Mut pelasti muinoin enkeli.
Ei taivaast, vaan täält maanpäällisest helvetist.
Toisin ku kuvis, sil oli tumma tukka.
Tavallisten joukos tää kummallisten kukka.
Olin epävarma ja mietin illoin,
mut tiedän sen nyt, ja mä tiesin sen silloin.
Kun ekan kerran silmämme kohtas.
Mihin nää kaksi täysin eri tietä johtas?
Tässä nyt ollaan.
Jos ei oltais törmätty, varmaan ei olis kestäny polla.
Olin rikki ja sä keräsit osat.
Heitit kylmää vettä naamalle ja herätit mut.
Allikosta ojaan ja siitä takas tielle.
Mulla taitaa olla suhun pieni pakkomielle.