IRC-Galleria

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän
luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan
kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.

Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2) tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme silloin,
kun siipemme eivät enää pysty muistamaan miten lennetään."

7.11.2007 Jokelassa, Tuusulan koulussa tapahtui traaginen ampumavälikohtaus. Kohtaus vaati ainakin 8 ihmisen hengen. Ota osaa ja laita nimesi tai nimimerkkisi tämän viestin perään, ja laita eteenpäin. : ) <3 JANSKU, Sandra,Sanni,Jenna, Miitta, Tuuli,Aki,miKO, Jönssi, ||JaFFa||, ssuz-, Tuhlaajatyttö, Heiskanen_, patkis,|Juustonen|,_bbyrr, Nicolette, Samperi84, _Jenni__ , ttuuliii, oqpo, ^feever^ henkka zimPer, Emm4- , emmihomo,hhattu,Bammssee],Dar--,esshi,jjonna--,judda|, DiiD, ankka__, MidnightPoison,[an-u],enkeli_94_,^^eessi, ggrau`, Ninyn, Mamih, D__, P_i_a, care73

Jos välität minusta, laita minulle "<3"
Tarkoituksena on vain saada tietää, kuinka moni välittää.
Kopioi tämä päiväkirjaasi, niin näet ketkä kaikki välittävät sinusta.

Nuori nainen ajaa autoaan. Hän on nauttinut alkoholia ja kyyneleet valuvat pitkin hänen poskiaan. Hän uskoo ettei kukaan välitä hänestä. Hän uskoo että hänet on hylätty.
Samassa nainen kuulee kovan äänen ja näkee edessään rekka-auton ajovalot. Kuuluu rysäys. Nainen pudottaa lompakkonsa jossa näkyy kuva pienestä pojasta.
Kaksi päivää myöhemmin tämä sama poika istuu orpokodissa ilman ihmistä joka peittelee hänet nukkumaan. Ilman ihmistä jonka suusta kuulee joka päivä maailman ihanimmat sanat.
Lapsi ei puhu koskaan paitsi tiettyyn aikaan illalla jolloin hän nousee pöydälle seisomaan. Hän katsoo ylös lähettäen lentosuukon ja sanoen: "Hyvää yötä äiti. Mä rakastan sua."

Kopioi tämä omaan blogiisi niin muistat että aina on niitä jotka välittää. :>

HYVÄÄ YSTÄVÄN PÄIVÄÄ KAIKILLE

Esitä nämä kysymykset Oraakkelille osoitteessa: http://www.lintukoto.net/viihde/oraakkeli/index.php ja tiedät seksielämästäsi enemmän, kuin ikinä haluaisitkaan tietää ;)


1.Minkä ikäisenä menetin neitsyyteni?
Hyvä kun konttaamaan oppinut.



2.Kenelle minä neitsyyteni menetin?
Veljesi morsiamelle.




3.Montako seksipartneria minulla on ollut?
Ainakin kahdeksan



4.Kuinka monta seksipartnereistani on ollut samaa sukupuolta kuin minä?
Tasan 85.




5.Missä harrastin seksiä viimeksi?
Stockmannilla.


6.Missä minun seuraavaksi pitäisi harrastaa seksiä?
Sairaalassa.



7.Kenen kanssa minun tulisi seuraavaksi harrastaa seksiä?
Naapurin vaimon rakastajan.




8.Ovatko kaikki seksikumppanini nauttineet seksistä kanssani?
Ei ole, mutta voithan yrittää esittää että olisi



9.Olenko minä hyvä sängyssä?
Et, mutta minä olen, vaikka itsekin epäilin asiaa kunnes otin siitä selvän.


10.Montako seksikumppania minulla elämäni aikana kaikenkaikkiaan tulee olemaan?
Ei kai sentään.



11.Tarvitsenko minä kamasutraa?
Kaikki muu on mahdollista paitsi pyöröovista hiihtäminen.



12.Kuinka usein harrastan seksiä?
Kerran, pari kuussa.


13.Kuka on ollut paras seksikumppanini?
Se, joka söi minun leivokseni. Kunhan saan kyseisen henkilön kiinni, niin alkaa paukkua!



14.Ketä himoitsen juuri nyt?
Spice Girlsiä, mutta minun pitää jättää asian tarkempi selvittäminen sinulle.


15.Mistä kiihotun?
Suomesta


16.Mikä on mielestäni tärkeintä seksissä?
Panetus.



17.Mikä on suosikki asentoni?
Mies selällään, nainen ratsastaa.


18.Mikä on mielestäni epämieluisin asento?
Mies ja nainen menevät kaappiin sieltä kuuluu karjuntaa ja kiljuntaa lopulta nainen ryntää ulos kaapista naama valkoisena




19.Minkäikäinen on ollut nuorin seksikumppanini?
Ainakin sinua nuorempi.



20.Onko seksi mielestäni harrastuksista parhain?
Enpä usko että on.



Niin että silleen, tuli ainakin "totuudet" vihdoin ilmi

7-Päivää lehti julkaisi tänään Lordin kasvot.... ala-arvoista....

Kaikki halukkaat, käykää kirjoittamassa nimenne adressiin 7-lehden boikotoinnista

http://www.adressit.com/ansku69

LISÄYS: Linkki on sunnuntaina suljettu, eli enään ei voi käydä kirjoittamassa nimeään sinne. Kiitos kaikille jotka ottivat osaa adressiin... nimiä tuli paljon (jos oikein muistan niin jopa yli 200 000).

"Lordi jyrää"

Aika mennä huristaa kuin siivillä....
viime kirjoittamisesta on kulunut taas ihan sikana aikaa, enkä enään edes muista mitä kaikkee tässä välissä on tapahtunut.. mut kaikkee...
...oon ollu limpparilla.... Pia otti kieli lävärin... oon meinannu tehdä Bellasta rukkaset, kun siitä on tullut ahne ja todella röyhkeä... näin vanhan opettajan joka on KAIKISTA PARAS Masa.... kaikkee siis on tapahtunut ja nyt on kova ikävä Kamua ja sen muksui.. varsinkin mun rakasta kummityttöä... ei olla nähty liian pitkään aikaan kun niiden pikkuset on ollu kunnon paskataudissa, enkä oo halunnut mennä hakee sitä pöpöö meille Mut nyt ne on taas kunnossa ja voisin mennä Kamulle kaffille ja turisee potaskaa
Vietettiin perheen kans oikeen nautinnollinen ja rentouttava viikon loppu... syötiin kaikkee hyvää ja katottiin leffoi.... tänään pitää viel palauttaa toi Harry Potter ja liekehtivä pikari... oli muuten hyvä... jonkun verran se oli "lyhennetty" versio mitä vertaa siihen kirjaan... mut hyvä se silti oli Niin ja kiitos Marleen rakas et olit viettämäs meidän kans "laatu" aikaa... otetaan taas joku viikon loppu uusix toi... oli kivaa ja tuli naurettuu...

Kaikille rakkaille ja tutuille tervehdys <viittaus> ollaan taas kuulolla pitäkää itsestänne huolta.

Sunnuntai oli oikeen vittupersepaskapäivä. Heräsin siihen kun äijä huusi mukuloille... kahvi oli seisonutta (vitun pahaa), kakarat oli sotkenu keittiön sokerilla.... eli päivä lähti tosi hyvin käyntiin. Ainut hyvä asia oli päivässä kun tekstailin Bellan kasvattajan kanssa ja laitoinkin sille pitkän mailin meidän kuulumisista. Sit mul meni totaalisesti kuppi nurin kun vanhin mukula ja ukko aloitti sen saakelin taistelunsa. No yllätys... kaikki syy tuli lopulta mun niskoille ja siitähän mä vasta riemastuinkin... sai meillä äijä ja likka kuulla kunniansa.... perkele.... sanoinkin niille (tai siis huusin pää punasena) ettei mulla ole keskusteltavaa niiden kanssa ennen kun ne selvittää keskenään riitansa. Mä oon niin saatanan kyllästynyt tohon niiden taisteluun. Molemmat luulee tietävänsä miten asiat tehdään parhaiten ja kumpikaan ei kestä kritiikkiä toiseltaan ja sit kun ei osata ottaa neuvoja vastaan niin soppa on valmis Katotaan kauanko tätä kestää.... tekis mieli vetää lenkkarit jalkaan ja lähtee menee... ehkä ne sit oppis tulee toimeen keskenään kun mä vaan lähtisin ja jättäisin tän kaiken niille tuumaten vaan ovelta et pitäkää paskanne, mun niskaan sitä ei enään kaadeta. VITTU!!!!!

taas on menny ties kuinka kauan viimeisestä kirjoittamisesta.... mut en ole vaan kerinnyt tai sit en vaan ole jaksanut raahautuu koneelle kirjottamaan...
Olin taas kahvilla Kamulla ja hoitelin mun rakasta kummityttöä joka on kasvanu niin paljon että On se vaan niin ihana... ainut et pikkusella on koliikki ja se vaan huutaa... viimex kun se oli mulla taas yökylässä muutama päivä sitten niin neiti valvotti mua puol viiteen sen itkuilla.... mut nukahti sit vihdoin... mikäs siinä oli kävellessä vauvan kanssa alakerrassa, onnex meillä ei muut sitten heränny...

Bella on täys tuho.... no ei nyt sentään, sillä on vaan virtaa vaikka muille jakaa.... mun ihana karvakerä nyt se nukkuu taas mun jaloissa kun istun tässä koneella se on ihan mun vauva...