IRC-Galleria

Oikein hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille :)
<3

Kyllä se aika menee nopeesti.. Joillekin 1kk on varmaan tooosi pieni aika.. meille se on iso.. oma pikkunen jo niiiiin iso :)

Voiko immeinen enää onnellisempi olla.
Neiti täytti eilen 3vkoa.Aika menee nopeesti.Pikkunen kasvaa kovaa vauhtia.
Olen kyllä niiiin onnellinen <3 Hyvä mies,ihana pikku neiti ja voin itsekin todella hyvin. Mies jaksaa hemmotella ja pitää hyvänä.Hoitaa neitiä ja ollaan onnellisia.
Joulu tohinoita ei juurikaan sen koommin ole.. Tomi eilen aloitti väsäilemään jouluruokia ja tänään jatkuu. Vietetään joulu vaan kotosalla perheen kesken. Syödään hyvin ja nautitaan toisistamme. Ei meille tänä jouluna tuu kuusta eikä erikoisemmin koristeitakaan.
Ei neiti vielä ymmärrä joulun päälle. Hautausmaalla aijon käydä tytön kanssa, ystäville,kavereille ja isovanhemmille kynttilän viemässä ja hetkeksi hiljentyä.
Ensi jouluna voidaankin sitten jo mennä kyläilemään anoppilaan ja isovanhemmille jouluna.

Ihanaa kuunnella kun talo hiljainen,pikku neiti vain tuhisee sohvalla ja rakas miekkoseni makuuhuoneessa,unituhinaa.

Eilen vietin parisen tuntia aikaa omillani. Oli outoa lähteä kotoa,ajaa autolla ihan yksinään. Kullat jäivät kotiin kokkaamaan. Vaikka vain parisen tuntia olin poissa, ihan jäätävä ikävä jo oli takaisin kotiin. Mutta oli se hienoa olla ihan vain itsekseenkin hetken.
Ei osaa kuvitellakaan elämää ilman noita kahta!!!!

ja miksei niitä muksuja nyt enempikin ois ;)

Hyvää joulun odotusta kaikille!!! Nauttikaa elämästä ja toisistanne!!!

huih.. tästä voisi ihan kirjan kirjoittaa :)

ti-ke yönä 2 jälkeen pullahti reeeeippaaaaasti lapsivedet. Matka kohti Poria siis alkoi.
Porissa oltiin 3 ja kivuton olin vieläkin.. Ja ite vielä toivoin että tulisipas juuri näin. ensin vedet ja sitten kivut..mutta enpä nyt kokemuksen jälkeen toivo niinpäin..

loppuyö menikin odotellessa kipuja ja nukkuakin piti yrittää..

Vasta ke aamulla alkoi supistella hieman ja kipu vielä silloin suhteellisen pieni..

Viiden aikaa lääkäri tuli piipahtamaan ja määräsikin sitten jo puudutusta kun kipu oli jo aika hurjaa..

Puudutus vaikutti tietenkin nopeesti ja kivut lakkasivat..odotus vain jatkui..

yhdeksän aikaa illalla lääkäri tuli jälleen ja paikkani olivat valmiit mutta lapsi ei ollut laskeutunut.

Odottaminen sai lääkärin mukaan jo loppua (toki itsekin salaa niin toivoin..mutten sektiolla oisi halunnut) Ja eipä siinä sitten aikailtu vaan soittoja- ja tohtoreita paikalle..
Jännitti kovasti ja pieni itkukin pääsi..
Tomi jäi odottelemaan että saa naisensa ja lapsensa takaisin.

Klo 21.33 syntyi pieni tyttönen. Niin tunteellinen hetki kun väsymyksen ja aikasemman kivun jälkeen näet oman pienoisesi.. eihän siinä voinut kuin itkeä onnesta.
Minua alettiin ommella umpeen ja tyttö lähti isukin luokse.

Sektio tehtiin puuduttaen..ei nukuttaen..

Heräämössä oleilin 2 tuntia odottaen että saisin jalkani liikkumaan ja pääsisin elämäni tärkeinpien ihmisten luokse.. Tosin ei mulla ollut tietoa oliko Tomi vielä sairaalassa mutta mieheni tuntien :) ei hän oisi sieltä lähtenyt ennen kuin näkee että minullakin kaikki hyvin <3

Käytävät tuntui todella pitkiltä kun hoitaja vei minua synnytysosastolle..

Itku valtasi taas kun näin Tomin istumassa pieni prinsessa sylissään <3 (huih,onpa tunteellista jopa kirjoittaa aiheesta... )

Sain tyttöseni heti viereeni,pusun kullaltani ja olo oli maailman onnellisin.

Tekisin kaiken saman ja vaikka isommalla kivulla, kyllä se kipu,tuska ja 9kk odotus on sen kaiken arvosta.

Toki ensi kerralla toivottavasti tulisi alateitse :)

Tämä rouvanen nauttii joka hetkestä äitinä ja vaimona.



KIITOS KAIKILLE TUKENA OLLEILLE, ONNITTELUISTA JA ONNEEMME YHTYNEILLE :)

paitsi ettei se pikkunen taida ihan vielä haluta ulos :/

Tänään oli neuvola..
Ensi viikon ke ois laskettuaika.. jos ei itse lähde synnytys käyntiin niin 1.12 Poriin tarkastukseen ja joko silloin sitten taikka ainakin samalla viikolla käynnistetään... Oivoivoivoivoi tätä odotusta :D
Kyllä niin saa vaavi itse tahtoa ulos tulla.. ei kauheesti houkuttele käynnistys ja kalvojen puhkominen...
alkaa totisesti kyrsiä tää odottaminen ja tää masuilu :D

Huih huih :)
Nyt 10päivää laskettuun.. minkäälaisia tuntemuksia ei oo että lähtö ois tuloillaan.. Pikkunen toki muljoo ja kenkii minkä kerkee ja aika kivuliaastikin välillä..
Viime viikolla tohtorilla vauvan painoarviolla kävästiin ja 3kiloa 300g.. Isäänsä siis tullee :)
Ite oon ollu rääpäle syntyessä, 2kiloo 580g :D
Sukupuoli saatiin tietää n.kk sitten ja nyt kun kysyttiin uudelleen (varmuutta) ei enää näyttänyt kun niin iso vauva ja jalat tiukasti näköesteenä.
Saisi kyllä jo pikkunen syntyä.. alkaa oleen aika pitkästynyt olo ja liikkuminen vaikeutuu kokoajan. Puhinaa ja ähinää sohvalta noustessa ja missään asennossa ei oikein oo hyvä olla. Nyt kävelykin jo aikalailla ankkamaista ja hengästyy heti :)

Lääkäri meinasi ettei vielä moneen viikkoon oisi syntymässä..toivottavasti lähtisi itse tulemaan eikä käynnistettäisi ja imukuppia ei kyllä synnytyksessä käytetä.. :)

kovasti koitettiin että ois Isänpäiväksi syntynyt :) mutta ei sauna ja muut jutut auttanu ;)

Monet kyselee jännittääkö synnytys.. mutta mites sellasta nyt jännittäis.. Yksikään lapsi ei oo sisälle jäänyt ja jokainen synnytys erilainen..
ja toki se sattuu.. siellä osaavaa henkilökuntaa auttamassa ja tukemassa.
Ja mikä tärkeintä, oma mies vieressä ottamassa huudot vastaan ;) hehe