IRC-Galleria

Perjantai 24. 2. : Suurta juhlaa.

Suuri päivä. Matikan uusintakuulustelujutska vihdoinkin ohi. Jopa hyvin suoritettuna. Hieman kipeä olo. Lievä vitutus tämän takia. Mutta se on pieni murhe. Tänään on nimittäin perjantai, päivä joka aiheuttaa yleistä pahennusta kevytmielisyydellään vakavamielisempien keskuudessa.
Perjantai, joka aloittaa LOMAN. Ja loman aloittavan päivän ohjelmaanhan sopisi nätisti jonkin tasoinen juhlistaminen. Ja sitähän on tiedossa. Ja paljon.

Allekirjoittanut ja suuri joukko hilpeitä tovereitaan, on nimittäin lähdössä valloittamaan kihniötä, tuota ikuista kiistakumppaniamme. Ryyppäämisen muodossa. Suomennos: pyhäniemeen, mökkibileet. Ilmassa vaihtelevat suuren juhlan, sekä suuren katastrofin ainekset. Meni miten meni, oli miten oli, jotain suurta oli tapahtumassa. Kello jotain joskus siinä illalla lähdin neiti R:n kyyditsemänä kohti Kihniötä. Myös elintarvikehamstrausta suoritettiin paikallisessa lähikaupassa. Pitihän sitä kaljaa saada. Ei minulle siis. Omani odottivat jo häämöttävässä kihniössä. Uhkaavaa.

Matkalla poimimme mukaamme neljännen pienen elefantin, herra K:n. Ylhäisen ystäväni kanssa nautimmekin kovaa vauhtia K:n mukaan eksynyttä salmaripulloa. Namskis. Siinä joskus hieman myöhemmin saavuimme mökille, paikkaan X. Siis sinne pyhäniemeen. Meitä vastaan saapui herra J, mökin paikallistamisessa auttamiseen vihkiytynyt herrasmies, jonka syntymäpäiväbileistä oli kysymys.

Booliakin löytyi. Se oli hyvää. Allekirjoittanut sitä maisteli suhteellisen paljon, ehkä jopa liiallisesti. Siitähän se ilta lähti käyntiin. Huutoa, juomista, tappelun poikasta, makkaran heittelyä, juomista, metallimusiikkia, penkkiurheilua, kiroilua, juomista... kaikkea mitä tässä nuoressa iässä oleva nuorukainen voi toivoa. Aikasen onnistunut ilta. Tosin eräässä vaiheessa allekirjoittanut hukkasi tiettyjä vaatekappaleitaan, joka aiheutti suurta kummastusta ja järkytystä lähimmäispiirissä ja vasemman jalan vakavan kuolion. Tomin paita oli pieni. Todella, todella pieni, jopa kireä. Aika hot olin.



Launtai 25. 2: Aamuni halpana rockhuorana.


Heräsin. Kivisti. Sattui. Auh.
Herra J paasasi muille läsnäolijoille jotain siivoomisesta. Herra M nousi sitten sängystään ja taapersi olohuoneen läpi kohti vessaa, ihmettelen muiden paikallaolijoiden naurunpuuskia ja sormilla osoittelua. Vessan ovi. Saranat palasina. Voi hyvää päivää. Kun M viimein lopetti oven tarkastelun, oli aika saapua vessaan. Peili. Voi vittu. Olin ruma.

Pari paikallista neitiä olivat nimittäin saaneet ihanan meikkausvimman kesken eilistä iltaa, jonka allekirjoittanut oli jo tasollaan unohtanut. Peilistä tuijotti takaisin groteski sekoitus 13 vuotiasta, kiimaista goottityttöä, halpaa rockhuoraa ja kotiväkivallan uhria. Ei kaunis näky, siis.
Tästä selvittyään herra M joutu... pääsikin siivoamaan. Se oli kamalaa. Kaljapulloja oli enemmän kuin minkään maan mikään laki ikimaailmassa voi sallia. Makkaraa joka nurkassa. Paikkoja hajalla. Lauantai-aamu hymyili vittumaista hymyään itsekullekkin paikallaolijalle.

Tulipas muuten myös huomattua, että rakkaat ystävämme herra P ja JJ olivat jo lähteneet paikalta. Viimeinenki toivo kyydistä sivistyksen pariin oli siis mennyt. Se siitä elämästä. Myös toinen kenkäni oli hukkunut ovelasti eilisillan aikana. Ilmeisestikkin rakas ystävämme herra V oli ovelasti vaihtanut kenkiä allekirjoittaneen kanssa. Aika velmua. Sinänsä saavutus. Herra V:n kenkähän oli vain ehkä seitsemän numeroa allekirjoittaneen maiharia isompi. Ja täysin erilainen. Hyvä sinä. Pitkien taistelujen, hurjan siivoamisen ja yllättävänkin hauskan aamupäivän päätteeksi kenkä kuitenkin palautettiin oikealle omistajalleen ja herra J:n äiti suostui kyyditsemään herra K: ja M:n kohti sivistystä, siis parkanoa.

Loppupäivä menikin herra JJ:llä riehuessa ja no-lifettämässä. Hauskaa oli. Ilta olikin sitten jo paljon tylsempi. Mutta eihän elämä voi olla pelkkää juhlaa? Eihän?



Sunnuntai 26. 2: Randombiletystä.


Sunnuntai-aamuna herra K lähti keskuudestamme. Siis kotiin, elossa hän oli, ainakin päällin puolin. Herra J soitti allekirjoittaneelle, ja kutsui hänet ylväästi heseen jumittamaan. Tylsistynyt sankarimme päättikin näin tehdä. Kulkiessaan paikallisen huoltoasema Shellin ohi, herra M huomasi jotain geishasoturia muistuttavaa edelllämainitun paikan tupakkapuolella. Tuo otus paljastuikin herra VV:ksi. VV:n keskuudesta löytyikin suuri lauma paikallisia nuoria, tuhoamassa elämäänsä savukkeen polton muodossa. Voi meitä.

Shelliltä tapahtui suuri invaasio heseen, josta löysimmekin herra J:n ja puolet hänen suvustaan, herra JJ:llä maustettuna. Tuolla saimmekin selville, että pari joukkomme viehkeämmän sukupuolen edustajaa olivat tilaamassa kaljaa, tuota jumalten nektaria. Osa meistä innostuikin ajatuksesta hieman maistella, vaikka sunnuntai olikin. Suureksi harmiksemme huomasimme kuitenkin, että kello ylitti jo yhdeksän, eikä näin ollen ollut enää lainmukaista myydä alkoholia. Vitutus oli lievää hieman isompi, ei kuitenkaan multimaalinen.

Tytöt saivat vähäiset määränsä kaljaa, ja lähdimme kohti herra JJ:n tukikohtaa. Kävelessämme herra MK:n talon ohitse herra JJ tajusi, että herra MK:lla oli pienoinen alkoholivarasto edellisviikonloppuisen abiristeilyn jäljiltä. Kaappasimmekin MK:n ja alkoholit mukaamme ja riensimme hurjasti iloiten kohti JJpäämajaa. Tuolla juomat jaettiin, juotiin ja naurettiin.

Noinkin pieneksi määräksi, alkoholi valoi suurta hilpeyttä joukkoomme. Kiitos erityisesti herra A:lle kamalasta PelleHermanni-kappaleesta ja JJ:lle 5 kuukautta vanhasta Italiansalaatista.
Ilta oli hauska, iloinen ja hymyilevä.

Aamulla heräsinkin sitten herra JJ:n kohtuullisen sekaisesta olohuoneesta, vailla aavistustakaan siitä missä olin. Olipa allekirjoittanut muuten nukkunut taitavasti. Joka ikinen petivaatteen puolikaskin oli lentänyt sängystä sankarimme hurjassa temmelyksessä. Olen taitava. Kello oli jotakuinkin kahdeksan tai jtn. Herra JJ heräili yhdeksän aikaan, ja tuosta pojastapa sainkin oivan juttelukumppanin. Jauhoimme paskaa noin kello kymmeneen tai jotain sinne päin ja sittenpä lähtikin allekirjoittanut kohti uutta seikkailua. Mutta se onkin sitten jo aivan toinen tarina.

Elämä on elämys.