IRC-Galleria

Typeryyttä voidaan määritellä monella tavalla ja yksinkertaisimmat meistä tyytyvät tasan kahteen määritelmään: tyhmä on se, joka jättää tekemättä sellaista, joka on hyväksi hänelle ja toisaalta sellainen joka ei tiedä missä tilanteessa pitäisi olla hiljaa. Koska nuoria ollaan, tyhmyyttä voidaan aina verrata älyn puutteeseen. Koska Big Brother tulee joka päivä ja Idolskin viikottain, eihän sitä nyt kertakaikkiaan voi olla arvostelematta muita. Perjantaina koulussa reppuni katosi abiaulaan ja abivideokokous jäi minulta väliin. Minua ahdisti todella paljon reppuni häviäminen ja sen näki minusta. Jotkut alkoivat humoristisesti pyytää olemassaoloaan anteeksi ikään kuin heillä olisi mitään osuutta asiaan. Yksi tyttö sanoi minua raukaksi. Miksi tällaisia täyspinnallisia idiootteja on niin runsaasti vielä minunkin ikäisissäni ihmisissä ja vanhemmissa? Suvaitsemattomuus on tyhmempää kuin se, ettei henkilöä ole liiemmin järjellä siunattu. Mikäköhän siinä on, että ihmiset pitää edes jaotella tyhmiin ja älykkäisiin? Heille on mahdotonta sanoa edes vastaan. He vain nauraisivat päälle. Ehkäpä he joskus kasvavat tuosta, mutta mua vaan ärsyttää että he nauravat ja ilkkuvat kun heillä itselläänkään ei ole juuri mitään kehumisen aihetta paitsi se kauneus tai hyvännäköisyys. Epävarmuuttako sekin? Jos joku haukkuu minua raukaksi, raukkamaisempaa on tuntemattomien haukkuminen. Mutta toisaalta, eihän tässä enää pitkään mene ja ihmisten typeryyden voisi jättää omaan arvoonsa. Pitäisiköhän vain olla välittämättä? Se olisi minulle helpompaa. Enhän minä kaikkia voi miellyttää, tuskin ketään. Olisi kivaa, jos ne muut tuntisivat edes joskus piston sydämessään typeryyksiä sanottuaan mutta usein he unohtavat sanomansa heti ja vaihtavat puheenaihetta. Jos joku nyt luettuaan tän haukkuu mua tosikoksi niin sanotaan nyt vaikka näin, että mun huumorintaju on rajallinen. Tulikohan tässä nyt liikaa angstia? No menköön. Ehkä sitten myöhemmin kohtaan oikeita ongelmia ja tiedän, milloin valittaminen on turhaa. Heh :)