IRC-Galleria

Tervetuloa kohtalotaloon, täällä on paljon lämpimämpi.

Lätäkkö.

Lätäkkö.

Lätäkkö.

Olipa kerran tyhmänkarhea mies, Niilo Esilämmitys nimeltään. Hän oli maailman rikkain mies, koska oli lyönyt koviksi rahoiksi leivänpaahdinbisneksessä. Niilo oli hymyillyt koko ikänsä, koska oli niin saatanan rikas. Hän oli ostanut itsellensä vaimon ja kaksi kaunista lasta, jotka olivat jo ostohetkellä ohittaneet teini-iän, eikä Niilon näin ollen missään vaiheessa täytynyt katsella näiden enkeleiden teiniangstisia kikkelinsä viiltelyjä yms. Molemmat pojat olivat jo pitkällä opintiensä rajapyykkien lomassa, pari vuotta vanhempi Timo opiskeli lääketiedettä ja hänen kaksoisveljensä Lortus lakia. Heistä tulee vielä jonain päivänä loistavia lakimiehiä ja lääkäreitä, oli ylpeällä muka-isällä usein tapana kavereilleen oluen ääressä kerskua.

Esilämmityksen elämä oli siis hyvinkin auvoisaa, lomamatkoja ja uima-altailla köllöttelyä. Niilo oli siis onnellinen mies. Mutta eräänä päivänä kaikki tuntui erilaiselta. Hänen vaimonsa suli pois yllättäen ja selvisi, että tuo postimyyntivaimo olikin vain halpa naiskopio. Niilo tunsi olonsa petetyksi. Myös molemmat pojat katosivat mystisesti, paikallinen poliisi epäili valtavien viemäri-mäkirottien syöneen heidät parempiin suihinsa. Mutta olihan Niilolla vielä useat, pelkän rahan takia mukana heiluvat ystävänsä. Ainakin kunnes valtava lautta, jolla he kaikki (Niiloa lukuunottamatta, häntä kun oikeasti kaveripiirissä vihattiin) olivat, upposi oudolla tavalla keskelle Atlanttia. Kun uima-altaasta löytyi sinilevää ja valkohai, päätti Niilo Esilämmitys, että hänen elämänsä oli virallisesti perseestä. Tästä tuohtuneena ja surun murtamana lähti Niilo pitkälle kävelyretkelle Hindukiinaan. Hän tapasi paljon outoja ihmisiä matkallaan, muttei heille vaivautunut puhumaan, koska häntä ei oikeastaan kiinnostanut, olihan hän juuri menettänyt kaiken, paitsi valtavan omaisuutensa, joka ei oikeastaan häntä lämmittänyt, koska oli yksin maailmassa, vain kurkkumätä ja muutama miljardi turhia ihmisiä seuranaan. (Pitkä ja tyhmä lause muuten, toim. huom.)


Kuitenkin eräänä päivänä, kun suuri ja monella tapaa erittäin säälittävä sankarimme samoili pitkin hidukiinan metsiä, hän huomasi näköpiirinsä rajoilla punaisen suurehkon läiskän. Koska kurkkumätä oli suurilta osin vienyt Niilon näön, päätti hän talsia tämän "suuren punaisen tuntemattoman" lähelle, että sen paremmin näkisi. Päästyään tämän vierelle, hän huomasi kummastuksekseen seisovansa eräänlaisen kioskin, tai oikeammin myyntipöydän ääressä. Outoa tässä oli tietenkin se, että myyntikoju oli keskellä metsää, eikä Niilo ollut oikeastaan nähnyt elävää sielua seitsemään kuukauteen (hän söi paljon marjoja). Myös kojun myyntipuheteksti oli Niilon omaa äidinkieltä, mikä oli oudoksuttavaa, olihan Niilo n. 5000 kilometrin päässä kotoa. Tekstissä luki: "Myynnissä: mitä vaan".

"Ja mitäpä vittua, mäyräkoira ahdisteli seksuaalisesti kettua", mietti Niilo ja kysyi tiskin takana seisoneelta myyjältä: "Mitä tuo mainoslappu tuossa tarkoittaa?" Myyjä vastasin tähän: "No ihan sitä, mitä siinä seisoo", ja virnisti pehmeäkermaisen limaisesti Niilolle. "Noh, ottaisin sitten pari kiloa onnea!", Niilo kepposteli. "Kyllähän sinä varmasti tiedät, ettei onnea voi myydä", sanoi myyntimies nauraen. "No hemmetti, sehän tarkoittaa sitä, että olet huijjari, tuohon rustattu myyntipuheesihan on täyttä häränpaskaa!", Niilo tuhahti hieman ärtyen. "No mutta, haistas Niilo vittu, pitäisihän sen järjen jo itsessään sanoa, ettei tuollaisia asioita voi ostaa", myyntitykki sanoi vieläkin kettumaisen iloisesti virnistellen. Niilo mietti hetken ja avasi taasen sanaisen arkkunsa: "Entäpä rakkaus, voinko ostaa sitä?" "Et voi." Tässä vaiheessa Niilo vallan riemastui: "Vai etten voi, minäpä ostin muutamia vuosia sitten ihan hyvän, vähän käytetyn vaimon ja kaksi jo ärsyttävän teiniangstinsa ohittanutta komeata nuorta miestä perheekseni, miten voit väittää, että voit myydä kaikkea, kun et edes voi rakkautta tarjota!" Myyjä katsoi Niiloa arvostelevan näköisenä ja vastasi: "Voi teitä hyvä mies, ettekö te muka tiedä, ettei ostettu rakkaus ole ikinä oikeaa. Se saattaa sellaiseksi kehittyä, mutta valmista rakkautta ette ostettua saa. Menneisyytenne on ollut täyttä valhetta, miten säälittävä ryökäle olettekaan." Niilo katsoi miestä myrtyneen alistuneena ja kysyi vielä: "Entä voitteko te myydä jotain, mikä saa tämän epätoivon loppumaan, tämän elämän, joka ei tunne rakkautta, tahi onnea?" Myyntimiehen huulille levisi siinä samassa taas tuo lipevän myyntitykin hymy. "Tottakai", hän sanoi ja kyykistyi hetkeksi koluamaan tiskinsä alustaa. "Tässä", mies sanoi ja iski pöydälle kaksi laatikkoa, toisen ison ja toisen hieman pienemmän. Niilo tarkasteli paketteja ja luki niiden päältä tekstit "Magnum 44" ja toisesta tekstin, josta päätteli sen sisältävän ammuksia edellämainittuun. "Siis.. mitä.. hä...", Niilo soperteli. "Se tekee sitten 422, 6 miljardia, hyvä herra Esilämmitys!" Myyntimies totesi hymyillen. "Siis... 422,6 miljardia.. sehän on koko jäljellä oleva omaisuuteni!", Niilo totesi hämmästyneenä, eikä edes tajunnut sitä, että myyntitykki oli käyttänyt hänen sukunimeään, vaikkei hänen olisi pitänyt tietää edes hänen etunimeään. "Vain pohjalta voi aloittaa uudestaa, Niilo ", Myyntitykki sanoi opettavaisesti hymyillen ja lisäsi "kiitos.. se olikin sitten siinä, miellyttävää asioida kanssanne herra Esilämmitys." Tämän sanottuaan myyntimies rupesi täyttelemään pyödällä lojunutta ristisanaa mutisten samalla vastauksia ja vihjeitä: "Taivaan vastakohta, ei.... syntisten perisija, ikuisen.. hmmm.. mikäs helvetti... Aaaa! " Tätä kummastuksissaan hetken katseltuaan Niilo kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään poispäin myyntikojulta, juuri ostetut paketit tiukasti hikoilevissa käsissään. Hetken päästä metsästä kuului laukaus, joka sai myyntitykin nostamaan päätään. Myyjä kohensi toisen pukinsarvensa varassa roikkunutta valtralippistään ja mutisi tyytyväisesti hymyillen: "Tervetuloa... todellakin."

Aaarrrrrgggghhhhhh. Olen sanaton.

Jos mulla ei olis näin valitettavan kipee olo, kirjottaisin tähän jotain erikaunista proosaa, joka saattais jollain tasolla koskea taakse jäänyttä Espoon reissua. Mut ei pysty. Yski, yski. Toivottavasti toi punanen, mikä tällä hetkellä edellämainittuun aktiviteettiin ikävästi kuluu, liittyy jotenki äsköseen ruokaan. Muuten itkututtaa.

Ehkä sit huomenna taas kirjoittelen jotain, mikä ei liity mitenkään mihinkään. Siinä oon kuitenki paras.

"Voisin vaikka paskata sukkaan ja hakata sillä kodittomia. "

Näen näkyjä, kuulen ääniä.

Tunnustelen sanankäänteiden kera kulutettujen äänijänteiden sulosointujen kakofonioita.

Tietämättä, ymmärtämättä, aina jättäen tilaa arvailulle.

Hiljaisuus tekee hetkeen reiän.

On helppoa olla olemassa, jollei ole tavoitteita sitomassa olemassaoloa turhaan järkevyyteen.

Kääntää veistä suolatuissa haavoissa, nukkemestarin toiveillallinen.

Miksi?

On niin uskomattoman turhaa olla elossa, jollei tiedä miksi elää.

Ristiriitoja? Aina olemassa.

Sanot: "Nyt olen tyytyväinen."

Ja minä vain naurahdan.

"Ikinä et ole täydellinen."

Tampere. Känni! Parasta boolia tein. No paskaahan se oli, mut viinaa vitusti. Viel pitäs raahautua keskustaan täält siskon kämpilt. Voi pyhä vittu.

Kettu kuittaa.

Humalatila =Itse aiheutettu tilapäinen sieluntoiminnan häiriö.

:D Hitto nää yhteiskuntaopinkirjat on sit HAUSKOJA.

Laita mp3 sekoitukselle.
Joka kysymyksen kohdalla painat seuraavaa biisiä ja vastaat kysymykseen biisin nimellä.

1:
Mitä äitisi sanoo huudettuaan sinulle? - Hollywood (Aha, se karkaa)
Isäsi tökkää sinua päähän ja sanoo: - Uni (hmm... Se on vain unta!)
Kulkuri kävelee luoksesi ja sanoo: - taste my... (:D Pervo kulkuri..)
Paras ystäväsi tönäisee sinua käteen ja sanoo: - Veriveljet (Todellaki ;) )
Törmäät pahimpaan viholliseesi ja hän sanoo: - Gisela (Wtf?)
Yöllä vastaan tulee kadulla muukalainen, joka sanoo: - Jungle man (Villimiäs!)
Juokset kotonasi, kun veljesi pysäyttää sinut ja sanoo: - Eat me! (NO KIITTI HEI)
Näet lemmikkisi ja sanot: - Break free (Vai haluis se vapautee...)

2:
Mikä laulu kuvaa...
elämääsi: - Messu (Mä oon kyl aika harras...)
ystäviäsi: - Forever and always (Jeah!)
perhettäsi: - And then they run (Ooks niin kauhee perheihminen?)
ihastustasi/tyttö/poikaystävääsi: - A welcome burden (Taakka, mikä taakka.)
vihollistasi: - Sunlight (:D Oonhän mä aika nörtähtävä mut...)
uskontoasi: - Take It Out On Me (Näin o.)
seksuaalisuuttasi: - Don`t walk away (Näin yleensä käy. :/ )
seksielämääsi: - Show no mercy (:D Bondage etc. rocks!)
persoonallisuuttasi: - Auto pilot (Khyyl, ilman kuskia mennää.)
ulkonäköäsi: - If only ( If only I had some looks..)

3:
Elämäni soundtrack: mikä biisi soi taustalla, kun...

Elämäsi leffa alkaa: - Scum (Ja SE on TOTUUS.)
Heräät: - Spill the blood (Tämähän on joka aamuinen suuntani)
Hengaat kaveriesi kanssa: - Warzone ( Niin totta.
Sinä ja vihollisesi alatte taistella: - Die by the sword (Eli miekkailumeingillä mennää!)
Menet treffeille ihastuksesi kanssa: - Suruntuoja (Ei lupaa hyvää.)
Suutelet häntä ensimmäistä kertaa: - Believe (Aina pitää olla uskoa. <3)
Tulet kotiin ja sisaruksesi ovat pistäneet huoneesi päreiksi: - Jihad (Kyllä, jumalan pyhä sota käyntii vaa!)
Menet nukkumaan: - Crawl (Peitonpa alle ryömitään.)
Masennut: - Entistä ehompi (Nyt meni kieroksi...)
Yrität itsemurhaa: - Cry for me sky (Ja taivaskin itkee.)
Hautajaistesi aikana: - Uni (Ikuinen sellainen.)
Hautajaisvastaanottosi alkaa: - Deadline (Todellakin.)
Lopputekstien aikana: - Enkö minä saatana sanonut (Nih, vittu.)

Kyl tos opettajarunos oli selvästi syvällisempää tatsia.

Voi juma, löysin tuolta paprujen seasta himmeen angstirunon. :D Ties koska tehty. Toivottavasti ei sentää seiskalla. Olis huolestuttavaa.

Kuin hullu pimeyttä syleilen
se on se yö, johon silmäni suljen
kun suolaa haavoiltani nuolen, kuin koira häntä koipien välissä kuljen
en tiedä koska, mutta vielä kuolen
niin nuori, odottaa loppua jo surren
hiljaisuus välillämme kuin syvää jäätä
niin kylmää, ettei sen läpi voi nähdä
en ehkä tulevaa päätä,
mutta sen sanon: "en tähä tahdo jäädä"
muistot onnellisista hetkistä
ajan kultaamat niistä
ja tieto siitä, ettei tästä elämästä hengissä selviä
nyt tiedät varmaksi vain etten riitä!

Aloinpa tuossa tylsyyteni synkkinä hetkinä koluamaan taas kerran vaatekaappiani. Taisin etsiä jtn vaatekappaletta (no shit, sherlock), en nyt juuri muista mitä. Mutta on se vaan aarreaitta. Löysin mm. 1/3 pullollista viinaa ja määrän ( N ) scweppes-russchiania. Siis että mitähän vittua? Ei hajuakaan miltä reissulta noi on jääny. Hmm. Ja löytyihän sieltä kasa yläasteen aineitakin. Pelkkää vittuilua opettajille, numerot siinä ysin ja kympin hujakoilla. Osasin vielä silloin asiani! Nyt kaikki on muuttunut. Olen huono, masentunut abi. *Itkuil*

Piristystä seiskaluokalla kirjoitetun runon muodossa:

"Seiskalle (Opettajien ylivalta):

Kun tuli seiskalle, uusia ihmisiä tapasin, ilkeitä opettajia lähinnä, kohta klinikalla sanoja tavasin, välitunnit lähinnä, oli sydäntä lähellä. Vibran tärisevän, klinikalle ärisevän. Mursun oudon veikkolamaisen, kopion, veikkola-naisen. Kun kutoselta pois pääsin, vihdoin isähahmon taakse jätin. Nyt on sen tilalla monta "mukavaa", opettajaa niin kauheaa."

Näin siis n. kuus vuotta sitten! Aika munapää olin jo silloin.<33