppumassa, ku kuviakaa tuu enaa. Saada nahda loppuu tarina kokokaan Kathmanduun 160metriseen benji-hyppyyn. Tosin tuskin sita kukaa uskoiskaa, ku ei pysty ottaan kuvaa siita.

Huh huh...

Nyt on jannat hetket meneillaan...

Vois kirjottaa myohemmin lisaa...


Edit: Eiku en oo vaan jaksanu. Varanasin koneet on niin huonoja.

Edit2: Jannaa etta kirjotus mihin en oo kirjottanu mitaa jarkevaa aiheuttaa enemman kommentteja ku kunnon tarinat.

Siispa nyt tarinaa taas...

McLeod Ghanjista takas Varanasiin. Saatiin siis kuulla McLeodissa etta hanen pyhyytensa Dalai Lama pitaa opetuksia Varanasin viereisessa kylapahasessa Sarnatissa. Mehan heti paatimme ottaa nokkamme kohti Varanasia ja tulla jo hyvissa ajoin hankkimaan lupia kyseiseen tapahtumaan.

Tanne paastiin melkein 40h bussi/juna matkojen jalkeen. Junat ja bussit oli melko taynna kylla munkkeja. Seuraavana aamuna tykitettiin kohti Sarnatia hakemaan lupia ja saatiinkin ne parin tunnin jonotuksella. Sitte vaan janskailtiin. 8.1. se sitte alko ja me reippailtiin paikalle (ainaki yritettiin) jo varahaisessa vaiheessa mutta eiha siita mitaa tullu. Muut oli varemmin. Paastiin kuitenki semi hyvaan paikkaan mista naki hanen pyhyytensa. Sitte meilla oli FM-radiot joista kuultiin eng-tulkkaus hanen pyhyytensa puheesta. Kyllahan se ekat 3-4h meni mutta sitte rupes kylla jo meika poika pilkkimaan. Toisaalta ite tiibetilaiset kylla pilkki enemman ku me:) Muutenki mukavempaa sakkia nuo Tiibet/Nepalilaiset. Meinas valilla tulla kiusallinen olo ku kaikkee syotavaa ja juotavaa ne tarjos ja kerto budhalaisuudesta. Niin paljo mukavempaa sakkia kuin nama paikalliset.

Kokemuksena ainaki hieno. Kuinka moni voi sanoa nahneensa Dalai Laman? Minapa voin.

Taala sitten ollaan Varanasissa noin viikko hengailtu naiden hullujen lappalaisten kanssa. Sekavaa sakkia. Maanantai aamuna klo8 lahtee juna kohti Nepalin rajaa, josta pujahdamme Nepaliin. Siita varmaan taas sitte uus seikkaalu alkaa. Ensin Pokharaan ja siela varmaan menee jonki aikaa.

Taallahan se McLeod Ghanjissahan se sitte meni. Siina paatettiin porukan kesken viettaa vaha erilainen UV ja lahettiin karkuun tata hysteriaa. Kamat mukana mentiin Triumd-vuorelle. Paastiin sinne ja maisemat tietysti tosi upeat ku 3000metrista kattelee lumisia vuoria ja toisella puolella nakyy kaupunkien valoja.

Jokin vuoristotauti sita vissiin iski ku illalla tuli kayttaydyttya hiukan sekavasti ja aamulla oli paakipea ja kova jano. Sita se korkeus kuulemma teettaa.

Oli janna kylla kavella sinne ku matkalta kaikki koirat taas liitty seuraan. Ku paastiin ylhaalle meidan seuras oli 3 koiraa ja ylhaalla meita seuraili 5 koiran lauma. Yksi paasi yolla sisaanki meidan luksus mokkiin. Se oli niin raukka etta annettiin olla ja toihan se omaa ruumiin lampoaanki siihen huoneeseen. Kaikki lampo oli nimittain tervetullutta.

Uusvuosi oli erilaasempi kuin koskaa. Ihan hauskaa oli toivottavasti teillaki. Vaha pitaa kuviaki tykittaa kylla ylhaalta.

"Kiivetaan kukkulalle. Sielta nakee ohi kaupungin. Silloin muistat mista tullut oot, ja minne palaat takaisin."
Hieno biisi http://in.youtube.com/watch?v=IbRrsAdYOE0

Tanne sitte saavuttiin keskiviikkona 24.12. Ystamme Mikko ja Antti oliki varannu meille huoneen hienosta tiibetilaisesta Hotel Greenista. Yo maksaa 250Rs per yo etta nain halvalla oo vissiin kertaakaa tullu oltuakaa taala. Muutenki tosi kiva paikka. Kuvista joita jo oonki lisanny nakeeki etta vuorilla ollaan. Joka paiva tulee vedettya pitkaa lenkkia pitkin lahimaastojen polkuja. Dalai Laman kotiportilla tuli kaytya ja kuulemma oli kotona. Aika lahelle siis kuitenki paasin.

Taala taitaa vierahtaa tovi. Tosi upeiden maisemien, raikkaan ilman ja loputtomien vuoristopolkujen ravaaminen on sita odotettua vaihtelua saasteisiin kaupunkeihin. Tuli tuossa kaytya Tiibetilaisessa lastenkylassa. Mikko ja Antti jotka juuri saapuivat Intiaan toivat kotoaan kaikkia varikynia, vesivareja etc. mita koulussa voi kayttaa ja myos vanhoja vauvanvaatteita, jotka menivat sitten kayttoon vauvoille. Pienet lapset riehaantu kylla ihan taysin. Niiden kans tuli siela sitte leikittya jonki aikaa. Oli vain jotenki outo olo ku ei oikein tienny mita kielta niille puhuis, ku eine kuitenkaa ymmarra. Suomea me sitte niille puhuttiin. Vaikkei toisia ny ymmarrettykkaa niin hauskaa niilla naytti olevan:)

Eikai tas muuta. Uusivuosi tuloillaan ja taala se on vissiin villi juhla, oikein armeijatki vahvistaa asemiaan sen takia. Saa nahda.

Vois ehka tannekki lisaa kirjotella ellei kirjaime tulisi sekunnin viiveella.

Koneet taala pohjoses on _lahes_ uusia.

Edit: noni nyt loyty kone milla sai vaha kuviaki kehiin. Ne o vaikka joululahjoiksi teille. Odottanu niita kuitenki ihan hiilena:)

Mitas tas ny on sitte tapahtunu Varanasin jalkeen. Siella viihdyttiin se nelja paivaa kunnes junalla siirrtyttiin Delhiin, joka ennakkoluulojen jalkeen paljastu oikeen kivaksi metropoliksi. Noin toimiva ku olis ollu Mumbai tai moni muuki iso kaupunki. Toisaalta Delhin metro teki siita varmasti ehka sen helposti toimivamman. Kukaa ei pystyny kusettaan taksimaksuissa ja tiesi vaha etta missa suunnassa menee. Eipa paljoa aikaa Delhissa vietetty vaan jatkettiin melkein saman tien kohti Amritsaria tata kuuluisaa kultaista temppelia kohti. Tasta ei myoskaan oo kovin pitka Pakistanin ja Intian rajapaikalle Attariin jossa joka ilta o aika villi lipunlasku rituaali. Maat "kilpailee keskenaan" siina showssa. No ne tuli nahtya ja sellasta.

Tuli jalleen kerran ripuli. En tieda miksi se kahden viikon valein aina tulee. Juttelin asiasta ravinto expertin kanssa aka hovikokki. Hanella tuli mieleen etta olen jattany ravintoketjusta jotain pois mita olen nauttinut kotona. Aivan. Viina. Alussa ja Goalla sita viela tuli juotua. Nyt ei oo tullu juotua varmaan 1.5kk. Taitaa ilta napsuilla olla todellisuudessa terveydellisia vaikutuksia. Ei viela kuitenkaa kirjoteta tata tahtiin ja kiviin. Testataan ensin.

Asiasta tekstiileihin. Taala alkaa oleen oisin jo jotain 4c ja aamut ja illatki suht kylmia. Tarvis kuteita! No huomenna 24.12 matkataan Dharamsalaan Tiibetilaisten keskukseen taalla Intiassa, josko sielta vihdoin loytyis villapaitoja ja muuta lampoista. Dalai Lamakin olis kiva naha. Vois lyoda vaha ylavitosia.

Hyvat joulut teille sinne joulumaahan. Taala tuota joulua tuskin edes huomaa. Myohemmin ehka taas lisaa.

Saavuttiin sitte pyhimpaan kaupunkiin Intias. No on tama ehka pikkasen parempi ku Jaipuri ja Agra mutta paljo likasempi ja pahanhajuusempi. No loydettiin ihan kivan olonen mesta ja silleen. Talla kertaa taas sitte otettiin vaha kierto ajelua hotellilta mutta tama vaikutti paljo paremmalta ja ihan hotellin oma jarkkaama. Sisaltaen veneajelua Gangesilla. Kyllahan sita kaikkee on Gangesista kuullu etta mita siela tapahtuu ja miten paskaasta se vesi on. Muutenki Intiasta kuuli ennen reissua kaikenlaasta, etta taala saattaa vaha jarkyttya. No en ny kovin hirveesti oo viela mistaa jarkyttyny mutta taytyy myontaa etta nyt vaha ekan kerran tuli semmonen etta "Hyi vittu" olo.

Tarina menee siis nain. Ekana iltana mentiin sitte heti veneilemaan joelle kun siela oli menossa joku villi uskonnollinen juttu jossaki kohtaa jokea. No sinne pain sitte kuski souteli ja selitti kaikkee joesta ja sen vieres olevista mestoista. Siina joen vieres niita uhreja poltettiin ja sellasta perus meininkia. Sitte katottiin etta hei taa vene tormaa pian johonki ja kuski vaan jatko suoraa eteen pain. No ajettiin yli oltiin sillee minka yli ajettiin? Kateltiin sivuille ja sielta veneen altahan pullahti sillai semi marantyny ruumis. Pyhamies, niita ei polteta vaan ne pokataan suoraa jokeen. Oli kylla aika nastyn nakonen taytyy myontaa. Kuski vaan repeili meille ku oltiin vaha jarkyttyneita. Sen jalkeen se kiusas meita huutelemalla "look there is a body!" ja oltiin aiva "WHERE????". Sellasta tallakertaa.

Taala Intiassa reissaamisessa on kylla vaikia loytaa sellasta kultasta keskitieta. Paikkoihin kyllastyy tosi nopeesti mutta siltikaa sita ei jaksa koko aika runnata paikasta A paikkaan B & C. Pakko johonki valilla pysahtya vaha lepajamahan mutta sitte tylsistyttaa rajusti. Joskus joutuu oleen pari paivaa ylimaarasta vaan sen takia ettei saa junalippua pois. Linkkaahan ei suosita ku hatatapauksis.

Alkaa kylla vituttaan nama ihmisetki taala. Missaa ei voi istua niin ettei joku tuu vahitaan 3min sisalla ottaan susta kuvaa tai kyseleen jotain etta mista sa oot ja mika sa oot. Voisivat kohdella meita ku ihmisia, eime mun mielesta mitenkaa sen erilaasempia olla. Ei mekaa Suomes kysella tummilta etta mista ne tulee ja miksi koko aika. Taikka oteta kuvia niista ilman lupaa ja naureskella.
Jostain syysta me ollaan nykyaan usein Ruotsista ja meidan nimet on mita sattuu. Kiva ku ne huutelee "My new friend (rivo sana)".

Mutta eikai. Tasta vissiin keskiviikkona pitais edeta toiseen maanpaalliseen helvettiin Delhiin. Sielta pitais tykittaa viisumia Nepaliin ja sielta sitte jouluksi ehka Dharmasalaan. Suunnitelmat tosin muuttuu koko aika.

Terkuin
Peetteri

Miehenahan naita on aina tuskaista myontaa mutta kerrompa ny kuitenki. Ihan vaan opetuksen kannalta muille ja ehka jaa itellekki paremmin paahan sitte.


Sita ei vaan aina tajua kuinka joku vie sua ku passia sarvista. Vaikka kuinka on Madventuresia lueskellu ja kaikkee valtelly ettei tulisi ukotetuksi. Se taito lopulta miten ne kusettaa, on kylla uskomaton.

Lyhyesti sanottu ja selitettyna tilanne meni nain: Tulin sairaalasta* aamulla ja alettiin valmistautuun etta kaydaan kattoos vaha Jaipuri citia. No pari ilmeisesti hotellille tuttua henkiloa tuli ja kyseli multa etta miten voin ja sen sellaasta. Oltiin edellisena iltana sovittu etta otetaan sightseeing 200Rs:lla, niin nama sanovat etta se on niiden kaveri ja se ei paasekkaa tanaan. No ajateltiin etta eikai siina, kuitenki (saantojen mukaan) kyselin etta paljos teilla maksaa sightseeing. Ovelana ammattikusettaja (lahes poliitikon tavoin) antoi vastauksen mihin olimme tyytyvaisia. Tosin vastaus ei mitenkaan vastannut kysymykseeni. No tasta jatkoimme ja illan loputtua rupesimme taas miettimaan etta mitenkohan taman hinnan laita ny sitte on. Normaalisti se olisi koko paiva noin 450Rs mutta me pulitettiin 1050Rs. Aika reilua. +Norsu ajelusta 1500Rs. Illalla viela tajuttiin etta eihan me edes kayty kuin 2 nahtavyydessa. Muut paikat oli jotain heidan kavereiden liikkeita. Joista sitte osteltiin paivapeittoja ja sen sellaasta normi euro hinnoin. Onneksi ma en tuohon lauennu. No olihan Guidebookeissa sanottu etta Jaipurissa on kovia ukottajia etta pitaa varoa. Itella totaalisesti palo hermo naihin turisti helvetteihin ja siksi tykitammekin nyt taytta hakaa Agran ja Varanasin lapi ja lahetaan kohti pohjoista ja pakistanin rajaa.

Odotan etta paasen saasteista eroon ja raikkaaseen vuoristo ilmaan. Hetken paasta tuskin enaa voin sanoa teille etta hajotkaa pakkaseen. Paremminkin hajotkaa loskaan.

Udaipuria on tosin viela ainut paikka jota voisin suositella. Jaipuri, ihan kuiva mesta. Agra viela kuivempi. Kuhan tulee nahtya Taj Mahali niin Terve.

Puhelinkaa enaa toimi taala. Dna:n mahtavat Prepaidit.

*Uusiutu ruokamyrkytys ku en ekalla kerralla syony laakitysta loppuun. Ilmeisesti.

Jatettiin sitten loistokkaampaakin loistokkaampi Udaipur taakse 9 paivan majoittelun jalkeen.

Tultiin yojunalla sitten tanne vaaleanpunaiseen kaupunkiin Jaipuriin. Vaikuttaa aika tylsalta paikalta. Nain ensi katselmuksella. Huomiseksi otettiin saitseein ajelu ja varmaan sen jalkeen kaydaan hakees juna liput pois taalta. Mutta taala kun ollaan niin tama kuuluu niihin "pitaa ny naha"-mestoihin.

Jos joku tietaa jatkoa lyriikoihin saatte kertoa.

Viime kerrasta on taas aikaa mutta miten sita ite vois kasittaa ku ei taala oo kelloa. On vain aurinko nousee aika, aurinko laskee. Siina valis on jossain kohtaa muslimien rukoushetki ja ku on tosi kuuma on keskipaiva. Kello on osa oravanpyoraa.

Mitas viime tekstien jalkeen ny onkaa tapahtunu... Niin lahdettiin poies sitte Diu-saarilta ja tykitettiin suoraa Mahatma Gandhin syntymapaikkaan Porpanderiin. Sen verran surkee paikka oli etta ku sinne paastiin siina 2100 aikoohin mentiin hotelliin ja nukuttiin ja aamulla otettiin juna pois Porpanderista.

Eka kokemukset siis junas. Taytyy myontaa etta Suomi on feilannu aika pahasti palkatessaa insinooreja suunnitteleen junia meille. Intian junat on suunnitellu porukka insinooreja joilla on luontais laiskuutta. Tapa miten ne on mahduttanut sankyja junaan on ihan uskomattoman toimiva systeemi. Aluksi kaikki istuskelee keskenaan ja nauttii Chaita (paras on se mita junassa saa). Sitten illan tullen vedellaan vivuista ja ketjuista. Nain syntyy makuupaikat yhdeksalle hengelle, eika ollu edes ahdasta.

Eli matkasimme junalla Porpanderista Ahmedabadiin. Matka meni rattoisasti Chaita juoden ja saatiin paljo uusia kavereitakin ku vaha tarjos pullaa koville Chai myyjille:) Muutenki oli huvittavaa kun laiskittiin vaha ristiseiskaa siina ajankuluksi ja lapsia/nuoria keraanty seuraamaan meita ja meidan puuhia. Jotenki tuli itellekki hyva olo ku pysty tuottaan niinkin suurta iloa porukalle vain pelkastaan olemalla ja hymyilemalla. Toki en tieda sitte nauroivatko ne meidan kustannuksella vai ei, mutta eipa tuo haittaa ku eise meilta oo mitenkaa edes pois.

Juna saapu sitte 0100am Ahmedabadiin ja oltiin viela vaha epavarmoja kuinka tasta jatketaan eteenpain kohti Udaipuria. No nopeasti selvisi etta bussi lahtee jostain noin klo 5am. Riksha kuski vei meidat sitte johonki kujalle ja jaatiin kylla viela vaha epavarmoihin fiiliksiin etta koskakohan ja onkohan se varmasti tasta. No jaatiin kuitenki odottaan. 3h siina odoteltiin ja yllattaen linja-auto tuli kerrankin oikeaan aikaan. En tieda sitte oliki nimi enne vai mita koska linja-auton kyljessa luki PARAS. No matka oli rattoisa ja joku paikallinen tuli mun juttusille. Kaiken sen vasymyksen jalkeen ne ankee sitte aina kyseleen kaikkee.

Linkka matka meni taas tasaisesti pomppien. Paastiin Udaipuriin ja tykitettiin vuorokauden tuottaman vasymyksen takia suoraa vain Lonelyplanetin hotelliin. Tosi hyva mesta. Dream Heaven guesthouse. Oma parveke, lammin vesi ja katto ravintola hienoilla maisemilla. Nain halvalla ei olla nain paljoa saatukkaa viela.

Heti alussa tutustuttiin johonki Hollantilaiseen ja sen kans vaha vaihdettiin tietoja etta minkalaista on missakin ja sellaasta. No illemmalla mentiin takas samaiseen ravintolaan. Ruvettiin siina sitte jutteleen aiva niinku vanhoina tuttuina yhdelle pariskunnalle. Ihan siksi kun luultiin etta tama mies oli se jonka tapasimme aiemmin. Ne oli ihan klooneja. No kavi pian ilmi etta eri henkilo, mutta tultiin hyvin juttuun koska nama oli virosta ja osas aika hyvin suomee. Ne oli reissannu villisti jo ja viela oli vuosi reissua jaljella. 30,000e bdjetilla paasee kylla hyvin kierteleen vuoden verran. Huvittavinta naissa klooneissa oli, etta molemmat oli menossa Mumbaihin ja uudeksivuodeksi Thaimaahin ja molemmilla oli jotain tuttuja Mumbais. En tie miten voi olla noin samaa kaikki.

Taala hotellilla ollaan ny oleskeltu ja oikeestaa tosissaan loydetty tama Madventuresin lahes ylimainostettu "chillatkaa"-olomuoto. Onhan tassa tullu kaytya kattoos naita pakollisia palatseja jotka on kuin sadusta. No joo onhan ne ihan hienoja mutta ei vaa jotenki niin mulle anna mitaa. Tulipahan nahtya-olo paremminki. Tanaan kylla sitte oli ihan jees. Kiiveskeltiin tohon viereisen kukkulan paalle josta oli sitte jo hulppeat nakymat. Taala ny sitte ollaan vaha pitempaan, kun yksi Maemmi tuttu on myos tulossa tanne Udaipuriin niin jaadan pariksipaivaksi hanen ja hanen kavereiden kanssa nauttiin meiningeista.

En tie miksi nain paljo ny yhtakkia kirjotin. Oon koittanu pitaa naita lyhyina ja helppoina lukee. Voi ei. Lankesin tylsan tekstin lumoihin. Tasta ei ole paluuta.