IRC-Galleria

Nyyh. Mulla ei oo puhelinta. Nyyh.

Voi itku. On maanantai, tiedäthän?
Pitäisi mennä töihin, tiedäthän?
Tunti aikaa.
Reilu tunti menee matkaan. Hmm. Tsäänsit? Nat sou kuud. Eli sittenhän voi luopua kaikesta toivostaan ja datata galleriassa.

Oon siskolla. Siis Tampereella. Olipahan taas viikonloppu;

Perjantai, tuo kuuluisa kolmastoista:

Saapuminen siinä yhdentoista ja kahdentoista välissä jo kuolleen perjantain myöhäisimmässä ajanjaksossa. Eksyin heti. Samalla saan hämärän puhelun jostain oudosta konfliktista baarin tiskillä. Totta kai kyseessä oli oma koheltamisen supersankarimme, nimen jätän kohteliaasti mainitsematta. Ole hyvä Juho.
Onnesta tilanne oli suhteellisen harmiton.

Heitinpä sitten auton veljeni porvarikämpän pihaan ja jäin sinne hetkeksi siemailemaan ilmaista viinatarjontaa. Oli hyvää. Nams. Tästä jatkoimme baariin, siis minä lähdin yksin seuraamaan tuota angstavaa teinijoukkoa, joita kavereikseni kutsun.

Huomioita: Singstar on kiva. Harmillista vain, että olin sisaruskatraastamme huonoin. : <
Syytän fiilistelyni valtavaa määrä. Ja juu, eihän siinä ihan selvinpäin oltukaan.
Tequila nousee päähän. Sen tilaaminen, jos kiltti tiskitäti ystävällisesti informoi, että sitruuna ja suola ovat lopussa, on tyhmää. Hyrrrr.

Lauantai, se kuuluisan kolmantoista jälkeinen neljästoista:

Vastoin kaikkia odotuksia heräilenkin siskolta, enkä veljeltä. Hetken järkeiltyäni, pidän päätöstä loogisena. Lattialla kuolemaa tekevät herrat JK ja J. Idiootit, mauhha! Pojat katoavat jonnekin, sanojensa mukaan syömään. Minä en pysty. Hyh. Liikkuminen satuttaa.

Siinä viiden/kuuden maissa eksyn hienohkoon ruotsalaisvalmisteiseen porvariautoon ja karautan pääkallopaikalle, elikkäs velikullalleni. Ilmaisia drinkkejä lisää. Niin, ja singstaria tietenkin! Ah, kuinka sitä rakastankaan. Jossain vaiheessa iltaa Matti-sankarimme siirtyy itse johtoon omien drinkkiensä arkkitehtuurisessa suunnitelussa. Yllättäen tämä tarkoittaa sitä, että kirkkaan viinan määrä suhteessa lantrinkiin paukussa nousee yllättävänkin rajulla tilastollisella nopeudella. Thiluliii.

Tästä matkaamme baariin, erääseen ylimuodikkaaseen menomestaan, jonka nimen jätän sympatiasta päättäjiä kohtaan mainitsematta. Baarissa on kivaa. Ilta näyttää tulevan hyvinkin halvaksi. Lähestulkoon ainoat ostamani juomat tarjoan muille. Tästä alkoikin iltani "kliimaksi." Sain nimittäin innokkaan ihailijan baarikansan joukosta. Hyvinkin harmillista, sankarimme sukupuolen ja heterouden huomioon ottaen, että tämä yksilö sattui olemaan mies. Mukavahko mies muuttuikin vähän turhan mukavaksi. Allekirjoittanut säikähti miltei kuoliaaksi ja karkasi baarista pois. Mukaan tarttuivat hieman ehkä yllättäenkin, kaikki he, jotka baariin alunperin lähtivätkin. + eräs mies, josta ei joukossa oikein tykätty. (Ei siis se sama, joka miuhun palavasti rakastui. Thänk kaad.)

Huomioita: Miehille ei kannata tarjota paukkua liian hanakasti, tämä voi nimittäin aiheuttaa väärinkäsityksiä.
Paitaa ei kannata avata niinkuin teräsmies. Lentelee napit.

Sunnuntai, ARGH:

Heräilen iltapäivällä. Keskeltä isoveljen olohuoneen lattiaa. Värisyttävä olo.
Krapulan parantaminen vie kokonaisen sunnuntaipäivän. Osittain tästä syystä täällä Tampereella vielä oleilenkin. Ja hieman myös siksi, että viime yön unitarjonta oli jotain niin hämmentävää, ettei nukkumisesta oikein tupannut mitään tulemaan.

Ihmissusia, sankarijuho ja riehuva romanijoukkue. Ja ties mitä muuta. Pelotti.

Huomioita: Unet ovat pelottavia. Hyrrr.

Kait sitä voisi lähteä ajelemaan kohti tuota kaiken äksönin keskusta.
Jämsänkoskea. Oleilen siellä muuten yksinäni muutamat seuraavat viikot, että jos jollakin on hyvinkin vapaa aikataulu ja yksinäinen, huumorintajuinen, mutta siltikin aikasen söpö hevaripoika kiinnostaa, niin yhteyttä saa ottaa! <3

Jepajeeejeee. Minä poistun, jääkään te pitämään kunniaani kiiltävänä.

Älä ikinä vahingoita sellaista, mitä et voi tappaa.

Lomailu on muuten rankkaa.

Provinssista kotiuduttu tuossa sunnuntaina, Nummeen lähtö muutaman tunnin sisällä.

Adios.

On olemassa hetkiä, jolloin tajuaa, kuinka tyhjää elämä on.

Sitä ollaan sitten selvitty kotiinkin. Olo on sangen hassu. Ehkä jopa hieman huonohko. Niille siis tiedoksi, jotka eivät elämästäni liikaa tiedä, että paikka, mistä olen nyt palannut, oli laiva ja tapahtuma siis kakkoristeily.

Oli humalaista.

Oli sekoilua.

Oli kivaa, sanoi kissa kun koiralla metsässä puita karsi.

MOTHEEEEEEERRRRRRRRRRRRR!

Kalliiksihan se tuli. 130 euroa kului aika pitkälti pelkästään päihteisiin ja hyvinkin kallis takki katosi jonnekin ajan ja paikan syövereihin. No mutta eihän sitä aina voi voittaa, harmittavaa kyllä.

OLEEN PEERUUUUNAAA, OLEN PERUUUUNA, OLEN RUPINEN PER(ROSAMUNDA)UNA!

Täpinöityttääkö? Ehkä.

24 tuntia. : >

Hajotuttaa. Olenpas tässä saanut sitten koko päivän tutustua ylen ykkösen ihanaan tarjontaan. Oopperaa ja italiankielisiä uutisia jostain himonussijaviiksiporvaripoliitikosta. O.o Hei oikeesti, jotain rajaa tähänki touhuun!

Ja miksi teen näin? Nöh, eilen, kun mattipoika saapui kotiin Parkanon, ah, niin ihanasta yöelämästä, tuli edellämainitulle ja kaukosäätimelle erimielisyyksiä. Ns. "Kaukkari" kohtasi hurmeisen loppunsa osuessaan takankulmaan. Enpäs tiennytkään, että tuon kapulan sisästä löytyy niinkin paljon pientä ja hassua tavaraa. Olen viisastunut. Herra J:n virtuoosimaisista korjausyrityksistä huolimatta, kapula on nyt kuollut. Voisin tietenkin ottaa digiboksin pois päältä ja katsella normikanavia normikaukkarilla, mutta ilman digiboksin kaukosäädintä en näe subtv:tä, oikeastaan ainoaa kanavaa, mitä nykyään seurailen.

Myös puhelimeni on hukassa.. Tai no, kuten eräs hömelö sanoi, noin ei voi sanoa, koska olen hyvinkin varma, että se kännyn perkele on tässä huoneessa, tahi vähintään tässä talossa. Mutta olisi se yhtä kaikki kiva löytää. Asiaahan ei yhtään auta se, että edellämainittu föyni on äänettömällä. Tehdäänpäs asioista taas vaikeita, jeijjj.

Pari viimeistä viikkoa ovat olleet täynnä vipinää ja vilskettä. Viime viikonloppu meni ihanaisesti aikamoisen humalan vallitessa.

Perjantai: Juholla grillailemassa, paljon kritiikkiä saanutta huuliharpun soittoa, grillissä kuolevia makkaroita ja loppupeleissä ihan hyvä meininki.

Lauantai: Pyörimässä ympäri parkanoa Herran J vanhempien porvariautolla. Konfliktien suuri näyttämö.

Sunnuntai: Tällöin matkamme alkoi kohti tamperetta, jonka olimme Vapun viettopaikaksi valinneet. Jo matkalla nautimme muutaman kaljan, alunperin janon sammuttamistarkoituksessa, mutta myöhemmin tuli koko ajan varmemmaksi, että pojat halusivatkin vain humaltua. Pääsimme tampereelle. Siellä ostimmekin yllättäen muutaman olusen lisää ja kiertelimme ympäri suurta kaupunkia kasvavan hämmennyksen vallassa. Loppujen lopuksi eksyimme erään nuorukaisen isän kämppään jatkoilemaan ja nukkuilemaan. Kämppä oli hieno. Olen kateellinen.

Maanantai: Sää paljasti todelliset karvansa ja osoittautuikin ihan miellyttäväksi ilmiöksi. Päivän mittaanhan aurinko jopa paisteli ja paikoitellen oli myös sangen lämmintä. Nautinnollista. Koskenranta oli tapahtumapaikkamme suurimman osan tuon päivän ajasta. Ulkomaalaisia, helvetin hyviä, footbäggäreitä, loppuneita akkuja ja randomhumalaoopperaa. Nastaa. Tästäpä siirryimme erään hyvinkin epäkohteliaan punatukan kämpille, demoniseen paikkaan nimeltä Kaukajärvi. Tuollakin meininki oli sangen huimaa. Tämä selityksenä mm. sille, miksi partakarvani ja osa tukastani on jotain oranssinvivahtavaa. Seuraavana päivänä heräsin kyseisen kämpän eteisestä ja tajusin, että siinä oli ollut aika pitkälti hyvinkin epämukavaa nukkua. Tämä oli päivä jolloin matkasimme takaisin Parkanon syvyyksiin.

Arkipäivät kuluvat ja mieli mustenee..... Kunnes se koittaa taas.

Perjantai, numero kaksi nimeltään: Tämä päivä oli pyhitetty jonkin sortin oppimisretkelle Tampereelle. Siis koulusta päin. Olikin mielenkiintoinen reissu. Viihdyimme asiaankuuluvalla yliopistolla ehkä vartin, kunnes ahdistuimme ihmisten määrästä ja miehestä, joka oli pidempi kuin joukkomme amerikanvaihtarivahvistus. Pidimme sitä järkyttävänä. Joukkomme erkani ja pirstoutui pienempiin palasiin, jotka lähtivät kuumeisen oloisesti etsimään jotakin merkitystä elämäänsä. Lienee monelle arvattavaa, että allekirjoittanut eksyi Herra J:n, tuon mahtipontisen Kihniön kasvatin mukaan. Päätimme käydä yksillä. Eksyimme Alebaari-nimiseen kodikkaaseen paikkaan, jossa oli äärimmäisen mukava ja viehättävä (naispuolinen, luonnollisesti) baarimikko (vai mikä se naispuolinen sitten on, baari...maijja? Tai jtn. Vat evö.). Koska edellämainittu neiti oli harvinaisen miellyttävä, kalja sangen halpaa ja aikaa tapettavaksi ihan liikaa, päätimme ottaa pari lisää. Poistuimme tuosta paikasta muutamaa tuntia myöhemmin, miellyttävän nousuhumalan vallitsessa.

Tästä matkasimme bussilla takaisin tuohon paholaisten kaupunkiin, jota pakotettuna joudun kotikaupungiksenikin kutsumaan. Ärrr. Pikainen kotona käynti, lähinnä ruokailun merkeissä ja olin valmis palaamaan takaisin opinahjooni, jossa oli tuona iltana pidettävän eräänlainen bändi-ilta, jossa soitteli muutama bändikin. Mikä ei sinänsä olet kovinkaan ihmeellistä, kun miettii tapahtuman nimeä. Väkeä oli vähän, mutta tunnelma ihan kiva. Lisää alkoholia kului. Itsekin pyörähdin lavalla pikaisesti, koska erääseen kokoonpanoon hyvinkin kyseenalaisesti kuulun. Näin sivuhuomatuksena totean, että puhelimeni on löytynyt, koska edellämainitun kokoonpanon kitaristi, Herra VV soitti ja infosi siitä, että tämän nörttiperseen pitäisi piakkoin ilmaantua treenikselle. Kyytiä odotellen. Bändi-illasta jatkoimme Herra J:lle, mutta porukan väsymystaso oli aikasen korkea ja muutaman tunnin kuluttua ihmiset pikkuhiljaa valuivat rautalehmiinsä ja ajelivat vaarallisen väsyneinä niihin hökkeleihin, mitä taloiksi he lienevät kutsuvan.


Lauantai, elinen, sanoisin: Sade masensi tälläisenkin karskin karvanaaman mielen. Silti uskaltauduin Herran J kyytiin, kylällä pyörimisen merkeissä. Oli ihan kivaa tuokin toiminta. Tästä eksyimme erään nimeltämainitsemattoman, mutta hyvinkin homoeroottisen, tyttöystävästä huolimatta, Herran kämpille. Matkalla oli mukaani tarttunu kolmisen litraa nektaria, jota myös "sotasimaksi" kutsutaan. Kyse on siis vähän vahvemmasta simasta, jota joku hullu joskus teki. Tai tekee. Tai niin. Tuollapa vietin sitten iltani ja Herra Kihniön komistuksen saavuttua takaisin paikallisesta räkälästä, jatkoin matkaani kohti kotia, mukanani tuo edellämainittu Herrasmies.

Hetki, tämä: Istun koneella. Päälläni on järjestyksenvalvoja-liivi, joka tarttui mukaani viime perjantain edellämainitusta bändi-illasta. Tyylikästä. En tosin osaa sanoa, miksi se on päälläni. Ehkä haluan maistaa hetken vallan syntistä hedelmää. Harmillista tosin, että olen ainoa tässä talossa tällä hetkellä, jota mahdollisuudet käyttää rajatonta auktoriteettia ovat ironisesti sangen rajalliset. Itkettää tälläinen.

Huh, tulipas pitkä selostus. Propsit niille, jotka jaksavat niin kauan ruutua tuijjotella, että vielä nämäkin rivit näkevät. Kiits ja kummarush. Nauttikaa elämästänne, kyytini saisi jo saapua.

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Oletko ihastunut minuun?
05. Pussaisitko minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

Kertokaa tunteistanne, lapsoset. <3

Hmm. En tiedä, oletteko kaikki tietoisia siitä, mutta Matti-setä on "hieman" arvelluttavasti tohelo tyyppi.

Ei mut oikeesti, voisi ehkäpä datailla vähemmän. Huomasinpa äsken, että tässä hissan jutussa, mitä väsäilen, on melkeinpä jokaisen lauseen perässä hymiö. Miksi? Ei herranjumala aavistustakaan. Tässä muutama päivä sitten tosiaan mesetin vahingossa paperille, kun sekoitin mediat veikeästi keskenään. Hävettääkö? Noh, ehkä vähän.

Juoposkelen tässä Mad Crocoani. Tämä voisi herättää kysymksen: Mikä ihmeen koulutehtäviin hautaunut teininörtti joisi energiajuomaa tähän aikaan?

Vastaisin tuollaiseen järjettömään kysymykseen lyhyesti ja ytimekkäästi: Aivan.

Enkun koe huomenna, mut ei se mitää.

Tanasti koulutehtäviä rästis, mut ei se mitää.

Huomenna kaljaa? Totta munassa.

Onhan tuo edellämainittu päivä (Huominen=perjantai), perjantai (Toistoa? Nää.), tuo, ah, niin ihana päivä viikottaisessa päiväjärjestyksessämme. Silloin irrotellaan. Silloin vedetään.
Lauantaina hävetään.

Teinimäistä autoilua, saatanallisen popituksen kera, ehkä jopa soittelua ja katsellaan nyt, jos vaikka löytyisi jotain hedelmällisempääkin touhuamista. Eihän sitä ikinä kerrassaan tiedä.

Tekisi mielini kirjoittaa tähän vaikka minkälainen romaani, muttei vanha jaksa. Vaikka kyllähän sellaiseenkin touhuun mielikuvitusta löytyisi, älköön minua väärin ymmärrettäkö, olen vain vanha ja laiska. Lähinnä laiska.

Peace off, tai jotain vastaavaa, arvoisat kuulijat.

Ja jos kuulisit sanoja
joita et ymmärrä
heiluttelisi käsiään
kuin tuuliviiri tuulessa
puhuisi sokeille silmille
kuurojen kuvasarjoja
katso
lintu
maaorava
miksi pähkinät kuoritaan?

Kerronpa teille kaikille lukuisille lukijoille pikku tarinan.

Olipa kerran pienehkö poika, matti nimeltään, joka siirtyi dataamisen hienoilta metsästysmailta siivoilemaan vaatekaappiaan. Jotain hän etsi, tiesikö itsekään mitä. Kaapin pohjalla lojui pojan koululaukku, joka keräsi pölyä alkaneen hiihtoloman kunniaksi. Sen suurempia ajattelematta tuo hieman tyhmä poika siirsi hyvinkin väkivaltasesti laukun etsintöjensä tieltä, noin metrin päähän lattialle. Kuului ilkeä räsähdys. Eipähän poika muistanu, minne oli viime viikonlopulta ylijääneet kymmenen kaljaansa sijoittanut. The End.

Hmmm. Tää huone haisee ihan pulsulta. Onneksi vain yksi alkoholipitoisista ystävistämme menehtyi. Rauha hänen sielulleen.