IRC-Galleria

Ah. On sunnuntai-ilta. Allekirjoittaneen locaatio on ********-kuja *, 39700 Parkano. Elikkäs oma kotini. Tönö. Punainen sellainen. Väsymys on sangen suuri, ehkäpä johtuen miltei riehakkaasti, mutta varmasti miellyttävästi vietetystä ohi lipuneesta viikonlopusta. Seuraavissa lauseissa saatte tietoonne otteita joors truulinne veikeästä viikonlopusta.

Perjantai: Päivä alkoi erikoisen ihastuttavalla yhteiskuntaopin kokeella, joka monessa suhteessa meni ihan päin honkia. Toivottavasti kyseisen aineen opettaja arvostaa kokeentekijän mielikuvituksellista proosaa suhteessa siihen, ettei hänellä ollut aavistustakaan siitä, mitä paperille hahmotteli. Kiitos ja anteeksi. Kokeestapa karkasin shellin kautta henkauttaen tähän alussa mainittuun tönöön valmistautuilemaan lähtöön. Olin nimittäin lähdössä kohti suurta maailmaa, takki auki luontoa vastaan. Kyseessähän siis oli Jyväskylä, tarkemmin sanoen erään neiti R:n tupari/synttärifuusiokekkerit.

Ilkeiden putkimiesten yrityksistä huolimatta, oli ilta mitä messevin. Kaljan, jekun, viinin ynnä ties minkä voimin siivitin humalatilaani päämääränäni halvempi edessä oleva baarissa vietetty loppuilta/yö. Ja mukavaa siis oli, toistoa pelkäämättä. Yllättävänkin miellyttävässä seurassa vietetty ilta päättyi hieman ennen baarien sulkeutumista, koska allekirjoittanut oli hyvin, hyvin väsynyt. Suuhun jäänyt maku oli siltikin hyvä. Olipahan herra Annalan Marko samaa mieltä kanssani erään tien ylittämispoliitikasta. Tilanne oli koominen ja ehkä hieman hämmentynyt.



Lauantai: Heräilin synttärituparisankarimme neiti R:n olohuoneen sohvalta. Oloni oli hämmentävän hyvä, vaikka tietoisuus eilispäivän hauskuudesta tykytti kuitenki jossain pään takanurkassa. Tietoisuuteni perukoilla tajusin myös, että olin muutamalla tontulle luvannut viettää kyseisen lauantain eräässä kotipaikkani Bärjeborgin lähellä sijaitsevassa, sangen vihamielisessä "kaupungissa". Niinpä oli tehtäväni taasen hankkia itseni paikalliselle junien piileskelypaikalle, ja yrittää penetroitua yhteen niistä salakalavasti. Onnistuin. Matka oli pitkä ja uuvuttava (kummallista, miten paikallaan istuminen voi olla uuvuttavaa), mutta viimein pääsin kuitenkin tähän saatanalliseen pikkukaupungiin, jota välillä - itsetarkoituksellisen ironisesti- kodikseni kutsun. Paikan päällä kerkisin olemaan noin.. kaksi tuntia, ennen kuin keräsin oluseni ja viinini ja karkasin herrojen JJ ja VV kanssa kohti karv... siis tuon illan määränpäätämme. Olimme sivistyneitä. Ilta kului viinin, erikoisoluiden ja historian pohdinnan parissa. Noh, historia nyt jäi vähän vähemmälle ja illan kuluessa oli yhä selvempää, että kaikenlainen sivistyneisyys oli pelkkää harhaa, eräänlainen humaloitumisen kulissi. Juomapeliinhän se ilta eteni. Usean sakon, tyhmän sanapelin ja valitettavan huonon iskurepliikin jälkeen pakkauduimme ystävällisen kuskimme autoon ja karautimme paikalliseen baariin, sanokaamme nyt tätä valheellisesti vaikkapa "krouviksi".

Ilta oli mielenkiintoinen, eräs - jättäkäämme nimi mainitsematta - Ville oli hyvin humalassa ja neiti J:n ilkeähkön avun siivittämänä teimme herra VV:lle ilkeän valedrinkki-tempun. Hähähähähä. Iivil. Ilkeän huijjauksen kohteelle tempumme paljastui vasta seuraavana päivänä. Ilta olikin liian ihana ollakseen totta ja onneksi pari paikallista kansankynttilää päätti kertoa tarinamme kahdelle sankarille - herra M:lle ja J:lle, että seuramme ei ole haluttu. Niinpä poistuimme tuosta kaiken pahuuden mekasta iloisessa yhteisymmärryksessä hieman pilkun tulemisen jälkeen. Tästä suuntasimme samaiseen paikkaan, jossa aloittelumme (se sivistynyt) tapahtui. Neljä 5 hengen sankaritarinastamme säilyi pystyssä yli viisi minuuttia jatkoilla. Loput nukahtivat aamun asti kestäville kauneusunilleen (joita tarvitaan, IMO<3). Allekirjoittaneen ovela piilotteluyritys päättyi dramaattisen epätoivottuun nukahtamiseen.


Sunnuntai (eli päivä tämäinen): Hyvinkin mielenkiintoinen tapaus. Olimme pakotettuja pysymään heräämisen jälkeisessä olinpaikassamme hyvin pitkään, kuskinamme tuoksi aamuksi merkatun, edellisenä iltana loistaneen körilään huonon olotilan vuoksi. Ei tuntenut oloaan ajokuntoiseksi, eipä siinä, en minäkään. Aamu oli vallan loistava esimerkki krapulahuumorin iloista. Esimerkkeinä toimivatkoon mm. Juusolligensin syöpäinen hampurilainen, edellämainitun lupaava artistin ura ja saman miehen oleilu sängyn välissä räpäten. Herra JJ oli päässyt hetkellisesti krapulahuumorin infernaalisen myrskynsilmään. Kyllä seurueellemme nauru maittoi. Myös erään herran galleriakäytös kirvoitti iloisia nauruntirskahduksia mies(ja hieman myös nais)vahvuudessamme. Lopulta uskaltauduimme lähtemään ja tuossa viitisen tuntia sitten saavuimme takaisin kotikaupunkiimme. Näin siis kävi, nyt olen siis tässä, kirjoittamassa tätä - ah, varmasti niin kiinnostavaa tarinaa - harvinaisenkin iloisesta viikonlopusta. Kiitos tästä osalliset. Tarinamme sankarin olisi ehkä aika painua pehkuihin. Vaikkei nyt huomenna koulua olekkaan, hihihi. Mutta enivei. Merci ja bourtegroueee, minäpä teen itsestäni sänkyni groteskin peitteen. Krau.

I want you so hard
I want you so goooooood...
Damdam. Dam.