IRC-Galleria

"Voi poikaseni, mikä sinua oikein vaivaa?" kysyi ääni huoneen nurkasta. Poika nosti katseensa hämmentyneenä, olihan hän luullut olevansa huoneessa yksin. Pölyisessä nurkassa, lahonneeseen seinää nojaili pieni mies, hädin tuskin jalan mittainen, homoeroottinen kääpiö. Pojan hämmennys oli taasen astetta suurempi. Tuo nahkapukuinen pikkumies otti kaksi askelta poikaa kohti iloisesti virnistellen. Poika löi pientä miestä kepillä, joka nyt jostain kumman syystä oli valmiiksi hänen käsissään. "Ja pysykin sielä, tiedäs mitä oikein suunnittelet, senkin pieni ryökäle!" Pieni mies vain nauroi.
"Ettet vain olisi vittuuntunut, koska sinulla on huomenna matematiikan yokirjoitukset, etkä tiedä oikeastaan mitään?" Pojan suuttumus muuttui hämmennykseksi. "Mistäs helvetistä sinä sen muka tiedät, senkin likainen pervo?" Kurttuinen pikkumies kähisi naureskelen: "Tiedän kaiken. Asun tuolla seinässäsi ja naureskelen elämällesi. Olet sangen naurettava paskiainen. Melkein toivon, että kuolisit, ennen kuin tapat minut nauruun, sekin surkuhupaisa luuseri." Poika oli sanaton. Sanaton, kuin koira, joka tajuaa jahtaavansa omaa häntäänsä. Eräänlaisen likaisen nolouden saastuttama. "Ja nyt sitten lähdet kyllä litomaan seinistäni, ne ovat varsin hyvät seinät, enkä halua, että niitä asuttaa tuollainen likainen tirkistelijäkääpiö." Pikkumiehen ilme muuttui arvoitukselliseksi. "Sinun kannattaisi miettiä, miten minulle puhut. Haukkuisitko kenties tietokonetuoliasi samalla tavalla? Vai arvostatko kenties sitä enemmän kuin minua, senkin kiittämätön pojan-nulikka?" seinänasukki heitti pallon takaisin pojalle. "Siis mitä? Nyt en kyllä tajua mitään! Voisitko vain poistua. Pliis. Ole niin kiltti. Pois elämästäni. HUS." Kääpiö hymyili pojalle, kiristi nahkaista kravattiaan ja silmää iskien livahti takaisin seinän väliin. "MITÄ MINÄ SANOIN POIS SIELTÄ...", poika aloitti, mutta lopetti tajuten tämän olevan turhaa. Yhtäkkiä pojan korvat täytti raastava piipitys, kuin kylmien kynsien hellä hivelöinti vasten liitutaulua.

Räpäys.

Räpäys.

Räpäys.

Näkökentän rajat katossa muodostivat pojan tajuntaan hämähäkinseittejä, joiden tahmeista rihmoista poika ei tahtonut päästä irti. "Unta? Kuinka kliseistä. No, olihan loppupeleissä helvetin tyhmää kuvitella, että seinässäni asuisi kääpiö, eihän sellaista tapahdu oikeassa elämässä, vain huonoissa novelleissa, joita joku säälittävä teini keskellä yötä omaksi huvikseen väsää. Kaikkea sitä kuvittelee, taitaapi alitajuntani olla kovan remontin tarpeessa. Soitanpa tästä eräälle alkoholisoituneelle ystävälleni, jotta voisimme vetää kännit", poika mietti aamupörröisessä päässään. Ja tapetissa olevasta reiästä vilkuili pienen miehen pieni viirusilmä, ja tuon silmän alla hymyili likaisesti harvahampainen suu.