IRC-Galleria

avjn

avjn

Lord Tarquin Jagger Snr.

pääsiäisrauhallisuuttaSunnuntai 16.04.2006 01:59

Matkasin monien muiden opiskelijanrenttujen tavoin kotopuoleen viettämään pääsiäistä. Oli pitkien juhlapyhien syy mikä tahansa (hei vaan kaikille kristityille!), tarjoaa se silti mukavan mahdollisuuden pitää hengähdystauko arkisesta elämästä. Minulle tämä hengähdystauko esiintyy esimerkiksi tassuterapian muodossa: juuri äsken rappusia ylös noustessani näin, kuinka kissamme Sylvi nukkui yläkerran tietokoneen edessä tietokonetuolissa. Minut huomattuaan Sylvi hyppäsi tietokonepöydälle ennakoiden, että minä haluan istua tuoliin ja voin siinä koneen ääressä istuessani silittää ja rapsutella häntä. Ei ollut katti väärässä...

Aikaisemmin päivällä näin sisartani ja hänen 9 kuukautta vanhaa tytärtään. Aada osasi jo monta todella hyödyllistä taitoa, kuten eteenpäin kontallaan rymyämisen ja vielä tärkeämpänä "hei-hei"n vilkuttamisen. Huomenna taas on aikomuksissa viettää iltaa siskon ja yhden tai useamman velipuolen kanssa. Sukukontaktihetkeä siis pukkaa.

Näiden mukavien asioiden lisäksi pyhät tarjoavat mahdollisuuden olla miettimättä, mitä tekisi muutamien mieltä painavien asioiden suhteen: nyt saa olla tauolla tekopakosta ihan oikein luvan kanssa :)

(ja taas ristiinpostitettu dead.letteristäni, http://www.shibun.org/avjn/index.php?title=paasiaisrauhallisuutta&more=1&c=1&tb=1&pb=1 )

mietis nyKeskiviikko 12.04.2006 23:52

Miettivätköhän ihmiset liikaa? Ihmisillä tietysti tarkoitan pääasiassa muita ihmisiä, vaikka luonnollisesti miettimällä "miettivätkö ihmiset liikaa" saatan itse syyllistyä liialliseen miettimiseen. Lisäksi harvoin sitä esimerkiksi muiden (tai oman) maan äänestystuloksia katsoessa tulee pohtineeksi, että "miettivätpä nuo taas liikaa äänestäessään tuota kaveria" - eikä "homot hirteen", "arabit hengiltä" ja "mutiaiset ulkomaille" -retoriikkaa Suomessa kuunnellessa tunnu liika ajattelu puhujia vaivaavan.

Arkielämässä tuntuu ylianalysointi kuitenkin vaivaavan ainakin minun kavereitani ja ehkä minua itseänikin. Ihmissuhteet venyvät ja paukkuvat, kun poikakaverin tai tyttöystävän tai ihan tavallisen kaverin sanomisiin ja toimiin keksitään syitä. Ehkäpä se, että kaveri lähetti tekstarin eikä soittanut, johtuu siitä, että hän ei pysty puhumaan - eikä siitä, että hän ei halua puhua kanssasi. Eikö poikaystävä vastaa messengerissä? Ehkä hän ei ole koneen äärellä! Menevätkö puhelut suoraan vastaajaan soittaessasi kaverille? Ehkä hänen kännykkänsä on kiinni! Tykkäätkö jonkun tytön seurasta, mutta et tiedä, haluatko nyt mitään tai että tykkääkö hän edes sinusta? Mene treffeille tai ainakin pyydä treffeille, ääliö, ja katso synkkaako. Älä istu tietokoneesi ääressä sitä miettimässä. Eivät ne irkkikaverit pysty sanomaan mitä hänen päässään liikkuu tai edes mitä sinun päässäsi liikkuu. Syvällisin mitä sieltä irtoaa on varmaan "panitko sitä pyllyyn".

Arkielämän ylianalysoinnin ongelmana on mielestäni tiedon vähyys. Kun ainoa tieto on vaikka "se ei vastaa nyt puhelimeen", ei sen pohjalta oikeasti pysty tekemään mitään maailmaa syleileviä johtopäätöksiä. Jos yrität vetää siitä johtopäätöksiä, päädyt helposti metsään - ja pahimmillaan alat pitämään omaa fantasiaasi ("se vihaa mua") totuutena ja tulkitset kaikkea myöhemmin tapahtuvaa sen kautta. Tosin ehkäpä tuon fantasian pohjana ovat omat ennakko-odotukset asian suhteen "vituiks tää kuitenkin menee" tai "ei kukaan musta voi oikeasti tykätä". Ehkä et uskalla pyytää sitä tyttöä (tai poikaa) treffeille, kun "ei siitä kuitenkaan mitään kestävää tule" tai "ei me kuitenkaan mennä naimisiin" (tai "en mä vielä halua naimisiin"!) Onneksi olkoon, osaat ennustaa tulevaisuuden! Et varmasti saa aikaiseksi pitkää, kestävää suhdetta jos et edes mene niille treffeille alunperinkään. Ehkä tämä lohduttaa pitkinä, kylminä iltoina yksin maatessasi: olit oikeassa, ei siitä mitään tullut.


(ristiinpostitus sivulta http://www.shibun.org/avjn/index.php?title=mietis_ny&more=1&c=1&tb=1&pb=1)

Ja tänään lainataan...Sunnuntai 12.03.2006 20:33

... Senecaa (n. 4 ekr - 65 jkr), roomalaista filosofia. Käytin kuluneen viikon loppupuoliskon vanhojen filosofian opintojeni kertailuun, jota tosin hieman hankaloitti muistiinpanojen sijaintia koskeva epätietoisuuteni. Erityisesti yritin kaivella esiin, kuka muinainen filosofi puhui "arvostelmasta pidättäytymisestä" tienä onnellisuuteen. Luulen kyseessä olleen Pyrrhos, vanha skeptikko, mutta jotenkin päädyin lukemaan Senecan tekstejä - ehkä siksi, että löysin ne ensiksi, ehkä siksi, että esim. Wikipedian skeptisismiä koskevat sivut ovat niin täynnä riitelyä ja paskanjauhantaa. Yhtä paljon nörttivihaa olen nähnyt vain lueskellessani erilaisia pseudotieteitä koskevia wikiartikkeleita.

Mutta Senecaan. Seneca eli reilusti ennen kristinuskon nousemista Rooman valtauskonnoksi, mutta kuitenkin hänen tekstinsä sisältävät runsaasti kristinuskon moraalin kanssa yhteensopivia ajatuksia. Koska lähteeni oli nk. internet-lähde, sietää kuitenkin epäillä käännöksen alkuteksteistä englanniksi olevan värittynyt, varsinkin kun käännöstekstissä on ystävällisesti huomautettu milloin sietää verrata Senecan ajatuksia kristilliseen ajatusmaailmaan. Lukija siis varokoon.

Luin Senecan teksteistä hänen vihaansa käsitteleviä kirjeitään Novatukselle (De Ira, kirjoitettu n. 41 jkr). Muiden stooalaisten tapaan Seneca uskoi onnellisen elämän kumpuavan järjen äänen kuuntelusta intohimojen noudattamisen sijaan. Filosofian kulmakivenä oli usko sielun ja järjen haluun toimia hyvin. Esteenä hyvin toimimiselle olivat "intohimot" (viha, pelko, kipu, himo jne) joiden kreikankielinen nimi "passion", monille tuttu myös Jeesuksen kärsimysnäytelmistä (englanniksi the Passion of Christ), kääntyy kärsimykseksi. Kärsimyksestä vapaa elämä tuli apatheian, "apatian" avulla. Apatia ei kuitenkaan tarkoittanut aivan samaa kuin nykyään, vaan objektiivisuutta ja selväjärkisyyttä. Järkevyys ei tarkoittanut pelkästään loogista suhtautumista asioihin, vaan luonnon universaalien lakien ymmärtämistä ja niiden kanssa harmoniassa elämistä. Vihaa koskevat kirjeet heijastelivat tätä elämänkatsomusta. Vapaus vihasta ja vihan huonous ja tarpeettomuus tunteena olivat kirjeiden kantava teema:

SENECA, ON ANGER, I. vii. 1-viii. 1
The best course is to reject at once the first incitement to anger, to resist even its small beginnings, and to take pains to avoid falling into anger. For if it begins to lead us astray, the return to the safe path is difficult, since, if once we admit the emotion and by our own free will grant it any authority, reason becomes of no avail; after that it will do, not whatever you let it, but whatever it chooses.

Seneca uskoo siis vihan, kuten muidenkin intohimojen/kärsimysten olevan aluksi järjen hallinnassa, ja saavan vallan vain järjen luvalla. Vihan tunteesta johtuva kärsimys olisi siis Senecan mukaan estettävissä järjen avulla. Näitä keinoja lähdin etsimään, sillä oman olon parantaminen kiinnosti paljon.

Ensimmäinen vihaa koskeva kirje pyrki aluksi osoittamaan, että viha tunteena ei ole koskaan toivottava. Esimerkkinä mainittakoon

ON ANGER, I. xix. 1-xiv. 1
If justice is a good, no one will say that it becomes a greater good after something has been withdrawn from it; if bravery is a good, no one will desire it to be in any measure reduced. Consequently, also, the greater anger is, the better it is; for who would oppose the augmentation of any good? And yet, it is not profitable that anger should be increased; therefore, that anger should exist either.

Senecan toinen kirje oli kuitenkin minulle henkilökohtaisesti mielenkiintoisempi. Kirje käsitteli vihan syntymisen syitä ja keinoja vihan välttämiseen. Seneca puhui anteeksiannosta välttämättömänä sekä yhteiskunnallisella tasolla, että henkilökohtaisella tasolla: oikeusjärjestelmä vain kärsii vihasta ja koston tarpeesta, ja samoin kärsisivät yksilöt. Viisas ihminen valitsee tarpeelliset keinot järjen avulla, ja käyttää niitä reilusti ja oikeudenmukaisesti. Oikeudenmukaisuus kumpuaa anteeksiannosta ja ihmisen luonnollisesta järjestä silloin kun se on vapaa intohimoista/kärsimyksistä. Samoin oikeat toimet yksilön elämässä tulevat luonnollisesta järjestä, jos sitä vain osaa kuunnella.

Kuinka sitten kuuntelisin luonnollista järkeäni? Intohimojen/kärsimysten kieltäminen on vaikeaa, mutta pohtimalla niiden syntyprosesseja ja keksimällä siitä keinoja niiden hallitsemiseen pitäisi sen olla mahdollista. Yhtenä tärkeimpänä keinona koen "valmistautumisen", joksi myös alussa mainitun "arvostelmista pidättäytymisen" käsitän. Senecan sanoin

ON ANGER, II. xxx. 2-xxxi. 4
Men judge some happenings to be unjust because they did not deserve them, some merely because they did not expect them. What is unexpected we count undeserved. And so we are mightily stirred by all that happens contrary to hope and expectation.

Paljon kärsimystä seuraa siis tapahtumista ja asioista, joita ei osannut odottaa. Arvostelmista pidättäytyminen tienä onneen kertoo samaa, sillä arvostelmista pidättäytymällä voi välttää pettymyksiä: jos säilyttää mielensä avoimena eri mahdollisuuksille, eivät ne pääse potkaisemaan samalla tavalla. Pohtimalla eri vaihtoehtoja voi valmistautua eri lopputuloksiin. Hyväksymällä, että kaikki asiat eivät tapahdu kuten haluaisin, voin elää onnellisemmin. Tämä ei saa kuitenkaan johtaa äärimmäiseen pessimismiin, jossa masennutaan ja jäädään sänkyyn "kun mikään ei kuitenkaan onnistu". Sen sijaan pitää yrittää, mutta huomioida epäonnistumisen mahdollisuus ja valmistautua siihen henkisesti. Tätä en ole aina muistanut tehdä, ja siihen pitää selvästi kiinnittää enemmän huomiota vastaisuudessa.

Lisäksi tämä kaikki kuulostaa pirun paljon fiksummalta, kun voin sanoa seurailevani Seneca Nuoremman viitoittamia stooalaisia ajatussuuntauksia :-D




Lähteenä toimivat
Lucius Annasus Seneca. Moral Essays. Translated by John W. Basore. The Loeb Classical Library. London: W. Heinemann, 1928-1935. 3 vols.: Volume I.
http://www.stoics.com/seneca_essays_book_1.html
sekä wikipedia, erit.
http://en.wikipedia.org/wiki/Seneca_the_Younger ja
http://en.wikipedia.org/wiki/Stoic

poks sanoo lauluSunnuntai 05.03.2006 07:41

sinä sanoit ,että se vie vuoden
sinä sanoit, että kaikki unohtuu ja jää

sinun elämässäsi kaikki muuttuu
arvetkin kauneuspilkuiksi
arvetkin kauneuspilkuiksi
arvetkin kauneuspilkuiksi
arvetkin kauneuspilkuiksi

hakkasin päätäni seinään
yritin siirtää kipuni sinuun
en saanut kipua pimeään
en saanut

hakkasin päätäni seinään
yritin siirtää kipuni sinuun
en saanut rakkautta kipeään
en saanut sääliä sisään

arvetkin kauneus
pilkuiksi

päivän kokemusLauantai 04.03.2006 00:56

Ostin frakin housuja varten vaateharjan. Stockmannilta. Merkki on Maria, markkinoija Sinituote Oy. Harjassa on näppärä nappi, josta harjaussuuntaa voi kääntää. Harjan ylivoimaisesti PARAS ominaisuus on kuitenkin sen kyky JÄTTÄÄ JÄLKEENSÄ PUNAISTA GLITTERIÄ MUSTILLE HOUSUILLENI. Tämä glitteri ei jumalauta irtoa harjaamalla, tai jos irtoaakin niin uutta tippuu tilalle. Aamulla pitää kaivaa imuri esiin ja imuroida housut, että niitä kehtaa käyttää.

Jos joku haluaa punaisten bilevaatteiden harjaamiseen sopivan harjan, niin kertokaa. Multa saa ilmatteeks ton.

raha-asiat paha-asiatTorstai 02.03.2006 21:04

Musta tuntuu joskus siltä, että olen aika boheemi joidenkin raha-asioiden suhteen. Tästä toimii hyvin esimerkkinä kännykkäliittymä: minulla on ollut elisan liittymä vuodesta 1997 asti, ja olen vaihtanut sen tyyppiä kerran (radiolinjan muututtua elisaksi) ja vasta viime vuoden puolella siirryin elisan kalliista liittymästä kolumbuksen (eli elisan) halpaan liittymään.

Olin maksanut puhelinlaskut viimeiset kuusi vuotta nk. verkkolaskulla, eli käytännössä suoraveloituksella, jossa puheluerittelyt yms tulivat verkkopankin kautta näkyviin. Kun siirryin Kolumbuksen liittymään puhelinmarkkinoinnin ansiosta, sanottiin verkkolaskun toimivan edelleen. Ja siellähän Sampo Pankin suoraveloitussopimuksissa sopimus Elisan kanssa oli edelleen listassa. Jee! Ja rahanmenokin väheni vähäsen, ei että olisin noita puhelinlaskuja ennenkään huomannut, kymmenen euron paikkeilla kun pyörivät.

... paitsi että eihän se suoraveloitussopimus koskenutkaan tätä UUTTA liittymää vaan sitä vanhaa joka ei enää ollut voimassa! Kolumbukselta tulleet, roskapostin (IKEAn katalogi ja Vallilan Mainossanomat) sekaan jääneet kirjeet eivät olleetkaan sisällöltään kategoriaan "hei tässä kolumbuksen uusi tarjous tilaa tekstiviestinä bingonumeroita kännykkääsi" kuuluvia. Ne olikii laskui. Ja sitten kännykkä pimeni eilisaamuna. Huraa!

Ei muuta kuin repimään auki kirjekuoria ja pankkiin maksamaan lasku, että saa kuitin. Kiva poika elisan asiakaspalvelupisteessä ymmärsi tilanteen, ja avasi liittymän ilman 30 euron bonusmaksua. Ilmeisesti elisa oikeasti välittää vanhoista asiakkaistaan, niinkuin heidän pyörivä mainoskampanjansa väittää :)

suomi voitti hopeaaMaanantai 27.02.2006 05:32

Päädyin kaverin kanssa katsomaan Kauppatorille Suomen ku. Hopeamitalijoukkueen kotiintuloa. Lähdimme myöhään liikkeelle, n. 00:15. Pohdimme, ehdimmekö. Joukkue saapui paikalle klo 03 jälkeen. Ehdimme.

Kylmää oli, mutta myös kivaa. Onneksi on hyvä lämmikekerros ihan luonnostaan. En ole vastaavaa mitalijuhlaa aiemmin kokenut, en ehkä koekaan - neljä vuotta on pitkä aika tässä elämän vaiheessa. En ehkä ole Helsingissä silloin, tai jos olen, niin ei löydy ehkä seuraa Kauppatorilla pakkasessa töröttämiseen :)

Mikä ihmeen muokkariSunnuntai 26.02.2006 21:58

Ihme asioista minutkin saa innostumaan. Tammikuun alussa -KZ- houkutteli minut jotenkin katsomaan muodostelmaluistelun SM-seniorien ja -juniorien toista valintakilpailua Espooseen LänsiAuto Areenalle*. Jostain syystä -KZ- oli sitten tosi kypsynyt kisan ajan, onneksi _Rausku selitti minulle asioita "nyt toi on blokki" tai "ne kompuroi, ny meni pisteet tosta" jne. Itse joukkueiden ohjelmista en osannut muuta sanoa, kuin yleismielipiteen: joko ohjelma oli jännä ja nopeatempoinen tai vähän vaisu tai ehkä sitten vain ihan kiva.

Koska minusta tietäminen on tosi kivaa, päätin valmistautua eilen ja tänään vietettyihin senioreiden ja junioreiden SM-kisoihin selvittämällä hieman kuinka ohjelmat arvostellaan. Tämä suoritus kompastui vajaavaiseen luistelutietämykseeni, en minä tajunnut mikä joku twizzleri on. Ainoa mitä jäi käteen oli ohjelman jokaisen elementin pisteytyslogiikka: mitä vaikeampi elementti, sitä kovempi peruspistemäärä ja sitä enemmän pisteitä ropisee tuomareilta tulevista plussista. Lisäksi näytti siltä, että elementin mokaaminen "oikealla" tavalla antaa kivat nolla pistettä, joka selittänee vaikka lyhytohjelmassa olleen elementtipisteskaalan; huonoimmilla taisi olla kolme, parhailla yli kaksikymmentä.

Katsojan kannalta tämä pisteytyslogiikka on aika syvältä. Ns. "keskitason" joukkueiden ohjelmista ei pysty mitenkään sanomaan, tuleeko elementtipisteitä (hieman kärjistäen) 3 vai 30. Mistään ei tiedä, miksi joukkue F sai 7 pistettä ja joukkue R 21. Itse joukkueet tietysti voivat tulkita omia pisteitään, varsinkin kun heille pitäisi olla saatavilla tarkat pisteytystiedot jokaisesta ohjelman elementistä. Joskus nämä tiedot ovat yleisemmässä jakelussa, mutta ilman videota ohjelmasta on hankala alkaa arvioimaan, oliko blokki oikeasti nyt sen ansaitun 1.3 pisteen blokki vai ei.

Saattaa kuitenkin olla, että seurasin joukkueidein ohjelmia eri asenteella kuin useimmat katsojista. Ehkä muita pisteytyksen yksityiskohdat ja matemaattiset rakenteet eivät kiinnosta yhtä paljon kuin minua. Pahoin kuitenkin pelkään, että jos alan tätä lajia seuraamaan enemmälti, pitää minun selvittää tämä arvoitus: Miksi KulSin Ice Fusionin TES oli 3.00 ja HLn Musketeersien taas 17.79; vastaukseksi ei riitä "Musketeersien ohjelma oli vaikeempi niinku".


PS. Musketeersin lyhytohjelman elementti l3+pi4 antoi 4.97 elementtipistettä. Tää on aivan ihanan kryptistä :)

PPS. Arvostelutietokoneet hajosivat sennujen ohjelmaan, joten pisteitä ei julkaistu. Mun piti pisteyttää ohjelmat itse: avjn (<-- linkki itse kuvaan)




*Tämmöinen kirjoitusasu ei tunnu kyllä minun äidinkieleeni kuuluvalta. Perkeleen Sampo Pankit.

elämän totuus?Torstai 23.02.2006 07:41

olen ollut kiltti koko elämäni
olen pyyhkinyt jalkani ja pessyt käteni
olen tehnyt läksyt ja kasvioni
olen täyteen kerännyt

miksi (???)
en ottanut heti kakkupalaa
miksi (???)
en varastanut siskon viikkorahaa

olen ollut hiljaa koko elämäni
olen pedannut sänkyni ja pessyt hampaani
olen tullut ajoissa ja pysähtynyt
aina punaisissa valoissa

miksi
en kiilannut ja vetänyt välistä
miksi
en antanut muiden kärsiä

olisiko tullut aika heti korkki aukaista
olisiko tullut aika soittaa helenalle
olisiko tullut aika paksu bertta laukauista
olisiko tullut aika?

olen ollut mukava ja syönyt kalaa
olen nauranut mukana ja itkenyt salaa
olen nostanut maljat
ja aamullla muistanut jokaisen kaljan

miksi
en ottanut silloin helenaa
miksi
en riisunut hametta ja tangaa

olen raatanut myöhään ja hikoillut
olen kumartunut ja kuudesti kuollut
olen ollut vapaa ja kurkkinut maailmaa selkien takaa

miksi en tenyt mitä halusin
miksi en lyönyt heti takaisin

olisiko tullut aika heti korkki aukaista?
olisiko tullut aika soittaa helenalle?
olisiko tullut aika paksu bertta laukaista?
olisiko tullut aika?
olisiko käynyt niin
olisiko käynyt niin
olisiko käynyt niin
olisiko käynyt niin?
olisiko käynyt niin?

missä on se on valta joka puuttuu kansalta?

olisiko käynyt niin, että kokkosi on poltettu
olisiko käynyt niin, että vihtaasi on kustu?
olisiko käynyt niin, että sinua on huijattu?
olisiko käynyt niin?

(26,99v)Tiistai 21.02.2006 02:50

Vuodella vanheneminen painaa päälle. Muutaman päivän päästä pitää taas osata kirjoittaa kaavakkeisiin ja webbisivujen ikätiedusteluun uusi luku, ja ihmisten kysyessä on jälleen riski mokata ja joutua sanomaan "Kakskytkuus.. eiku kakskytseitsemän? Ootas mun pitää laskee (mutinaa: syntyny 79 eli ootas vähennetään ja sit öh mikä vuos ny onkaan?)"

Syntymäpäivät ovat muuttuneet mielenkiintoisesti ajan myötä. Ihan lapsuusvuosien synttäritunnelmista en muista kauheasti, mutta yleinen fiilis on varmaan ollut sama pitkälle yläasteelle asti: "jee olen vuoden vanhempi" ripauksella "ei kai ens vuonna tarvitse mennä kouluun/yläasteelle/lukioon voi hitto"a. Nyt tunnelma on enemmänkin "jaha olen vuoden vanhempi"-tyyppinen, ja varmaan kohta edetään "voi ei, olen vuoden vanhempi" -vaiheeseen. Ehkä voisi alkaa arvailemaan kuinka pian kolmenkympin kriisi tulee? Se olisikin aika ovelaa, stressata sitä, koska alkaa stressaamaan. Tosin tuollaista nerokkuutta tulee varmaan harrastettua ilman, että sitä edes itse huomaa :)

Yksi asia kyllä ahdistaa... tässä on oikea riski joutua suorittamaan elämäntilanteen tarkistus, vähän niinkuin tulostavoiteneuvottelu oman pään sisällä. Mihinköhän osa-alueisiin tavoitteet jakaisi ja miten ne pisteyttäisi?