IRC-Galleria

bad_taste^

bad_taste^

Hih, perkele!9

[Ei aihetta]Perjantai 14.03.2008 01:04

Laita mp3 sekoitukselle.
Joka kysymyksen kohdalla painat seuraavaa biisiä ja vastaat kysymykseen biisin nimellä.

1:
Mitä äitisi sanoo huudettuaan sinulle? - Hollywood (Aha, se karkaa)
Isäsi tökkää sinua päähän ja sanoo: - Uni (hmm... Se on vain unta!)
Kulkuri kävelee luoksesi ja sanoo: - taste my... (:D Pervo kulkuri..)
Paras ystäväsi tönäisee sinua käteen ja sanoo: - Veriveljet (Todellaki ;) )
Törmäät pahimpaan viholliseesi ja hän sanoo: - Gisela (Wtf?)
Yöllä vastaan tulee kadulla muukalainen, joka sanoo: - Jungle man (Villimiäs!)
Juokset kotonasi, kun veljesi pysäyttää sinut ja sanoo: - Eat me! (NO KIITTI HEI)
Näet lemmikkisi ja sanot: - Break free (Vai haluis se vapautee...)

2:
Mikä laulu kuvaa...
elämääsi: - Messu (Mä oon kyl aika harras...)
ystäviäsi: - Forever and always (Jeah!)
perhettäsi: - And then they run (Ooks niin kauhee perheihminen?)
ihastustasi/tyttö/poikaystävääsi: - A welcome burden (Taakka, mikä taakka.)
vihollistasi: - Sunlight (:D Oonhän mä aika nörtähtävä mut...)
uskontoasi: - Take It Out On Me (Näin o.)
seksuaalisuuttasi: - Don`t walk away (Näin yleensä käy. :/ )
seksielämääsi: - Show no mercy (:D Bondage etc. rocks!)
persoonallisuuttasi: - Auto pilot (Khyyl, ilman kuskia mennää.)
ulkonäköäsi: - If only ( If only I had some looks..)

3:
Elämäni soundtrack: mikä biisi soi taustalla, kun...

Elämäsi leffa alkaa: - Scum (Ja SE on TOTUUS.)
Heräät: - Spill the blood (Tämähän on joka aamuinen suuntani)
Hengaat kaveriesi kanssa: - Warzone ( Niin totta.
Sinä ja vihollisesi alatte taistella: - Die by the sword (Eli miekkailumeingillä mennää!)
Menet treffeille ihastuksesi kanssa: - Suruntuoja (Ei lupaa hyvää.)
Suutelet häntä ensimmäistä kertaa: - Believe (Aina pitää olla uskoa. <3)
Tulet kotiin ja sisaruksesi ovat pistäneet huoneesi päreiksi: - Jihad (Kyllä, jumalan pyhä sota käyntii vaa!)
Menet nukkumaan: - Crawl (Peitonpa alle ryömitään.)
Masennut: - Entistä ehompi (Nyt meni kieroksi...)
Yrität itsemurhaa: - Cry for me sky (Ja taivaskin itkee.)
Hautajaistesi aikana: - Uni (Ikuinen sellainen.)
Hautajaisvastaanottosi alkaa: - Deadline (Todellakin.)
Lopputekstien aikana: - Enkö minä saatana sanonut (Nih, vittu.)

[Ei aihetta]Torstai 13.03.2008 03:58

Kyl tos opettajarunos oli selvästi syvällisempää tatsia.

[Ei aihetta]Torstai 13.03.2008 03:55

Voi juma, löysin tuolta paprujen seasta himmeen angstirunon. :D Ties koska tehty. Toivottavasti ei sentää seiskalla. Olis huolestuttavaa.

Kuin hullu pimeyttä syleilen
se on se yö, johon silmäni suljen
kun suolaa haavoiltani nuolen, kuin koira häntä koipien välissä kuljen
en tiedä koska, mutta vielä kuolen
niin nuori, odottaa loppua jo surren
hiljaisuus välillämme kuin syvää jäätä
niin kylmää, ettei sen läpi voi nähdä
en ehkä tulevaa päätä,
mutta sen sanon: "en tähä tahdo jäädä"
muistot onnellisista hetkistä
ajan kultaamat niistä
ja tieto siitä, ettei tästä elämästä hengissä selviä
nyt tiedät varmaksi vain etten riitä!

Jukranpujut.Torstai 13.03.2008 03:43

Aloinpa tuossa tylsyyteni synkkinä hetkinä koluamaan taas kerran vaatekaappiani. Taisin etsiä jtn vaatekappaletta (no shit, sherlock), en nyt juuri muista mitä. Mutta on se vaan aarreaitta. Löysin mm. 1/3 pullollista viinaa ja määrän ( N ) scweppes-russchiania. Siis että mitähän vittua? Ei hajuakaan miltä reissulta noi on jääny. Hmm. Ja löytyihän sieltä kasa yläasteen aineitakin. Pelkkää vittuilua opettajille, numerot siinä ysin ja kympin hujakoilla. Osasin vielä silloin asiani! Nyt kaikki on muuttunut. Olen huono, masentunut abi. *Itkuil*

Piristystä seiskaluokalla kirjoitetun runon muodossa:

"Seiskalle (Opettajien ylivalta):

Kun tuli seiskalle, uusia ihmisiä tapasin, ilkeitä opettajia lähinnä, kohta klinikalla sanoja tavasin, välitunnit lähinnä, oli sydäntä lähellä. Vibran tärisevän, klinikalle ärisevän. Mursun oudon veikkolamaisen, kopion, veikkola-naisen. Kun kutoselta pois pääsin, vihdoin isähahmon taakse jätin. Nyt on sen tilalla monta "mukavaa", opettajaa niin kauheaa."

Näin siis n. kuus vuotta sitten! Aika munapää olin jo silloin.<33
"Voi poikaseni, mikä sinua oikein vaivaa?" kysyi ääni huoneen nurkasta. Poika nosti katseensa hämmentyneenä, olihan hän luullut olevansa huoneessa yksin. Pölyisessä nurkassa, lahonneeseen seinää nojaili pieni mies, hädin tuskin jalan mittainen, homoeroottinen kääpiö. Pojan hämmennys oli taasen astetta suurempi. Tuo nahkapukuinen pikkumies otti kaksi askelta poikaa kohti iloisesti virnistellen. Poika löi pientä miestä kepillä, joka nyt jostain kumman syystä oli valmiiksi hänen käsissään. "Ja pysykin sielä, tiedäs mitä oikein suunnittelet, senkin pieni ryökäle!" Pieni mies vain nauroi.
"Ettet vain olisi vittuuntunut, koska sinulla on huomenna matematiikan yokirjoitukset, etkä tiedä oikeastaan mitään?" Pojan suuttumus muuttui hämmennykseksi. "Mistäs helvetistä sinä sen muka tiedät, senkin likainen pervo?" Kurttuinen pikkumies kähisi naureskelen: "Tiedän kaiken. Asun tuolla seinässäsi ja naureskelen elämällesi. Olet sangen naurettava paskiainen. Melkein toivon, että kuolisit, ennen kuin tapat minut nauruun, sekin surkuhupaisa luuseri." Poika oli sanaton. Sanaton, kuin koira, joka tajuaa jahtaavansa omaa häntäänsä. Eräänlaisen likaisen nolouden saastuttama. "Ja nyt sitten lähdet kyllä litomaan seinistäni, ne ovat varsin hyvät seinät, enkä halua, että niitä asuttaa tuollainen likainen tirkistelijäkääpiö." Pikkumiehen ilme muuttui arvoitukselliseksi. "Sinun kannattaisi miettiä, miten minulle puhut. Haukkuisitko kenties tietokonetuoliasi samalla tavalla? Vai arvostatko kenties sitä enemmän kuin minua, senkin kiittämätön pojan-nulikka?" seinänasukki heitti pallon takaisin pojalle. "Siis mitä? Nyt en kyllä tajua mitään! Voisitko vain poistua. Pliis. Ole niin kiltti. Pois elämästäni. HUS." Kääpiö hymyili pojalle, kiristi nahkaista kravattiaan ja silmää iskien livahti takaisin seinän väliin. "MITÄ MINÄ SANOIN POIS SIELTÄ...", poika aloitti, mutta lopetti tajuten tämän olevan turhaa. Yhtäkkiä pojan korvat täytti raastava piipitys, kuin kylmien kynsien hellä hivelöinti vasten liitutaulua.

Räpäys.

Räpäys.

Räpäys.

Näkökentän rajat katossa muodostivat pojan tajuntaan hämähäkinseittejä, joiden tahmeista rihmoista poika ei tahtonut päästä irti. "Unta? Kuinka kliseistä. No, olihan loppupeleissä helvetin tyhmää kuvitella, että seinässäni asuisi kääpiö, eihän sellaista tapahdu oikeassa elämässä, vain huonoissa novelleissa, joita joku säälittävä teini keskellä yötä omaksi huvikseen väsää. Kaikkea sitä kuvittelee, taitaapi alitajuntani olla kovan remontin tarpeessa. Soitanpa tästä eräälle alkoholisoituneelle ystävälleni, jotta voisimme vetää kännit", poika mietti aamupörröisessä päässään. Ja tapetissa olevasta reiästä vilkuili pienen miehen pieni viirusilmä, ja tuon silmän alla hymyili likaisesti harvahampainen suu.

[Ei aihetta]Sunnuntai 09.03.2008 08:05

Mikäs sen hienompaa, kuin istua tähän aikaa kauniista illasta Kukkolalla, kun koko muu talo nukkuu ja miettiä huomista äikänkirjotusta. AIVAN MAHTAVAA.

Taas eniten mahtava idea ruveta juomaan.

Mut ei siin mitää, olin tänää n. 250 tai jtn kilometrin päässä erään neitokaisen jääkaapissa. Meriitti sekin muiden joukossa.

TULPPAANI.

Hih. Tiistai 04.03.2008 05:35

Heippa hei ihmiset!

Olette varmasti kaikki jo kaivanneetkin minua ja tajunnan virtaa muistuttavia kirjoitelmiani. :) Tulipa vain sellainen fiilis, että nytpä kiusataan ihmisiä taasen kerran ylimalkaisen turhalla galleriamerkintöilyllä. Tai siis niin.

On maanantai. Tai siis oikeastaan tiistai. Kello taitaa olla aika paljon, luulisin. Tuntuu kuitenkin siltä, ettei maksa vaivaa tarkistaa tätä asiaa tuolta näytön oikeasta alareunasta. Järkyttyisin kuitenkin lisää. Olen nimittäin hyvin ylpeä siitä, että eilisen 24 tunnista n. 7 tuntia vietin hereillä! Se kertoo jotain tämän lukuloman vireystasosta. Tästäkin ajasta n. tunti meni shellillä istumiseen, reilu pari tuntia hissan, melkein auttavaiseen, tenttiin ja loput ovatkin sitten menneet lähinnä koneella istuessa. On se ihminen sitten tyhmä otus, eikö vain? Helppo selätys, HAH.

Nytkin voisi käyttää tätä kirjoitteluaikaa vaikkapa matikkaan tai yhteiskuntaoppiin, mutta mitäpä turhia! Olenhan tuollaiseen liian virkeä nyt. JA SE KELLO ON TOSIAAN SAATANA VARTIN YLI KOLME. Äh. Unirytmi, mikäs vittu se on? :) Tosin äskenhän luin jopa kolmisenkymmentä sivua yhteiskuntaoppia. Mutta sekin oli lähinnä nimellistä. Kuinkas niin? En itseasiassa tiedä. Ehkä syvällä sisimmässäni tiedän, etten sisäistänyt yhtään mitään. Tai ehkäpä tämä tunne onkin väärä ja olen oikeasti nero. Epäilen tätä tosin vahvasti. Tekisi mieleni ehkä bilettää. Muttei anna aikataulu periksi. Viime viikonlopunkin selvisin KAHDELLA oluella! Miettikääs sitä ihmiset. Se on vähän se. Ensi viikonlopun pitäisikin taas mennä selvillä vesillä, ottaen huomioon sen, että seuraavan viikon kohokohtina ovat mm. Äikän esseekoe, enkun uusinta (huumorilla korotellahan!) ja MATIKAN YOKOE. OIKEESTI! Eikö pakanajumalilla ole armoa! MATEMATIIKKA. Jos jokin tässä maailmassa on pimeyden voimien työtä, niin se on sitten se. Helvetti. Saatana. Asiaan.

---> Auttakaa te minua jo
itken verta kuin
tytön hupakko joka
on niin vitun ANGST
ettei vittu mitään rajaa, ENHÄN MÄ OSAA EES TAVUUUUUTTAAAA.

No se niistä runoiluista. On oikeesti noloa, kun tajuaa ettei n. 18, 77 vuotiaana osaa suomea. Vitunperkele. ITKU ITKU! Niin siis se matikka. Tulkaa ny mieluusti joku sitä meikäläiselle tiitsaamaan (hieno slangisanani opetukselle, tajuutteX? : >), kauniimpi sukupuoli, kauniimpi ulkokuori, mieluusti sellanen ranskalaisen siivoojaopettajattaren asu ja aivot katsotaan plussiksi työhaastattelussa. Niin ja saa olla vaikka ruma mies. Tultas ainaki hyvin toimee. <3 Voitas puhuu sit insidejuttuja kultsipuppeloiseni.

Hitto tässäkää oo mitää järkeä. Hävettää. ItQparQpotQ Snif.

Heippa rakkaat ihmisein. <3 Mä meen nukkuu. Ja vitut meen. Luen yhteiskuntaoppia.


Ehkä.

Sunnuntai.Sunnuntai 24.02.2008 15:04

On se hassua, mitä viina tekee ihmiselle. Huh.

Noooh, krapulaa, jäätelöö ja hopeanuolia. <3 Aivan mahtava meininki.
Tiedättehän sen ihanan tunteen, kun kännykän akku piiputtaa elämänmerkkiensä loppumisen ilmoitusasiaksi? Moni meistä on tämän tunteen uhriksi joutunut, tuo epätoivo, joka kalvaa yksinäisen hypermediakulttuurimme orjan sähköä sykkivää sydäntä. Mutta vielä upeampaa on ehkä huomata, että tuon elämänsä viimeisiä hetkiä kiljuvan kännyn ainut pelastus - tuo hukkuvan viimeinen oljenkorsi - on n. 200 kilometrin päässä allekirjoittaneesta. Että jos jollakin nyt olisi sellanen uudemman mallinen samsungin laturi, niin yhteydenottoja & lahjoituksia otetaan vastaan. Kiitos ja anteeksi, jo näin etukäteen.

Syö miestä.

[Ei aihetta]Tiistai 12.02.2008 03:53

Hmm.... Hetkisen galleriamerkintöjäni selailtuani täytyy todeta, että tarinoiden jakauma on aika pitkälti: Angsti - Humaltuminen. Kuinka virheellisen kuvan tämä elämästäni antaakaan!