IRC-Galleria

Välillä tuntuu, että huolimatta siitä kaikesta kyynisyydestä maailmaa ja ihmismieltä kohtaan, sitä toimii tavattoman naiivisti ihan arkielämässä. Mä luulin et mun suhde toimis: ei menty mihinkään. Mä luulin et mun lukioaikaset kaveruussuhteet kestäis: menin puuta päin ja ryminällä. En oo edes kahta kokemusta rikkaampi. Sattuu vain. Enkä ole vahva: vain hämmentynyt. Milloin minusta tuli näin tyhmä ja hyväuskoinen?