IRC-Galleria

Istuin sohvalla hievahtamatta, katsoen mustaa television ruutua. Tuntui kuin jokainen osa vartalostani olisi halvaantunut, enkä kyennyt liikkumaan. Tuhansien kysymysten täyttäessä ajatukseni ja pahan olon kasvaessa sisälläni, olisin toivonut että en olisi herännyt siihen päivään. Millään ei tuntunut olevan enää mitään merkitystä, kurkkuani kuristi ja hengittäminen sattui. Halusin vain kadota.

Nousin sohvalta ylös ja juoksin eteiseen, en kestänyt ahdistavaa oloa enää.
Vedin mustat kuluneen näköiset tennarit jalkaani, ja valkoisen ohuen lantiolle ulottuvan neuletakin niskaani ja astuin ovesta ulos.
Puin neuletakin ylleni ja nuuhkaisin keuhkot täyteen raikasta ilmaa, tuulen havisuttaessa puiden lehtiä viileänä kesäiltana.
Pehmeän kostea ruoho tuntui ohutpohjaisten kenkieni läpi askeltaessani aina vain kauemmaksi talosta, jossa ihanan surulliset muistot täyttivät jokaisen huoneen.

Menin järven lähellä olevalle ovaalin muotoiselle kivelle, lempipaikalleni.
Istahdin alas ja otin kengät jaloistani. Ajatuksissani katsoin horisonttiin hiljalleen laskeutuvaa aurinkoa, taivaan värjäytyessä karmiininpunaiseksi.
Suljin silmäni ja keskityin vain kuuntelemaan tyynen järven vallitsemaa hiljaisuutta, sen viilentäessä samalla varpaitani.

Hetken päästä avasin silmäni ja huomasin kuinka tuuli muodosti järven pintaan pieniä aaltoja. Katsoin taas kaukaisuuteen ja muistin asian joka vei suurimman osan ajatuksistani. Tunsin vajoavani.
Auringon viimeisten säteiden painuessa mailleen, ilma alkoi viilentyä ja ilta kääntyä hiljalleen yöhön.
Kiedoin valkoista neuletakkia tiukemmin ylleni ja päätin lähteä takaisin.

Noustessani ylös, tunsin lämpöisen kosketuksen olkapäälläni. Käännyin ja näin tutut mutta surulliset kasvot, ja vielä surullisemmat silmät jotka olivat kyynelten hukuttamat.
Tuijotin hänen kosteita silmiä ja varovasti vedin hänet lämpimään halaukseen. Hiljaa kuulin kuiskauksen yössä, rakastan sinua.


Ei tosi, vain oman mielikuvituksen tuotetta :)

A.R