IRC-Galleria

Tänään oli asiaa palkanlaskijalle ja samassa tuli käytyä taas duunipaikalla tervehtimässä mukeloita ja työkavereita. Ihana iloinen vastaanotto ja 20 halittavaa pikkunassua teki päivästä heräämisen arvoisen. Tällä jaksaa taas :)

Ei rähmä kuinka pitkästyttävää. Kotona tulen hulluksi. Terapiaksi olen kokenut ns. kiertelyn kaupoilla ja kirppareilla aikaa kuluttaen,. On tullut tehtyä suurin osa joululahajahankinnoistakin etukäteen. Mutta ei tässävaiheessa sitäkään kannata harrastaa.. Rahat on finito ja parempi oleskella vain kodin läheisyydessä kaiken varalta. Kävelylläkin yritin piipahtaa mutta lyhkäseksi jäi. Oli niin pirun kylmä ja kylkeen pisti. Ei jaksa leikkii kodin hengetärtä, ei siivota, ei leipoa eikä mitään.. Ihmisten seura olis tervetullutta. hmm.

Työtaistelu peruttu. Lisäksi 4 vuoden sopimuksella vain tehyläisille 22-28% korotukset. + nyt jouluna saatava "kinkkuraha" 270e!!!! Mie oon ainakin tyytyväinen. Loppu hermoilu ja jännääminen synnärin suhteen tähän.

Tuli aamupäiväl kiierreltyy morsain kans mm. joulumarkkiinat tanharil + pari muuta kirpparii. Kohtalokseni koitui ne hemmetin donitsit jota ostin. Taisin vetää pikkasen liikaa kun nyt niin ällö olo.
Yääääk! Tyhmä pää.. Viel tyhmempi suu ja ruumis...

Mikä saa ihmisen niin tyhmään tekoon kuin herätä aamul aikaisin jotta pääsee jonottamaan Avajaistarjouksia kylmään pakkaseen?!?
Eikä tässä vielä kaikki.

Elikkäs mainoksesta lukaisin et Gigantti viimein avaa ovensa kaikkine avajaistarjouksineen.. ja niin oli ilmeisesti lukaissut "muutama muukin". Heräsin aamul normaalii aikasemmin jo puol kasi!!! . Sit noin 8.20 saavuin Gigantil ja olihan siel jo poruu ennen mua jonossa. Mut lössii saapu kokoajan lisää ja lisää. Kylmähän siin tuli. 9.00 avasivat ovet ja porukka ryysäsä sisään.. ( Hävytöntä miten monet yritti kiilata ja ujuttautua jonon alkupäähän muina miehinä. Etenkin vanhemmat ihmiset!!)

No Kun sisään oli sit päästy niin sai alkaa jonottaa yhtä tarjouspuhelinta 5,90 e. jota tulin mettästää..) About puoli tuntia ja ylikin siin tais mennä ..Herranjestas! Mut kauppasivat siin ihmisil samalla liittymiä...(Puhelimia oli vain 100kpl ja minä sain yhden viimeisimmistä ;)

Eihän tämä jonotus tähän suinkaan päättynyt. kassalle sitten seuraavaksi ja tais mennä siinäkin 40 minsaa poikineen..

Kyl nyt varmaan alkaa maallikkokin ymmärtää kuinka pirun tylsistynyt ja epätoivoinen ihminen täällä päivänsä viettää. ( Tosin jos olisin ennakkoon tiennyt noin pitkistä jonotuksista niin olisin varmasti jättänyt väliin. Lähti mukaan tosin Hapa rikkaimuri ja euron juhlamokka.)

Iskä täällä hei!!

Puhelin soi. Pieni tytön ääni vastaa: Haloo?
- No isä tässä, onko äiti kotona?
- Joo, on se, tyttö vastaa.
- No, pyydä puhelimeen.
- Tota, se on yläkerran makuuhuoneessa Pentti-enon kanssa, tyttö sanoo.

- No mutta, eihän sinulla ole Pentti -nimistä enoa, mies sanoo.
- No, kyllä ne siellä vaan on.
- Tehdäänpäs näin: Mene yläkertaan ja sano äidille, että isä tuli juuri autolla pihaan. Tule sitten kertomaan minulle,

mitä tapahtui. Jookosta?
- Tyttö laskee luurin pöydälle, palaa kohta.
- No, teitkö mitä käskin, mies ääni kysyy.
- Joo, tein, tyttö sanoo.
- No, mitäs äiti sanoi?
- No, se veti aamutakin äkkiä päälleen ja lähti ryntäämään alakertaan. Se kuitenkin kompastui portaissa ja nyt se

makaa eteisen lattialla. Sen pää on hassusti ja kädet myös. Minä luulen että se on kuollut.
- Mies on vähän aikaa hiljaa, mutta kysyy: Mitäs se Pentti-eno teki?
- No, se hyppäsi makuuhuoneen ikkunasta uimaaltaaseen.

Mutta ei se tiennyt, että sinä olit tyhjentänyt sen viime viikolla. Nyt se makaa siellä altaan pohjalla verisenä.
Sekin taitaa olla kuollut.
- Nyt puhelimen toisessa päässä on vähän kauemman aikaa hiljaista..

- Sanoitko uima-altaaseen...? Onkos tämä nyt Lahtisella?


Niin! Ja hyvää isänpäivää kaikille isukeille :)

Tännää tuli viimeinkin se suihkuverhokisko. eikä kestäny kuin 1kk.

Synnytystuskien siirtokone

Mies ja vaimo olivat synnytyssalissa, esikoisen syntymää odoteltiin. Poltot olivat kestäneet jo tunteja, ja tuskissaan vaimo pyysi lääkäriltä jotakin kipuja lievittävää. Lääkäri kertoi uudesta keksinnöstä, jonka avulla synnytystuskat voitaisiin vähitellen siirtää isälle.

- Valitettavasti emme ole vielä testanneet laitetta, joten sairaala ei vastaa mahdollisista haittavaikutuksista, lääkäri sanoi.
- Tapahtui mitä tahansa, auttakaa nyt vaimoani, mies pyysi.

Lääkäri teki työtä käskettyä ja kiinnitti vaimoon joitakin elektrodeja. Hän selitti, että kipu siirtyisi ilman välityksellä.

- Tämä voi näin kiireessä muodostua hyvin kivuliaaksi. Kuinka paljon tuskaa luulette kestävänne? lääkäri kysyi mieheltä.
- Antakaa minulle 25 prosenttia hänen tuskistaan, mies sanoi ja tarttui tiukasti tuolin käsinojiin.

Lääkäri väänsi vivusta ja vaimon olo helpottui jonkin verran. Mies hellitti otteensa tuolin käsinojista ja sanoi:
- Tämä ei tunnu ollenkaan pahalta.

Vähän ajan kuluttua vaimon tuskat kovenivat jälleen, ja mies pyysi saada 50 prosenttia kivuista. Lääkäri totteli ja pian vaimon kivut taas helpottuivat. Miehen mielestä vieläkään ei tuntunut pahalta.

Synnytyssaliin kerääntyi myös muita lääkäreitä ihmettelemään koneen toimintaa. Jälleen vaimon kivut kävivät sietämättömiksi. Hän pyysi miestään ottamaan lisää kipuja kannettavakseen.

- Antakaa minulle 75 prosenttia hänen kivuistaan, mies pyysi. Lääkäri käänsi jälleen vivusta. Vaimon olo helpottui, mutta kipuja jäi edelleen kylliksi. Silloin mies pyysi rohkeasti:
- Antakaa minulle kaikki hänen kipunsa.

Vaimon kivut hellittivät ja lapsi syntyi helposti. Elektrodit irrotettiin vaimosta ja lääkärit kehuivat konetta tieteen huippusaavutukseksi.

Kaikki näytti olevan hyvin, mutta kun tuoreet vanhemmat palasivat vauvan kanssa kotiin, he löysivät pihaltaan kuolleen posteljoonin...

jep jep! Mieti sitä